aaton-aaton-aaton…..aaton-aatto.

Julkaistu: 19.12.2013

Jawohl – sano Sipoolainen, eiku. Hiihtokuume senkun polttelee vaikka keli on mitä on. Joulu tekee myös tuloaan ja yleinen huolenaihe joulupukin kulkuongelmista lumenpuutteen vuoksi vaivaa kansakuntaa. Ei kuitenkaan anneta huolien aiheuttaa passiivisuutta, vuan hiihdetään kovasti, ainakin alamäkeä.

Eillinen, eli keskiviikko, viikon 51 ainoa virallinen pakkaspäivä heilahti Messilässä – mäet olivat mitä mainioimmat ja väkeä ei juuri nimeksikään, ja suosittelen edelleen liikekannalle panoa Hollolaan kohti, jos hiihdätyttää. Tänään torstaina taas sattumalta hokasin, että Talmassahan ol’ riipastu takarinne streetin ja etupellin lisäksi auki. Kiireen vilkkaa siis kotoota töiden jälkeen puikkaria takakonttiin ja törmälle – ”kotimäki kun on.”

Vallitseva ilmanala on trendikkäästi pari astetta plussalla ja matalapaineinen, mäkeen jouduttaessa myös poutainen. Torstaisen illan ratoksi ei suuri yleisö tainnut osata oikein ilmaantua mäkeen, koska n.½-tuntia sain itsekseni sahailla menemään takarinnettä ja privaattihissiä – en valita. Puikkarikin alkoi parin totutteluriipaisun jälkeen kulkea ainakin vaiheittain kuten pitääkin ja kyllä n.12metriä kääntösädettä vaan on omiaan tuollaiseen viettävään ja lyhyeen mäkeen. Pakkasilla sitten uudestaan vähä kovemmalla rinteellä lisää.

n.95% omaa piirrosta

Nappailin samalla lämpimikseni parit fotot vaikkka suurelle yleisölle lumitilanteesta ja muusta hapatuksesta – jos keli miellyttää, mutta olosuhteet epäilyttävät iltahiihtoihin pääkaupunkiseudulla, niin pelko pois ja vaikka Talmaan – mäet ovat mukavassa hapessa!

Avoinna oleva takarinne + takastreetti oikealla

Paippi ja toinen takarinne

Etustreetti

Messilä – weatherreport!

Julkaistu: 14.12.2013

Noni, sitä ruvettiin kainsainväliseks. Ei vainee – tuli tuossa käytyä kuluneen viikon torstaina duunin jälkeen ja nyt lauantaina aamuvarhaisella haistelemassa ja kokeilemassa miten se sivakka kulkee Messilän aakeilla rinteillä. Ja nyt asiasta sitten parit kuvat ja lauseet näin kirjallisesti, jos jotakuta kiinnostelee rinteiden kondis.

Torstaina tosiaan mäki aukesi taas lumetustauon jäljiltä melko märissä ja lämpimissä merkeissä. Auki oli mukuloiden rinteen lisäksi sitten uuden nimipolitiikan mukaisesti KARHU1, eli meille ulkopaikkakuntalaisille siis ”päärinne”. Hyvästi oli jo torstain lunta mäessä ja suotuisista tuuliolosuhteista, tai siis tuulen puuttumisen vuoksi suksi kulki vauhdikkaasti olosuhteiden puolesta pehmeässä rinteessä. Pääosin agendalla oli telesmarkkia uudehkoilla rinnesivakoilla, mutta pitipä sitä myös kantapääkiinnikin paukuttaa menemään ensi kertaa leveämmillä alppibanaaneilla. Varsin miellyttävä ulkoiluilta siis oli tuolloin, vaikkakin rinnevalikoimassa oli hieman turhan vähä valinnanvaraa.

Torstai-illan huminaa^

Lauantain ratoksi sääjumalat ja pakkasukko olivat muuntaneet märät ja ankeat olosuhteet puolestaan aurinkoisiksi ja pakastaviksi. Miinumerkkinen ulkolämpötila mahdollisti siis myös lisälumen taikinoinnin, joten näin viikonloppua vasten KARHUmäen ohella nyt myös siis KETTU (Itäjyrrrrkkä (?!) ulkopaikkakuntalaisille) saatiin auki.

