Lappi, laskemista, luonto, Pallas, rando, valokuvat, video

Pallas ja Taivaskero

Julkaistu: 31.3.2013

Zädäng! Tässäpä ukko jo kotosalla kirjoittelee ja takana on ainakin kelien puolesta melko taagi Ylläksen keikaus. Aurinkohan paisteli iha tosissaan meille koko viikon ja muutenkin keli pysyi mukavan tuulettomana melkein joka päivä. Pääosin reissussa taas Ylläksen rinteitä hiihdelleenä, voin kyllä jälleen todeta Ylläksen olevan ainakin toistaiseksi meikäläisen suomirinne-rankingissa vahvalla ykkös-paikalla.

Viime torstain ratoksi tosin päätimme Annin kanssa vaihtaa Ylläksen rinteet Pallaksen maisemiin ja nyt kun piipperin perusperiaatteita, käyttöä sekä sondin ja lapionkin kanssa on sekoiltu, niin ottaa päämääräksemme Pallaksen korkeimman keron eli Taivaskeron (807m). Ja todellisella urheiluasenteella kun olimme lähteneet matkaan niin virittelimme jo hotellin parkkiksella karvat suksiin ja siitä koko hela-hoito lihasvoimin törmälle – alla videopätkä keikastamme!

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Lumiolosuhteet olivat jälleen varsin rakennustyömaahenkiset, eli betonia oli pääasiassa tarjolla, mutta ilmanala sekä Pallaksen ”hehku” tekivät päivästä lähes täydellisen. Anni pääsi ensimmäistä kertaa mittailemaan omia randoilu-viettejään ja samalla laskemaan ”oikeesti” vähä offiakin ja hieman rinetouhuja haasteellisempaa luntakin.

Kiipeämistä meille kertyi suurinpiirtein 450-500 verttiä, tai meikäläiselle vähän enempi, kun kesken nousun kävin kiimoissani suhauttamassa vähän alamäkeä sillä välin kun Anni nautti termarista kaakaota. Kuten jo taisin mainita, niin keli oli kuin morsian pikku tuulen ja pilvettömän taivaan ansiosta, joten kiirusta ei tarvinnut hirveästi pidellä pikku retkellämme.

Topissa hääräiltiin ja kuvailtiin oma tovimme ja joku ystävällinen kiipiäjä oli jo etukäteen pygäillyt yläpeltiin tuulensuojana toimivan lumivallinkin. Taivaskero on nyt sitten valloitettu niin kesällä kuin talvellakin – pari vuodenaikaa puuttuu vielä siis…

Vähän on erillainen meininki kesällä juu… Laskutoimitus puolestaan Taivaskerolta on melko lunkia perus lappimeininkiä ja kuten Kesängilläkin, lumi oli ylhäällä kovaa rätätätäää ja alempana sitten hieman pehmoisempaa – Itsellä sattui ihan oikeestikin pehmiää jalkojen alle siinä Taivaskeron ja Pyhäkeron välisessä kurussa (mulle saa nimen kertoa jos tietää), btw… Joka tapauksessa alas päästiin ja taidettiin siinä sivussa vetää koko homma hymyssä suin, eli nauttia touhusta.

Porukkaa ei ollut törmällä niin paljoa kuin edeltä osasin pelätä ja kaikki muut etenijät tuntuivat suuntaavan kohti Pyhäkurua. Nyt piti jättää jotain ensikertaan, joten olkoon se sitten Pyhäkuru… Kokonaisuudessaan oli kerrassaan hieno Lapin-reissu ja vaikkei pyydää aina lasketakaan, niin kyllä suomalainen maisemakin makoisaa vapaalaskua tarjoaa – ja myös rinnehiihtoa – nyt painetaan muutama viikko hommia ja sitten taas johonkin hiihtelemään ja toivottavasti pääsee taas imeskelemään Hotellin makoisaa Lohisoppaa vielä uudelleen! Alla vielä lissee kuvatuksia Pallakselta ja vähä revontuliakin!

Sinne se meni…

Moilanen taas paikalla!