Loppumaton dumppi loppui

Julkaistu: 23.1.2017

Moro!

Ja luntahan tuli. Välillä kerkesi jo aurinko pilkahtaa, mutta lumisade vaan jatkui ja jatkui. Nyt miltei viikon kestänyt dumppi on ohi ja etelän tuulet puhaltaa. Keli on vielä kirpsakka, mutta näyttäisi siltä, että kelit lämpenee ja aurinkoa on luvassa seuraavat puolitoista viikkoa. Tämähän tarkoittaa tietenkin ankaraa skinnailua!

Viime postauksen jälkeen käytiin vielä laskemassa vähän huonossa kelissä. Pieniä navigaatio-ongelmia saattoi sattua, mutta pienikin aukko ja puuterikenttä vaivutti puskassa tetsaamisen unholaan ja hymy saapui huulille. Puurajan yläpuolella täytyy tietenkin välttää navigaatio-ongelmat, sillä riskit kasvavat ja vaaranpaikat lisääntyvät, kun ympäröivät puut eivät ole enää luomassa kontrastia sumussa/pilvessä.


Jussin veikeä hymy ei juuri välity kuvasta, toisin kuin fiilis.

Oli jo toinen päivä menossa säätiedotusten lupaamia aurinkopäiviä. Lunta tuli silti taivaan täydeltä mikä ei tietenkään haitannut. Lähdettiin nousemaan hissillä Titlikselle, jos vaikka keli aukeaisikin korkeammalla. Tietenkin web-kameroista asian olisi voinut tarkistaa, mutta mitä jännää siinä on! 2600m asti oltiin aivan sinkissä, joten päätettiin vain laskea alas. Talabfahrtin eli kyläänlaskun varrelta löytyi mukava puska, jota hangattiin vanhalla kabiinilla ylös nousten kaksi kertaa. Täällä päin (Keski-Sveitsissä) on tärkeää tarkastaa kartasta Wildruhezonet eli rauhoitetut alueet etukäteen, sillä niillä laskemisesta voi saada monen sadan frangin sakot. Myöskin tiellä laskeminen on kiellettyä.


Jussi painaa tuiskussa menemään. Helly Hansenin laskupuku pitää huolen näkyvyydestä!


Meikäläinen pöläyttää pienen tyynyn päältä pusikkoon


Meininki oli ajoittain kuin toiselta puolelta maapalloa

Ehkä mieleenpainuvin hetki tässä muutaman päivän sisällä on ollut tyttöystäväni Mirvan ensimmäinen pitkä pyydapäivä. Mirva on lasketellut nuoruudessaan vähän ja nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen pyydan paukuttaminen miesten 178cm pitkillä rockerittomilla mucho camber tykeillä näyttää yllättävän leppoisalta. Hyvä Mirva! Säästellään vielä ensi kertaan Mirvan käännöksien julkaiseminen, joten malttamattomimmat joutuvat nyt hetken pysymään housuissaan.


Kainalossa uusi syvän lumen Mirva!

Titliksen puoli oli pysynyt osittain pilvessä ja lähdettiin ylös Jonaksen kanssa katsomaan mikä on tilanne. Laskettiin Steinbergin jäätiköltä alas vaihtelevin lumin. Ylhäällä oli tuulenpakkaamaa, keskivaiheilla jyrkemmässä osassa täydellistä ja alemmassa osassa tultaessa solaan jo täysin puhki laskettua. Otettiin Jussista koppi ja käytiin laskemassa pari kertaa sikret spot ja pistettiin Jonaksen sauva poikki ja suksi remonttiin. Noh, varusteita saa onneksi uusia, onneksi ei mennyt kaveri remonttiin! Loppuun saatiin vielä kyläänlaskulle mukaan Mirva ja Nyyti-koira. Oli mukavaa katsella miten reippaasti Nyyti jaksoi juosta koko matkan kylään asti. Kokonaisuudessaan n. 800 vertikaalimetriä! Huh! Videon Nyyti-koirasta näät instagram-sivullani @henrialeksipietilainen, muista seurata! Alla myös linkki videoon:


Mukava nähdä aurinkoa!


