Galdhøpiggen – Norjan huipulla
2469 metrin korkeudessa sijaitsee Norjan ja Pohjoismaiden huippu. Aurinkoisena päivänä sieltä näkee neljäsosan Etelä-Norjasta, joten maisemat ovat hienona päivänä päätä huimaavat!
Galdhøpiggenille kiipesin ensimmäisen kerran kesäkuussa 2013. Nordjobb-porukan yhteisellä visiitillä mukana oli vuoristo-opas ja reitti kulki jäätikkö Svelnosbreenin kautta, missä harjoittelimme myös pelastustaitoja ja jäätiköllä kiipeilyä sekä turvallista kulkemista hakkujen ja jääpiikkien kanssa. Huipulle päästessä vastassa oli melkoinen lumimyräkkä, eikä maisemista päässyt nauttimaan. Kyseisen reissun aikaan olin töissä hotellin respassa Geirangerissa, ja vaikkei vaellus mennytkään kuin oltiin suunniteltu, olin erittäin onnellinen päästessäni takaisin Spiterstulenin hiljaiseen mökkiin lepäämään. Respassa puhelimen, faksin ja äänekkäiden aasialaisten turistien häly sai jäädä odottamaan vielä yhden yön verran.
Tänä kesänä palasin Geirangeriin, tällä kertaa tuliaiskauppaan myymään peikkomagneetteja ja Geiranger-mukeja. Uudessa työpaikassa on enemmän vapaapäiviä kuin hotellilla, joten innostus oli huipussaan saadessani suunnitella uusia retkiä… Ja Galdhøpiggenin revanssia. Sää korkeassa vuoristossa on yllättävänkin kylmä jopa keskikesällä, eikä lumisateilta ole helppo välttyä. Vihdoin sääennusteet kuitenkin lupasivat aurinkoista säätä vapaapäivieni ajalle, ja auto suuntasi kuvankauniiseen Jotunheimenin kansallispuistoon ja Spiterstulenille, vaikkakin tällä kertaa vain päiväksi.
Galdhøpiggenille on mahdollista nousta joko Juvasshyttalta tai Spiterstulenilta. Juvasshytta on korkeammalla vuoristossa, ja sieltä on lyhin reitti huipulle. Reitillä on kuitenkin oltava mukana opas, sillä reitti kulkee jäätikön läpi. Spiterstulenilta matka on pidempi, ja sieltä voi mennä Svellnosbreenin kautta oppaan kanssa, taikka kiertäen vuoren toista kautta. Tällä kertaa menimme ilman opasta Spiterstulenilta, ja vaellus on erittäin kaunis ja hyvin merkitty. Reitti nimittäin kulkee ensin kauniilla tunturiniityllä, sitten tundralla, kivikossa, kunnes lumiraja tulee vastaan ennen viimeistä nousua huipulle. Vaellukseen meni suunnilleen 6-7 tuntia yhteensä.
Galdhøpiggenin huipulla on kahvio, josta voi ostaa lämmintä juotavaa ja ruokaa. Me kuitenkin juntteina otimme omat eväät mukaan. Mikä sen parempaa, kuin mussuttaa maksamakkara-kananmunaleipää ja juoda kyytipojaksi olutta, kun tuntui, että koko maailma oli siinä silmiemme edessä! Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista maisemista, mitä olen koko elämäni aikana nähnyt!
Jotunheimenilla on oma erityinen paikkansa sydämessäni, ja olen käynyt vaeltamassa myös Besseggenillä, joka on Galdhøpiggenin tapaan klassikko Norjan vaelluksista. Jos et ole Jotunheimenissä vielä käynyt, niin suosittelen pistämään sen bucket listille pikimmiten!
