Jos Japaniin haluat mennä nyt?

Niin takuulla (ehkä) yllätyt… Nimittäin – suurin syy siihen, että ihminen lähtee matkustamaan n.8000km:n päähän kotoaan laskemaan mäkeä on yksinkertaisesti se, että Japanissa ja varsinkin Hakuba / Niseko -sektorilla lunta sataa ja kerralla kokolailla paljon. Työkaverit yms. vapaalasku- /offaritouhuista tietämättömät ihmiset kyselevät tottakai, että eikös nyt Japania lähempää löydy laskettavia rinteitä, kun Lapissakin on mäkiä – saatika Alpitkin ovat halpojen lentojen ulottuvilla. Johon ei auta kuin koittaa selvittää tätä Siperian yli saapuvan kylmänrintaman virtaamista Japanin Meren ylitse, jonka lopputulemana rannikon tuntumassa olevat nyppylät sitten saavat sitä puuterilunta suhteellisen usein ja kerralla reilusti. Tosin, kyllähän Japanilaisella pedanttiudella ajettuja rinteitäkin voisi laskea iha milloin vain – siellä kun ei kissakuskilla taida huonoa päivää olla koskaan…

Oma perusteluni, kun ihmiset kysyvät, että ”miksi taas Japaniin?” on, että toistaiseksi en ole missään muualla päässyt laskemaan samalla tehosuhteella pyydää kuin Nipponissa. Viime vuonna muistaakseni joka ikinen päivä oli tarjolla pehmeää, välillä sääreen saakka ja välillä napaan saakka. Tänä vuonna joka päivä oli pyydää, toisina päivinä vähän märempää ja toisina sitten kuivempaa, se ”pohjaton” päiväkin tuli koettua. Jos nyt otetaan rinnalle hypoteettisesti vaikka parin viikon reissu Alpeille, niin hyvällä munkilla kunnon pudderskaa pääse painamaan tuolla keski-euroopan ylängöillä ehkäpä muutaman päivänä – tietty ilman föhniä tms. lämpöaaltoa lunta tietenkin löytyy varmasti touraamalla enempikin. Mutta tuuristahan se loppujen lopuksi on kiinni joka paikassa… Kyllä juuri nyt olisi korvennut kovasti, jos itse olisi paukkinut Hakubaan samaan aikaan kun meikäläinen sieltä lähti nostelemaan. Vettä kun on tainnut ripsiä viime päivinä usammankin vuorokauden verran ja vielä melko korkealle vuoristoon. Mutta niin se Japanin lumitykki korjaa minkä pilaakin ja näillä näppäimin on Naganon suunnalla ilmassa taas kovasti lumihiutaletta.

Sitten kun mies/naishenkilö on päättänyt, että pe*kele Japaniin on mentävä, niin reissaamisen käytännön asioita löytyy google ja interwebbi pullollaan, joten minä koitan kertoa jotain ”hiljaisempaa” tietoa. Ensinnäkin, jos tarkoitus on olla reissussa 2-3viikkoa, eikä tavoitteena ole lähteä skinnailemaan mitään isompia mäki niin pakkaa sinne suksipussiin ne kaikista leveimmät ja eniten rokkeria omaavat sukset! Ja jossei omista kulmista löydy niin ei muuta kun kaupasta läskiä tiskiin! Semiläskejä ja ns. kompromissisuksia on jonkin verran (nimiä mainitsematta) tuolla Japanin keikoilla tullut ihmisillä vastaan ja kyllähän sen jossain vaiheessa naamasta näkee, että olisinpa läskimpi… Myönnän kyllä itse, että alla ei ole ollut nyt parilla reissulla markkinoiden lihavimpaa kastia, mutta kyllä leveyttä on ollut aina tarpeeksi. Itseasiassa tänä talvena lumilautakauppamme kööristä meikäläisellä taisi olla kaikista kaposimmat sukset (114mm vyötäröltään), joten ainakin reissukavereilla on aikaisempi kokemus levittänyt suksia… Joten KISS KISS, älä lähre niillä kaposilla sinne ollenkaan…

Kunnon pyydäpäivänä sitten reppuun perusrensseleiden lisäksi kandee tuupata vaihtolapaset ja kakkosrillit, jos vaan mahtuu. Nimittäin kun sitä lumenkakkaa tuuppaa oikein tosissaan ja suksi-ihminen pöhöttää pääkolmantenajalkana epikkishittii-pohjatonta-pauderia niin johan se lumi tunkee joka paikkaan. Siinä on sitte ennen ensimmäistä kaffepaussia hanskat joko ulkopuolelta lumesta tai sisä puolelta hiestä märkänä. Ja kunnon faceshottipyydähän tunkee sitten myös niiden kakkuloiden joka raosta sisn ja AVOT, johan rupee rillitkin vetämään huuruun… Hississä siis uutta ja kuivaa remeliä kehiin niin elämä maistuu taas. Kaffepaussilla sitten voi märät ja huuruiset vermeet pistää lähes joka rinneravintelista löytyvän pöhöttimen hollille kuivumaan ja suoraselkäisenä kansana, Japanilaiset eivät niihin perintölapasiin ja tonnin laskulaseihin koske. Muuten en sitten repun sisältöön kommentoi, vaan jokainen pakkaa ne omasta mielestä tärkeät rensselit sinne, joita ei toivottavasti ikuna tarvita… Köyden tarve oli meikäläiselle tällä keikalla uusi nyanssi kun veliruotsalaista juoduimma lumikaivosta ylös avittamaan – prepare for everything siis.