Leveänä jo jäätynyttä VESIjärveä ja tykkien pauhantaa.

Kettumäkipä oli ensimmäinä päivänään melkoisen julmassa kunnossa ja kantilla kurvitellessa teräksisen kova ja sieltä täältä golfpalloilla maustettu ränni antoi mukavan-hauskasti hieman normaalia enemmän pahkinää. Parit rybärit olivat lähellä, mutta pystyssä pysyttiin – alli huuppa. Eturinne puolestaan oli mitä mainioimmassa kunnossa, kun mäkeä on möyhitty menemään kelien kylmetessä, varsin kanttailuystävällistä siis.

Uskoisin tosin, että jo sunnuntaita vasten myös ketturinne alkaa pehmenemään hieman helpommin lähestyttävään kondikseen kun mäkeä ajellaan hieman lisää – joten pitänee lähteä myöhemmin tsekkaamaan tilanne. Messilässä on siis varsin hienosti saatu tehtyä lunta ja sitä myöten keleihin peilaten mäkiä auki, joten kannattaa ehdottomasti lähteä suihkimaan täältä etelämmästäkin Hollolan pelloille. Lauantaina aurinkokin toi vielä hienoa lisämaustetta pätevään suksipäivään. Ainoa miinusmerkkinen leima näin vkl-suhailijalle on väistämättäkin 33€:n hintainen 3h hissilipare – kahta rinnettä ei tuohon hintaan tohdi monasti käydä ajelemassa. Hinta alkaa olemaan golfkierroksen hujakoilla (messilä 11e/h, keskim. golfkierros 50e/5h), mutta ulkoiluun panostaminen kannattaa aina!

Kyllähän oli luonnotonta kiristellä taas ex-wavet jalkaan ja naksauttaa kantapää kiinni.

Videospektaakkeli!

Julkaistu: 11.12.2013

Noniin – kuten lupasin, niin nyt tärähtää ilmoille ja julki Pilkkeen ohella suomen ensimmäisellä vapaalaskuelokuvakiertueella mukana olleet olleet filmit!

Ensimäisenä vuorossa Joel Nykterin hienon-hieno tekele meidän viime talviselta Japanin-reissulta ja täytyy kyllä myöntää, että filmiä katsellessa ei ihan heti usko, ettei pätkä ole jonkun rahalla pyörivän tuotantoyhtiön tekemä – sen verran hieno siitä tuli, tässä ALL.I.CAN’T:

Toisena listalla on ”hieman” jyrkemmän mäen laskemista Chamonixista ja kuten muistaakseni jo aiemminkin mainittelin, niin kuvaus laskusta on tehty sen verran hyvällä kerronnalla ja intensiteetillä että ainakin meikäläisellä pulssi kohosi tätä katsellessa:

Filmi löytyy Iltasanomien AfterDark-osiosta TÄSTÄ!

Kolmantena sitten listan loppupäässä on meikäläisen ihan omin kätösin virittelemä fiilistelypätkä ”exotic artctic”, jossa yhdistyy niin Japanin ”eksoottinen” kuin myös Suomen Lapin ”arktinen” hiihto. Vaikka puitteet ja maantieteellinen sijainti ovatkin hyvin erilaiset, ei se hiihto ja sen hauskuus eroa toisistaan juurikaan. Eli siis tuommonen pätkä (laadullisesti vähä klippi on kärsinyt kun meni läppäristä fileet perssiilleen windows8.1-päivtyksen ohessa):

Kiitos vielä loppuun Muukkosen Artulle, että meikäläisen tekele kelpasi ja mahtui mukaan moiseen spektaakkeliin!

 

2 kärpästä yhdellä iskulla – tsap!

Julkaistu: 04.12.2013

Kappasta vuan! Muuttui tuossa tiistaille suunniteltu Keinukallion tennarirando 1-2-yllättäen Talman perherinne-randoksi. Nääs kuin puskista Sipoon jäätikkö heitti ilmoille avaamisilmoituksen melko lyhyellä varoitusajalla ja niinpä pikkumäki ja perherinne olikin ajettu tampparilla laskukuntoon. Empimättä siis auto alle ja lippukassa kautta kyselemään josko vielä suljettuun mäkeen passaa mennä nitkuttelemaan karvoilla ja vastaus melko hämmentyneen ilmeen kera oli positiivinen.

Nitkuttelin ennen hissien avaamista pari kierrosta ylöös ja alaas ja siinä samalla taisin piirrellä tulevan talven ensimmäiset jäljet myös ajettuun isoon mäkeen!? Hissien nitkahdettua käyntiin minä-poika jatkoin sitkeästi nousukarvoilla lätkyttelyä ja kyllähän siinä melko kummallisia katseita tuli kerättyä lähinnä teini-ikäisistä reilienpaukuttelijoista koostuvalta laskukansalta.

Tällä kertaa ei tarvinnut nilkkoihin simulointimielessä kiinnitellä mitään ekstrapainoja vaa ihka oikeilla vastuksilla mentiin. Illan saatossa siinä n.1-1,5 tunnin aikan nitkuttelin yhteensä 12,5 kierrosta rinnettä ylös ja alas puolestaan skinit kourassa laskien. Vertikaalinousua tuli n.620 metriä eli iha jees puhde arki-illaksi. Rinne sinällään oli melko epätasainen kaiketi vähäisestä lumetuksesta johtuen, joten hissilipun kanssa laskeminen olisi pelkän rinteen hinkkaajalle ollu hieman turhaa, vaikkakin saatavilla olikin alennettu iltabiljetti á12€.

Nyt on siis vähän jopa varkain yhdällä napsulla korkattu niin Talma- kuin skinnailukausikin, vaikkakin skinnailu hieman normaalirandosta poikkesikin. =)

numero UNO!

Julkaistu: 01.12.2013

Näin kalahti hiihtokausi 13/14 käyntiin! Viime syksynä Talmassa hiihdeltiin jo kuukausi takaperin ja tasan vuosi sitten siivoiltiin Antti-myrskyn putikoita Paloheinässä ja Malminkartanossa. Mutta tikulla silmään, joka vanhoja muistelee – tänä syksynä piti odottaa näin pitkään.

Harri kurvaa!

Nyt VihtiSki veti tykkilumiruletissa pisimmän korren ja onnistui avaamaan ns. Perherinteensä 1.12.. Mäkeä oli saatu lumetettua sen verran hyvästi, että leveyttä rännillä oli kokonaista 30metriä ja lumi oli ehkä vallistsevasta matalapaineesta ja plussa kelistä johtuen varsin pehmyt ja hauska laskea. Avoin mäki on ainoa virallisesti auki oleva rinne Etelä-Suomessa tällä hetkellä. Porukkaa ei ollut mäkeen liiaksi saapunut ja tilaa oli vaihtelevalla rytmityksellä välillä hienosti ja välillä kohtalaisesti. Ei siis voi missään nimessä valittaa.

Anni lämmittelee reisiään

Kyllähän sitä jälleen kerran paukuttelisi mielellänsä putikkaa jossain ”vähän” isommalla törmällä, mutta etelä-suomalaisena sitä pitää osata nauttia siitä mitä on – muutoin menee homma kotona nyhväämiseksi. On itseasiassa varsin hyvä buugie näin kauden avauksen jäljiltä, kannatti lähteä mäkeen ja suksikin kulki mainiosti uusilla sivakoilla. Aamulla tosin piti käydä pieni sisäinen rohkaisuoperaatio kun kellon herättäessä ulkona juimi kaatamalla vettä yöllä sataneen ”ensilumen” päälle.

Laikka bau5!

Loppuviikostapa keli näyttäisi pysyttelevän päivän siellä ja täällä pakkasella, joten jospa sitä vaikka lähimäki Talma, tahi Messilä avaisi pikkuhiljaa omia rännejään – usko on ainakin kova. Itselläni on vielä reilu kk ensimmäiseen ulkomaan komennukseen suksien kanssa, joten olisihan se mukava hiihdellä sitä odotellessa. Sen verran voi tulevan talven touhuista paljastella, että tällä haavaa on jo n.1kk verran reissua plakkarissa työnteon lomaan, joten jos vaan kasassa pysyy niin ainakin kohtalaisesti on hyvää hiihtoa ja hyviä hetkiä kavereiden kanssa luvassa.

Olishan tuo golffaaminenkin vielä onnistunut.

Loppuun kehoittaisin vielä viskaamaan skeptisyden nurkkaan ja lähtemään pihalle ja mäkeen tukemaan kotimaisia (avoinna olevia) keskuksia hissilipun muodossa, ei se lumenteko aivan ilmaista ole. Vihti ainakin tällä tietoa jatkaa avoinna myös viikolla ja eiköhän muitakin mäkiä auki saadan lähi päivinä.

 

reeniäreeniäreeniä!

Julkaistu: 29.11.2013

Keinukallion hurja etupelti

Nii – eihän sitä muuta tässä auta puuhata kylmää vuoden aikaa odotellessa kuin koittaa pidellä mielialaa sopivalla levelillä lähinnä liikkumalla… Kun ei ryypätäkään hirveästi viittis. No leikki sikseen, tosiaan fillarihommat (lupasi joo lopettaa niistä paasaamisen, mutta…) maistuu taas tässä varsin hyvästi kun maa alkaa kovettumaan eikä kaikki remelit ole joka keikan jälkeen yltäpäältä mudassa. Ja vaikka päivä onkin nykyään varsin lyhyt, niin kiinan ihmelampuilla sitä ajelee vaikka säkkipimeässä, joten arkenakin työpäivän jälkeen homma jatkuu.

Kovilla poluilla vauhti on välillä mukavan reipasta

Pimeässä ajaminen tuo seikkailunmaun lähipoluillekkin.

Juoksulenkkeilyä taas ei jaksa Erkkikään painaa, joten päätin ottaa viime syksyiset lääkkeet käyttöön ja lähteä ns. tennariRandolle tuohon kylän korkeimmalle törmälle eli Keinukalliolle. Tavoite oli nyt syksyn ensimmäisellä kerralla tuupata ainakin 500 verttimetriä ylämäkeen nousua ja kaikki muu olisi sitten plussaa. Mäki kun on kokonaista 45metriä korkeuseroa juuresta toppiin niin puupäämatikalla sellainen 11 kierrosta moista kiipeämistä pitäisi suurinpiirtein riittää – tai ainaki melkein =). Varusteina perus ulkoiluremelit sekä TENNARIT ja lisämausteena laskureppu bouttiarallaa kymppikilosena selässä ja nilkoissa monoja ja suksia s(t)imuloimassa parin kilon nilkkapainot, sekä tietty sauvat. Yllättävän mukavaa tuo raikkaassa ulkokelissä kiipeäminen oli ja ajallisest n. 1h10min ottanut touhu heilahti melko rivakasti, eikä kropassa homma tuntunut illalla mitenkään. Tosin pari seuraava päivää olivat melkoisia puujalkapäiviä, koska ylämäki ja alamäki kuormittavat melkolailla passivisina olleita kulkulihaksia, kun jalkapatikassa painaa menemään.

Keinarin ekstremefeissi, lumi kun tuohon tarttuu niin kyllä siinä pari vähä rivakampaa käännöstä tekee.

Ylämäkireenistä ei senkään puoleen tullut mikään dorka fiilis, koska pois lähtiessäni ja kamoja autoon pakatessa kurvasi viereen toinen heppu samanlaisissa remeleissä ja aikomuksena sama reeni – tosin tavoitteen jepellä on tulevalle talvella Haute Route, joten kannattaakin ehkä käydä etukäteen kiipiämässä ja verryttelemässä paikkoja. Suosittelen siis ylämäki retkeilyä ja meinaan ottaa tuon viikko-ohjelmaan niin pitkään syksyllä kuin hommassa on mitään järkeä (vaikkei siinä muuten mitään järkeä olekkaan).

Tiistaina Talmassa näytti jo tältä^

Ja hei, Talma saattaa availla rinteitään jo alkuviikosta ensi viikolla – eli joutuu varmaan käydä ulkoiluttamassa uusia rinnetelluja ja mäkigledjuja heti kun hissi pyärhtää tulille – prrr.

Ysikymppistä mustaa lintua rinteeseen.

ja FourElementsin valokuvaystävällinen hiihtotrikoo

ja pistetääs vielä loppuu YOtuubillinen tämän viikon perjantaista aurinko maasturointia:

Tietoisku!

Julkaistu: 25.11.2013

Huomio! Jos sinä tahi joku tuntemasi henkilö sattuu omistamaan BCA:n lumivyöryrepun, ja kyseinen reppu sattuu vielä kuulumaan tälle listalle, niin suosittelen tilaamaan suoraan BCA:lta sähköpostitse uuden laukaisinmekanismin. Oma kapistukseni kuului väärän rakenteen omaavaan mallistoon ja niinpä UPS:n ukkeli kiikutti tänään uuden laukaisimen.

Vaihto uuteen kävi käden käänteessä ja samalla taas tuli reenattua airbägin viikkailua ja muutoinkin repun anatomiaa – mielenkiintoista. Mutta joo, ei mulla sen kummempaa, BE SAFE!

Vapaalaskuelokuvakiertue

Julkaistu: 22.11.2013

Prrr, pitkästä aikaa moro! Talvihan se antaa jumantsuikka edelleen odottaa itseään, joten veistelläänpä tässä nyt sitten tarinaa vielä aivan jostain muusta kuin suksilla seisomisesta. Viime päivien ajan pitkin suomenmaata (ja myös Libanonin maata) kiertänyt Relaan ja Muukkosen Artun pyörittämä Pilke-elokuvan ympärille koottu leffakiertue on viihdyttänyt kansaa sekä levittänyt hiihtoleffojen ilosanomaa. Mukana Pilkkeen lisäksi kiertueella menossa on ollut mukana myös sekalainen ryhmä erillaisia lyhytelokuvia sekä videoita. Kuluneen viikon keskiviikkona kiertue laskeutui Oulusta Helsinkiin ja tottahantoki piti itsekin mennä paikanpäälle tutktimaan meininkiä, koska illassa oli myös jotain erityistä meikäläiselle itselleen.

Artun tentattavana Andorran lavalla, saattoi vähän ääni täristä, eikä kyllä ole mitään tietoa mitä puhuin – toivottavasti jotain järkevää…

Andorran elokuvateatteriin saapuikin lähes täysi tuvallinen porukkaa, tai ainakin silmämääräisesti ei kovinkaan montaa tyhjää paikkaa katsomoon jäänyt. Illan ohjelmaan kuului mm. varsin jyrkkää ja kuumottavaa laskua sisältävä ”Col du l´Aiguille Verte”, jossa urheat suomipekat kävivät tekemässä ”ensilaskun” melkoisen hurjan näköiselle seinälle Chamonixissa (HUOM! eipäs ollukkaan ensilasku, vaan suomalisten ensilasku). Tämän lisäksi tarjolla oli myös Peakin ”Let’s Go Get Small”, jonka allekirjoittanut näki jo kolmannen kerran, meidän Japanin reissustamme lyhäri ”All.I.Can’t”, sekä meikäläisen omaa käsialaa oleva fiilistely styge ”exotic/arctic”, ja tietysti Pilke. Kaikki nuo pätkät tuntuivat uppoavan yleisöön hienosti ja varsinkin oman luomistyöntuloksen tuloksena tehty ”exotic/arctic:n” kohtalo jännitti kovasti, koska a) Arttu PAKOTTI meikäisen lavalle raottamaan pätkän sisältöä ennen esitystä ja b) jokainen omia pätkiä tehneenä tietää, että objektiivinen suhtautuminen omaan tuotokseen on hävinnyt jo aikaa sitten, joten julkisesti jonkin oman luomistyön tulos on melko tuskaista katsottavaa… Mutta ei sille nyt kukaan ainakaan buuannut.

