2011, Himos, kypäräkamera, laskemista, valokuvat, video

Njet Baruski.

Julkaistu: 07.1.2011

 …juu eipä. Näinhän tuossa saattaisi järki ja tunteet kertoa, että mitä todennäköisimmin suomen kamaralla Kalpalinnasta ei löytyisi venäläisiä, mutta väärin veikkasivat molempainen. Nimittäin Keravan telemarkjaoston tehdessä perinteistä ”kerran talvessa kalpikseen” -ekskuriota, olivat myös lukuisat itänaapurit hokanneet jo sammuneen eteläsuomen slalom-mekan lukuisten lapsiperheiden lisäksi.Jäätävimmät (eli bonareimmat) kamikazeet vetivät sokkona hirveetä vauhtia mäkeen rakennetusta hyppyristä (tai oliskohan ollu jopa ihan gäppi) ja alastulo hoitui hiekkasäkkimäisesti seljälleen jäiselle rinteelle – ja eiku uudestaan heti perään ja kamat levälleen ku jokisen eväät. Sitä teutarointia kattellessa fundeerasin, että nyt olis oiva tilaisuus jonkun loukkaantua ihan oikeasti kun pesäpallomailalla kaivetan kolvista verta.


Ohessa muuten tiukkaa videomatszkua Kalpiksen meiningeistä – nahka-hom…, eiku -monoilua ja Janakkala-freerideä – älytöntä

Ryhmämme ei kuitenkaan hulluista veli-veestä taikka väenpaljoudesta peljästyny, vaan nautimme mäkipäivästä pikku pakkasessa ja pysähtyneessä ajantunnussa koko päivän. Mitä nyt Kalpiksen hissikapasiteetilla (tänään varmaan max. 160 henkeä tunnissa) VÄHÄN jonoa sattui sinne tänne kerääntymään. Pokkari olitaskussa;

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla
Oho, munalinkoa korjataan – eli eka nousu päärinteessä kesti bout viis minuuttia kapulavetimellä

 

Oho, munalinkoa korjataan – noh, tällä vehkeellä sentään pääsi ylös, mutta vekotin veti ihmisiä n. 100metrin väleillä yläpeltiin ja jonoa sattui näin ollen pikkasen muodostumaan. OHO.





Omalla agendalla oli tänään 1.startata nahkamonhoilla ja lojotella liekkisuksilla niin pitkään kuin jalat jaksaa ja 2.väsähdyksen jälkeen vetää vaivaisella 130:n flexeillä varustetut Customit nahkamonojen sijaan jalkaan ja suksiksi Demari-Panaani-Sukset (eli DPS:t, taikka käännetty SDP:t). Ja näinhän kys. resepti toimi kuin junan kakkalaari. Tosin nykyvehkeet olisi voinut vaihtaa jo aikasemmin jalkaan, kun hokasin Hugon-rinteen vierustassa olevan kovasti ”pyydää” ja ”vapaalasku”-kelpoista mäkeä tarjolla. Sain huijattua Anninkin ekaa kertaa murtolumelle… 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *