Elämä jatkuu – tai siis mankelointi ainakin.

pärrrr – tSihh! Jassoo-jassoo, eihän siinä ehtinyt kuin viikko – pari (tai jotain sinnepäin) heilahtaa kun toimiva polkupyörä on löytänyt tiensä parvekkeelle. Ja samalla tuhannen kilometriä polkuja on tullut täyteen ja vähän enemmänkin – 1106.5 km to be exact tällä hetkellä… Suunnatonta tyydytystä siis.

Päätin tosiaan pistää itselleni kokonaan toisen (eli uuden vanhan käytetyn) fillarin, kun tuo vanha sotaratsu ja sen korjaaminen olisi muutenkin ottanut jokusen satasen ja muutenkin osia olisi pitänyt vaihtaa jo tuoreempiin, jotta mm. katkenneita ketjuja ei enää tarvitsisi stressailla. Niinpä meikäläisen alla pyöriikin nyt vm.2010 Giant Trance X2 – tuo tyylikkäällä harjatulla alumiinirungolla varustettu konkeli. Ja noin saturaisen mettäkilometrin jälkeen, ei ainakaan vielä kaduta pätkääkään hankinta.

Siinähän sitä rautaa on, ensi hetket uudessa kodissa.

Ja vähän lähikuvaa, tottakai.

Peter lentää nopeilla poluilla.

Syksyn ajolenkit muuten ovat tuoneet mukanaan varsin hienoja hetkiä metsässä, kun esimerkiksi mennä viikonloppunakin melko kipakkakin yöpakkanen oli muuttanut pehmiät ja märät polut kovahkoiksi ja nopeiksi. Ainoa miinusseikka näin vilakoilla keleillä ajellessa on se, että mm. jo märällä liukkaat puunjuuret, ovat TODELLA liukkaita ollessaan kuurassa. Ja ylämäissä kuuraiset lehdet maassa pistävät jo puhisevan polkija sutimaan tyhjään siellä sun täällä – mutta kokonaisuudessaan syksyn ajolenkit ovat olleet mukavia. Vaatetus on tietysti toinen haastava tekijä kylmenevissä keleissä. Merino tuntuu muuten olevan valttia tässäkin touhussa…

H. Moilanen on myös varsin tykästynyt uuteen menopeliinsä.

Lenkillelähtökelit kohdallansa.

Lähes golfkentällä, Tuusulan par-5 väylä out-of-boundsin takana löytyy heti pikku haastetta.

NONII, TÄMÄ OLI KAUDEN VIMONEN FILLARIPOSTAUS – kattellaan seuraavaksi jotain talvisempaa kaiketi.