Joel vuorostaan kertomassa mm. miksi elokuvassaan kiroillaan.

Pistän tännekkin linkaten All.I.Can’t:n sekä tuon meikäläisen stygen, kunhan kiertue on ohitse. Ilta oli kyllä melkoinen elämys itselleni ja samalla olo oli aika abrusdi illan päätteeksi poseerata yhteiskuvassa lavalla kovien tekijöiden kanssa kuten Blumin, P. Pakkasen, Artun ja tottakai Joelin kanssa – kova respekt heille! Eikä paineita helpottanut laisinkaan myös se, että katsomossa istui saletisti monta kovaa suksimiestä mukaan lukien itse Arska Saarimäki.

H.Moilanen hieman normaalia kovemmassa seurassa stagella – Arttu tilaa lisää valoa.

Jyrkän laskua isolta ruudulta katsellessa täytyy myöntää että paikallaan istuessa ei meikäläisellä ole tainnut koskaan syke nousta samalla tavalla kuin Col du l´Aiguille Verteä tsiigatessa, muistaakseni keskijyrkkyydeltään 52astetta olevan rännin sivakointi on näet melko intensiivisenoloista touhua. Eikä saletisti jätkiä ole hietetty helikopterilla törmälle kameroiden ollessa offilla, kuten Peakin pätkässä kuulemma oli chaetattu. Myös leffaan tehty spiikkaus toimi todella hyvin ja syvensi touhua hienosti. All.I.Can’t:ssa oli kiva nähdä Joelin hienoa kuvaamista ja omaa, sekä kaevereiden sivakointia isolta kankaalta, myös hyvin valitut biisit täydentävät kokemusta kananliha-meiningille.

Pilke puolestaan puolituntisena on oikeasti aivan pirun hieno teos ja Arttua lainatakseni poikkeaa todella hienosti valtavirrasta konseptillaan, koska ”eihän kukaan enää jaksa pelkkää laskemista sisältäviä leffoja katsoa”. Henkilökuvat ja niihin kytketty laskeminen toimii tosi hienosta ja hivelee myös silmää. Mieleeni jäi varsinkin Apen kahvi-lumi metafora, koska myös omilla reissuilla ja reissukavereilla tuntuu tuo mokka-business olevan varsin vakavasti otettavaa touha, eikä sille parane hymyillä laisinkaan. Täytyy vielä tähän lisätä sen verran, että vapaalaskuiltamista ei juurikaan jäänyt mitään Pilkkeestä käteen vallitsevan viihdeolotilan vuoksi – muistaakseni =). Loppuun pitää vielä kiittää asianomaisia, että meikäläinen pääsi omalla rävellyksellään mukaan HUOM! suomen ensimmäiselle vapaalaskuelokuvakiertueelle, kunnia on minulle suunnaton – kiitos.

Teoreettinen hiihtokausi avattu!

Julkaistu: 05.11.2013

”Olipahan hauskaa, eikä enää edes hapota” – siinä pähkinänkuorissa kuluneen viikonlopun meininki ja vkl jälkeiset fiilinkit. Kaikki tuon kauan odotetun expoviikonlopun toiminta alkoi jälleen kerran näin työssäkäyvältä hamsterilta vasta Vanhan ylioppilastalon sisälmyksistä ja Artun järjestämistä Vapaalaskuiltamista. Iltamia tulee aina odotettua vähän niin kuin kuuta nousevaa, koska siellä tulee ensimmäisen kerran syksyllä kerättyä kokoon AINA laskukavereiden kööri ja toistaiseksi on ollut AINA pirun hauskaa. Niin oli myös viime viikonloppuna – ja vaikka ”urheilijanuorukaisia” kaikki ovat jossain määrin niin kyllähän se mieninki hieman kimposi lapasesta.

