Hyvää laskiaissunnuntaita kaikille, toivottavasti olette päässeet nauttimaan viikonlopun aikana laskuista (toisin kuin eräs täällä flunssan kourissa)! Tänään on tullut lumiriehoja joka tuutista, ja bussin kyydittäessä minua läpi harmaan Tukholman mieleni palasi ihanaan Peruun, jossa olin syksyllä opiskelijavaihdossa.

Monet yhdistävät Perun vain laamoihin, cevicheen ja Machu Picchuun, ja helposti unohtuu, että maassa on myös lähes 7000 metrin korkeuteen yltävät Andit, joilla pääsee muuten myös laskettelemaan! Perussa ei ole hiihtokeskuksia, vaan kaikki laskettelualueet ovat vaikeasti saavutettavia – vuorille on kiivettävä itse, sääolot vaihtelevat hurjan nopeasti, ilma on erittäin ohutta ja jäätikkö voi olla petollinen. Huarazissa näkyi pari ohjelmapalveluyritystä, jotka järjestävät ohjattuja ski mountaineering retkiä Suomen kesällä, mutta on erittäin suositeltavaa, että sinne mennään vain hyvin varustettuina.

Kuva: Huaraz.com

Pääsin itse käymään Huascaránin kansallispuistossa Perun pohjoisosassa kuivana kautena syyskuussa, joka on vuoden lämpimintä aikaa ja siten epäsopivaa laskettelulle. Pääsimme kuitenkin pitkän viikonlopun aikana melkoiselle suffer festille, kun vaelsimme jo heti ensimmäisenä päivänä kokalehdet suussa Laguna Churupiin NELJÄN JA PUOLEN KILOMETRIN korkeuteen. Kyllä siinä hieman Lapin tyttöä huippasi alkuun ja taukoja sai pitää, jotta keho tottui ohueen ilmaan ja korkeuteen. Huarazin alueella suositellaan kahden päivän akklimatisaatiota kaupungissa, jotta välttyisi mahdollisimman hyvin AMSltä eli akuutilta vuoristotaudilta. Meillä aikaa ei niin paljon ollut, ja oppaamme katsoi, että voimme aloittaa kyseisellä vaelluksella, joka onneksi meni kuitenkin hyvin.

Peru on yksi maailman johtavista luomuhedelmien tuottajista

Toisena päivänä suuntana oli Laguna 69, jolle vaellus kesti tuplasti pidempään. Mutta kyllä kannatti! Matkalla tuntui, että pysähdyin varmaan joka toisella askeleella sekä tasaamaan hengitystä lähes viiden kilometrin korkeudessa ja ihastelemaan maisemia. Näistä on Big Mountain Dreamsit tehty!

Perillä odotti uskomattoman kirkas järvi, johon uskaltauduin hikisen vaelluksen jälkeen jopa nopealle naku-uinnille!

Olen kovasti inspiroitunut erityisesti Caroline Gleichin urasta ja siirtymisestä puuterilaskusta ski mountaineeringiin ja olisi itselläkin tavoitteena kehittää näitä taitoja ja oppia, jotta joku päivä voisi toteuttaa näitä isompien huippujen valloittamista ja expedition tyyppisiä lasketteluvaelluksia. Näiden taitojen oppiminen luonnollisesti vie aikaa eikä tapahdu yhdessä yössä saati vuodessa, mutta näille jäätiköille on päästävä joku päivä takaisin, suksien kanssa. Ikävä kyllä suuri uhka trooppisille jäätiköille on ilmastonmuutos. Vaellusopas muualla Perussa vaeltaessani totesi asiasta kysyessäni: ”Vuoret olivat inkojen aikaan korkeammat ja lunta oli miltein jokaisella huipulla, nyt vuoret ovat pienentyneet vuosien saatossa, sillä ne eivät enää ylety lumirajalle asti.” Vaikka tietty selitys on looginen, epäilen kovasti, etteivät Andit ole tainneet satoja metrejä kutistuneet vuosisatojen aikana. On siis tärkeää, että jokainen muistaa ottaa huomioon luonnon, sillä erityisesti meille lumilajien harrastajille on talvien säilyminen erittäin tärkeää.