Kesäurkka (lue kuntoilu) ja kolopalloilu on taas vieny tuhottaman paljon aikaa – eikä oikeen tunnu pelistä löytyvän varmuutta vieläkään. Toistaiseksi on jo lähemmäs kymmenen kierrosta huitomista takana ja paras tulos on 105 lyöntiä ja pisteiden perusteella bufferiin – eli omalle tasolle händärin mukaan. Tottahan toki tosi pelimies syyttää aina mailoja huonosta tuloksesta ja niin teen minäkin… Tosin nyt joutuu myöntymään, että toistaiseksi oon tainnu pelata hieman liian vaativilla työkaluilla kun ensimmäisissä raudoissa (PING eye 2) ensinnäkin lapa on törky pieni ja sitä myöten palloon pitäisi aina osua just-eikä-melkeen ja meikäläisen skilsseillä näin tapahtuu 1/20 lyönneistä. Ja toisekseen varret olivat ns. stiff-mallia, eli pitäis olla toi swingikin kohillaan.

Realistina ja minne-sattuu-lähtevien lyöntien uhrina tilasinkin tiskiin ylivuotisen rautasetin hyvinkin kohtuu hintaan ja samalla kartutin mailavarastoa rauta 4:lla ja 5:lla, joita ei meikäläisen bägistä vielä löytynnä. Kierroksen olen nyt uusilla nikeillä hakannut, enkä noin montaa griiniosumaa ole kyllä yhden kierroksen aikana saanut suoritettua vanhoilla kepeillä – ja rautalyöntien pituuskin parani kun varsi joustaa riittävästi meikäläisen lätkäswingissä – ehkä nuo kierroksetkin alkavat tätä myöten pikkasen kehittymään parempaan suuntaan kamojen down-shiftauksen johdosta?! Eli FORE vaan sullekin…

Uudet stagat – Nike VR Full Cavity – rauta nelkusta pitcheriin.

Tsädäng – aina löytyy soiteltavaa, vaikka käytös saattaakin aiheuttaa pahennusta. Kuvan napannut Lauri Noksun kännykameralla Hirvihaaran golf-kentällä.

Vanha satsi – pieni lapa, gripit loppu, jäykkä varsi, 4-5raudat puuttuu…. perusteet mailojen vaihdolle.