Ohjelmaltaan ”Vajari-iltamat” (kuten touhu oman köörin osalta usein on) tarjoilivat jälleen hyvää settiä valkokankaalla, paljon nauravaista porukkaa sekä olutta (tosin ei tasarahalla). ”Let’s go get Small” oli lyhäreistä yllättävin ”positiivari”, eli etukäteis odotusten pohjalta Peakin sponssaama ja duunaama filkka ei hirveästi antanut odottaa, mutta sisällöltäänhän filmi oli varsin loistava – diggasin kovasti asetelmasta, jossa Henrik Windstedt kiven kovana proolaskijana onkin yht’äkkiä täysin ulkona omalta mukavuusalueeltaa kiivetessään isoa ja jyrkkää seinää cramponit jalassa.

Siinä oppipoika ja Idoli iltamien tiimellyksessä – ja muistaakseni varsin ”rakentavat” keskustelut meneillänsä.

Illan aikanaha nähtiin myös mm. suomalaisten jyrkänhiihtoa, joka sinällään jo herättää melkoista kunnioitusta niin filmissä hiihtäneitä jeppejä kuin myös laskettavia vuoria kohtaan. Nietos-challengessa oli myös tosi hieno sisältö niin amatööri- kuin kutsukisasarjoissa (vaikkei maltsuputikan hiihto päässytkään isolle kankaalle =)) ja yleisön suosikit tyhjensivät palkintopyödän. Kutsukisassa kaikki show:t olivat luonnollisesti hienoja ja vaikka niin kovasti olisinkin toivonut Jaakko Postin esityksen voittavan, niin kyllähän 1-tittelin vienyt Tero Rev(p)on Rocky-teemalla varustettu pätkä oli kokonaisuudessaan älyttömän jees – tuli hyvä fiilis.

Pilkkeen ensi-ilta oli myös illan aikana, mutta sen verran myöhään, etten hieman jo väsyneestä olotilasta ja hieman heikohkosta äänentoistosta johtuen viitsi sen tarkempia analyyseja heitellä ulkomuistista – mutta palaamma asiaan kunhan oma kappale kolahtaa jossain vaiheessa postiluukusta ja leffaa voi tsiigailla paremmin ajatuksella.

All.I.Can’t maailman ensi-illan alkupöhinät käynnissä – Arttu haastattelee filmin kuvaaja-leikkaaja-tuottajaa Joelia ennen play-napin painallusta Andorran leffateatterissa.

Lauantaiaamu sen sijaan starttasi sitten hieman lyhyehköjen yöunien jäljiltä myös Artun järjestämältä Vapaalasku-Brunssilta hieman ennen puolta päivää. Pöydät notkuivat herkullisista brunssin antimista, läppä lensi ja osalla porukasta Ahtojää-lonkerot kilisivät laseissa – tunnelma oli siis varsin varaukseton. Pilkettä olisi jälleen ollut mahdollista tsekkailla heti aamutuimaan, mutta sen verran iso nälkä oli ettei sitä malttanut ruokapatojen edustalta nousta ja siirtyä leffateatterin puolelle sitä katselemaan. Pilkkeen sitten lämpättyä yleisö kohdalleen (joka tosin nosti perssiinsä heti Pilkkeen loputtua) oli vuorossa meidän Japanin köörin edesottamuksia esittelevän All.I.Can’t:in vuoro ja maailman ensi-ilta – kaikin puolin hieno pätkä siis kuitenkin kyseessä!

All.I.Can’t on mukana myös suomen ensimmäisellä Vapaalasku-Elokuvakiertueella 9.11. alkaen – kiertueen jälkeen varmaankin saadan pätkä myös yleiseen jakeluun.

Lauantaipävä menikin itselläni sitten parannellessa hieman olotilaa vahvemmaksi muiden urheiden jatkaessa seikkailujaan kohti messukeskusta ja Expoja – kuulemma sumuisen hauskaa oli ollut ja kaikki selvisivät hengissä koettelumuksista. Itse suuntasin messuille vasta ns. ”perhe-päivänä” Annin kanssa sunnuntaina iltapäivästä. Tuolloin väkeä ei ollut messuilla enää nimeksikään ja oli mukavasti tilaa tutkailla messujen antia. Setupiltaan messut tuntuivat olevan aikalailla viime vuoden mukaisia myyntikojuineen ja härveleineen. Lumipallohan oli aika kivasti näkyvillä, se kuitenkin mainittakoon! Mitään ihmeellistäkään ei tullut hommattua tässä yltäkylläisyyden täyttämässä maailmassa, paitsi TOTTAKAI messutarjouksesta ski.fi-cardit molemmille taloutemme edustajille – kortilla kun on tullut säätettyä joka talvi aimoannos hissilippurahoja ympäri suomen hiihtokeskuksia sahatessa.