Jussi nauttiskelee


Tytöt tsemppaamassa Jussia! Jaksaa jaksaa, enää muutama mutka kotiin!

Aurinkoa on luvattu nyt niin pitkälle kun säätiedotus näyttää. Silloin on syytä laittaa skinit alle ja nauttia auringosta ja ulkoilusta. Jos onni on, niin voi löytää vielä suojassa pysynyttä pyydaa!


Stifu ja Marja kipuamassa


Meikäläinen hikoilemassa käännösten tähden.

LATERS!!

HEMU

Kommentoi

Coreshotteja ja aurinkopyydaa

Julkaistu: 13.1.2017

Moro!

Kauden ensimmäinen aurinkopyydapäivä takana ja ajankohta on aika uniikki. Harvoin on tarvinnut melkein puolessa välissä tammikuuta varoa näin paljon kiviä. Malttamattomimmat ovat ajelleet suksensa jo pilalle. Eihän siinä mitään, suksia ja muita kamojahan saa kaupasta, mutta oman terveyden vaarantaminen malttamattomuuden takia on vähän hölmöä. Suksi kun napsahtaa kiveen ja kolaat naama edellä kiveen niin varmaan miettii olisiko se välipäivä pitänyt pitää ja odottaa pohjien muodostumista. Noh, jokainen taklaa tyylillään.

Valittaminen sikseen ja siirrytään viime päivien fiiliksiin.

Keskiviikko oli hyvä päivä. Lähdettiin Jussin ja Marjan kanssa pienin odotuksin katsomaan mihin mentäisiin laskemaan. Tammikuun puoliväli on kauden hiljaisinta aikaa ja se kyllä näkyi. Saa aika rauhassa mennä ja hissijonoista ei puhettakaan. Päätettiin lähteä Brunnille, joka on Engelbergin aurinkoisen puoli. Sieltä löytyi pieni ikkuna pilvestä ja kruisailtiin vähän peltoja. Oltiin ainoat suksilla koko mäessä ja ala-aseman henkilökunnan puheista huolimatta päästiin tuolihissillä jatkamaan vielä ylhäällä matkaa.


Juuri ennen kuin pilvet alkoi siirtyä Brunnin päälle.


Peltoja on hyvä koluta kun ei tarvitse pelätä kiviä. Nurtsi paistaa käännösten jälkeen.

Pilvien noustessa Brunnille vaihdettiin puolta Titlikselle. Laskettiin alas bussipysäkille josta suora kyyti Titliksen ala-asemalle. Engelbergin ilmainen bussijärjestelmä on erittäin jees!


Auringon paistaessa pilvipeitteen läpi voi nähdä hienoja väri -ja valoilmiöitä.

Titliksellä noustiin Jussin kanssa jäätikölle ja saatiin pari todella hyvää laskua. Ajeltiin Steinbergin jäätikköä kaksi kertaa ja varottiin railoja ja kiviä. Klikkaa linkkiä ja näät pari käännöstä jäätiköltä!

https://www.instagram.com/p/BPNL0hyBA2R/?taken-by=henrialeksipietilainen&hl=fi

Eilen käytiin Jussin kanssa yksi lasku Grossella ja lumi oli pakkautunut vähän epävarmaksi yön aikana. Ehkä kuitenkin lämmin ilma oli pakannut lumen sen verran hyvin, että ei saatu kokeilemalla lunta liikkeelle. Uskalsi siis hyvin tuikata menemään.


Jussi osoittelee reittiä ja höpöttää ja miä kuuntelen.


Kaverikuva. Tuolihissin kupu suojaa hyvin kun huju käy.

Iltapäivällä alkoi tuulla kovaa ja seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu rankkaa lumisadetta. Hyvä! Mutta se myös tarkoitti sitä, että lepopäivä voisi olla hyvä idea jalkojen, näkyvyyden ja lumiturvallisuuden vuoksi. Lepo on tärkeää! Aurinko kun taas tulee esiin sateiden jälkeen on jalkojen oltava tikissä.


Roxan monoissa on mukava olla pidempikin päivä.

