Malminkartanon jätemäki…

…On aika iso jätemäki. 90meetteriä merenpinnasta ja varmaan joku Talman verran vertikaalia laskettavaksi. Kävin tänään duunin jälkeen kaverin kanssa ottamassa tyypit isosta-M:stä kun sitä mm. relaassa niin hehkutettiin eikä lumisateestakaan kovin paljoa ole vierähtänny aikaa. Kiipeeminen tuon kokoselle nypylle on jo sinällä aikamosta kuntoilua, vaikkakin kys. mäjellä onkin portaat kipuamista helpottamassa. Portaita tosin on joku bouttiarallaa 450 kpl ja talvikunnossapitämättömät askelmat laskumonoilla on melkoisemoista kuntoilua. Tänään paukut ja moti riitti kolmeen nousuun. 

Laskuja sen sijaan tuolta saisi vaikka minkälaisia. Nyt iltahämärissä ja kaupungin valojen hohkeessa ei tosin tohtinut pahimpaan ryteikköön lähteä tunnustelemaan vaan laskettiin jokainen kierros vanhan hissilinjan (yläältä katsottuna) vasemmalta puolelta, jossa kaltevuus riitti reilun polven syvyisessä ameriikan hötössäkin aika hyviin vauhteihin ja siinä vielä rokkerisukset toivat oman lisänsä surffailufiilinkiin ja kelluviin kärkiin. Lasku ja lumi oli siis hyvää – voin vaan kuvitella kunnon päivänvalossa ja korkaamattomassa hangessa sitä riemua, minkä kys. kukkula tarjoaa. 

Kyllä muuten syvässä lumessa ekaa kertaa kunnon rokkerilla laskiessa nyt tuli samanlainen helppouden tunne, kuin mitä aikoinaan ekat laskut leikkaavilla suksilla tarjoilivat. Ei tarvihe ressata suksen nokkien sukelluksista, ei edes tellukäännöksessä vaan voi antaa mennä vaan…. Tätä se autuus taitaa olla – reilun kolmen viikon päästä ollaankin sitten jo alpeilla ajelemassa pikkasen isommassa mäjessä rokettirollia DPS:lla! 

Päässä oli taas kypäräkammera, mutta herkkyys ei riittäny muuhun kuin pikimustaan kuvaan, joten harmiksemme ei nyt ole liikkuvaa kuvaa tarjolla – tyytykäämme siis pokkarin antimiin ja vitkalla otettuihin kuviin omatoimisesti:

1. hangesta 10sek.vitkalla ja härskit valot taustalla 2. taikasukset.