Jaaaaa joku tarkkasilmäinen varmaan jo huomasikin, että noinha se lupauksistaan huolimatta on taas ängennyt blogiin fillarikuvan – no mutta kylläpä jee. Nimittäin nuo hiihtokelit näyttävät edelleen antavan odottaa itseään täällä etelässä ja jotain on pakko vauhtiveikon päästä harrastamaan – niin mikäpä jottei sitten edelleen pyöräilyä. Nyt tosin pimeys valtaa jo klo 16 korvilla maisemaa, joten edellytyksellä fillarilenkeille on valo ja mielellään pirun tehokas sellainen. Kuvassa meikäläisen ensi hätään hommaama 200lumenin töttörö, jolla nyt pärjää auttavasti pimeässä metsässä, mutta kustipostin pitäisi toimittaa tässä lähipäivinä lisää valotehoa kiinalaisen valonheittimen muodossa – jospa silloin viimeistään sitten taas täydellä höökillä…

Ja siinähän sitä – VALOA KANSALLE, joka pimeydessä vaeltaa!

No mutta mitäs se ”mennä” talvi oikein tarjoili?

Julkaistu: 31.10.2013

Kyllähän alkaa muuten nenässä herkistymään pikku hiljaa hiihdon tuoksuille varatut hajuelimet, niin satunnaisista aamupakkasista kuin myös lähestyvästä skiexpoviikonlopusta oheistoimineen. Kaikki muistavat viime syksystä sellaisen erikoisuuden, että talvi tärähti meille eteläänkin jo varsin aikaisin ja ensimmäistä kertaa miesmuistiin Talman mäkiä pääsi myös allekirjoittanut höyläämään jo Lokakuun puolella – kaiketi tasan vuosi sitten. Nyt ei taida moista pelkoa olla ainakaan kelien puolesta…

Seuraava merkittävämpi etappi taisi ollakin sitten ensimmäinen kunnon lumimyräkkä, jonka seurauksena hiihdettiinkin PUTIKKAA Malminkartanoa pitkin – siis stadissa!

Lähimäkitalkoiden perään sitten oli jälleen ihan ”pakko” lähteä Japaniin tutkimaan, josko putikkata saisi sielläkin siivoilla jälleen – ja kyllähän sitä muistaakseni sai, jopa näin lyhyehkön videomuistelon perusteellakin:

http://vimeo.com/58002248

Myös SUOMEN Lappi järjesti ihan mukavia hiihtohetkiä maaliskuussa Ylläksen suunnalla,

http://vimeo.com/62732166

…ja myöhemmin sitten Huhtikuussa, Luosto-Pallas-Olos-sektorilla,
http://vimeo.com/64506315

Tulevalle talvelle toivotaan siis tottakai vähintäänkin yhtä hyviä mäkiä kuin viime kaudella, mutta haaveissa siintää jo sinetöidyn Japanin reissun lisäksi myös mahdollinen keikaus pitkästä aikaa Alpeille – ja jos vain luoja suo niin keväämmällä sitten Lyngenin suunnalle…? Kondis ainakin saattaisi olla siinä kuosissa, että ylämäkikin mahtaisi tuntua ihan hauskalle. Mutta joka tapauksessa tulevana talvena taas hiihdetään ja kovasti ja suksinurkkaukseni on saanutkin jo ennen expoja vähä vahvistusta – inserttien asennuksen ja siteiden välppäämisen sijaan voi valita suoraan seinältä – alppi vai telesBÖG? näin SDP 4evör!

Mutta pidemmittä puheitta nähdään perjantaina vanhalla Iltamissa, lauantaina Brunssilla ja messuilla sitten kun kunto sallii  HUH!