Nyt on ensimmäinen kauteni ROXA:n monoilla. XFace 120 mallin monot istuivat minun jalkaan erittäin hyvin jo pelkästään kun laitoin sisällä jalkaan ennen reissua. 99mm lesti ja Intuitionin wrap-sisäkenkä on hyvä combo minun jaloille. Minun jalka ei tietenkään ole sinun jalka, että kokeilemallahan se selviää. Mutta mikä parasta, Boosteria ei tarvitse enää, koska ylin sträppi on ns. power strap, eli toimii irtohihnan tavoin ja antaa parhaimman tiukkuuden meikäläisen ohkasille pohkeille. Tarrasträpit kuluisivat myös herkemmin. 3-osainen mono on tähän mennessä palvellut hyvin. Vaikka monossa on kävelymode ja tech-insertit on se silti erittäin jämäkkä kovassakin ajossa.


Tänään on tullut lunta ja kunnolla. Huomenna on hyvä päivä!


Loppuun vielä pikku tuikkaus jonkun farmarin puskan läpi. Vielä pitää ottaa iisisti.

LATERS!

HEMU

Kommentoi

Grüezi wohl aus Schweiz ja matkatavarat hukassa!

Julkaistu: 10.1.2017

Grüezi mitenand!

Itselläni ei ole ollut ikinä hirveästi ongelmia matkatavaroiden kanssa lennoilla. Mutta tällä kertaa olikin jo hieman enemmän. Toivottavasti et joudu samaistumaan seuraavaan postaukseen, ainakaan ennen loppua! Lopussa myös vähän tietoa vyörykamojen kuljettamisesta lennoilla. Anyway, omaisuus on nyt pakattu taas talveksi ullakolle ja uusi omaisuus on suksipussissa, kumikassissa ja tietenkin laskurepussa.

5.1.

Hommahan ei tuttuun tapaan ihan aluksi luistanut lentojen osalta. Meillä oli puolen tunnin vaihto Kööpenhaminassa ja jo Helsinki-Vantaalla lennon uudeksi lähtöajaksi ilmoitettiin 16:55 sijaan 17:05. Mitä nyt kokemuksia nimeltä mainitsemattomalla lentoyhtiöllä on, niin vaikutti aika vahvasti yöltä Kööpenhaminassa. Viime ylläriyöpymisestähän oli jo melkein puoli vuotta! Lennolla ilmoitettiin jatkolennoista ja Zürichin kohdalla neuvottiin astelemaan Transfer Centeriin selvittämään uutta jatkolentoa. Kuitenkin laskeutumisen jälkeen stuertti antoi vielä mahdollisuuden keretä lennollemme – juosten. Ehdimme täpärästi, mutta kyllähän sen heti tiesi, etteivät kamat kerkeä millään mukaan.


Painorajat eivät olleet meidän laukkuja varten. Pienellä välppäämisellä ja taktikoinnilla siitäkin selvittiin.

Laskeuduimme Zürichiin 19:35, odotimme matkatavaroita hetken, mutta päädyimme antamaan kohteemme tiedot Arrival Serviceen matkatavaroidemme myöhempää saapumista ja kuljetusta varten. 20:47 junamme lähti kohti Engelbergiä.

6.1.

Ensimmäinen päivä Engelbergissä meni yllättävän mukavasti ilman suksiakin, vaikka bluebird ja eilinen pieni dumppi houkuttelivatkin. Kävimme hoitamassa muutamat juoksevat asiat, haettiin Mirvalle sukset, käytiin kaupassa, moikattiin tuttuja yms. Ylhäällä oli ollut ihan ok, mutta ei ollenkaan pohjia, eli aika varovasti on saanut ajella. Ennen Engelbergissäkin talvehtineen vuorikauris Lasse Jekusen suksi oli paikattavana 30cm coreshotin jäljiltä ja Professor Lasse Larssonin ystävän kypärässä oli kahden frangin kolikon mentävä reikä. Annetaan siis tämän dumpin asettua pohjiksi ja odotetaan sukset kylille, sekä uusi dumppi päälle.


Hahnen paistatteli auringossa


Mirva maireana ensimmäisenä päivänään Alppien auringossa

Illalla oli ensimmäiset bileet, jotka sopivat varsin hyvin kylillä aikanaan juhlineelle hiihtopummille, nimittäin Jennin ja Jussin Nyyti-koiran syntymäpäivät. Tarjolla oli Jussin legendaarisia pannukakkuja, joista jo kuulemani mukaan ympäri maailmaakin puhutaan.

7.1.

Zürichin lentokentältä soitettiin. Ensimmäisen laukun pitäisi saapua kohta. Ei muuten saapunut yhtäkään laukkua. Soittorumba jatkui koko päivän. Päivät menivät tavallaan hieman ohi jatkuvassa odotuksessa. Huomiseksi oli taas uusi toimitusaika. Yleensä Sveitsissä on homma kun homma hoitunut esimerkillisesti, mutta tämä alkoi jo vähän arveluttaa. Onneksi olin tehnyt ilmoituksen kadonneista tavaroista heti kentällä, koska tuntui siltä, että puhelimen välityksellä homma ei toiminut ei sitten yhtään.


Onneksi Iiro täytti lasit ja mieli parani


The Ballroom Band viihdytti After-Ski kansaa

8.1.

Matkatavarat vieläkin hukassa. Soitan kuriiriyhtiölle ja LUPAAVAT matkatavarat seuraavalle päivälle. Soitin läpi jokaisen asianomaisen yhtiön läpi lentoyhtiöstä aina tavaroita toimittaneen kuriirin puhelimeen asti. Nyt uskon niiden oikeasti saapuvan. Ei auttanut taaskaan muu, kuin pyöriskellä kylillä ja odotella. Mutta mikäs täällä ollessa.

Käytiin kävelyillä ja hakemassa kitara tulevia keikkoja varten (niistä lisää tulevissa kirjoituksissa). Kävelykadulla huomasin ystävieni avaaman kahvilan/paahtimon Roastery Engelbergin. Jos satutte Engelbergiin ja kahvihammasta kolottaan, niin suunnatkaa tänne. Taattu nautinto. Tsekatkaa lisää kahvilan synnystä ja tarinasta: http://www.roasteryengelberg.com/


5/5 Cappucino.

9.1.

Kamat saapuvat vihdoin. Päästään viimeinkin mäkeen. Tiedossa oli, että vaikka lunta olikin jo hieman satanut, on kaikki laskut vielä aivan kivikkoa. Oli siis varusteiden ja terveyden kannalta hyvä ottaa iisisti. Käytiin laskemassa muutava siivu ja pilvien noustessa ylöspäin lähdimme takaisin kylään.

10.1.

Ei ollut enää niin aurinkoinen päivä. Käytiin vähän kokeilemassa, mutta näkyvyys ajoi takaisin kylään muutaman laskun jälkeen.

Nyt on kamat kasassa ja lumisadetta luvattu koko viikoksi!

Jos muuten kuljetatte vyöryreppua mukana, on hyvä ilmoittaa etukäteen lentoyhtiölle asiasta. On myös hyvä tulostaa matkaan tarvittavat laput esim. valmistajan sivuilta, missä kerrotaan repun tiedot (mieluiten kohdemaan kielellä TAI ainakin englanniksi), sekä IATA:n säännöt repun kantamisesta mukana. Reppu kannattaa kuljettaa käsimatkatavaroissa pullo irrotettuna repun sisällä lappuineen, että voi tarvittaessa selittää mikä reppu on kyseessä. Ruumassa kuljetettuna etenkin pullo voidaan takavarikoida herkästi. Tässä vielä suora lainaus IATA:n sivuilta:

”Avalanche rescue backpack, one (1) per person, containing a cylinder of compressed gas in Div. 2.2. May also be equipped with a pyrotechnic trigger mechanism containing less than 200 mg net of Div. 1.4S. The backpack must be packed in such a manner that it cannot be accidentally activated. The airbags within the backpacks must be fitted with pressure relief valves.”

LATERS!

HEMU

2 kommenttia