filmi, syksy, valokuvat, video, virittelyä ja välinehomostelua, Yleinen

Vapaalaskuelokuvakiertue

Julkaistu: 22.11.2013

Prrr, pitkästä aikaa moro! Talvihan se antaa jumantsuikka edelleen odottaa itseään, joten veistelläänpä tässä nyt sitten tarinaa vielä aivan jostain muusta kuin suksilla seisomisesta. Viime päivien ajan pitkin suomenmaata (ja myös Libanonin maata) kiertänyt Relaan ja Muukkosen Artun pyörittämä Pilke-elokuvan ympärille koottu leffakiertue on viihdyttänyt kansaa sekä levittänyt hiihtoleffojen ilosanomaa. Mukana Pilkkeen lisäksi kiertueella menossa on ollut mukana myös sekalainen ryhmä erillaisia lyhytelokuvia sekä videoita. Kuluneen viikon keskiviikkona kiertue laskeutui Oulusta Helsinkiin ja tottahantoki piti itsekin mennä paikanpäälle tutktimaan meininkiä, koska illassa oli myös jotain erityistä meikäläiselle itselleen.

Artun tentattavana Andorran lavalla, saattoi vähän ääni täristä, eikä kyllä ole mitään tietoa mitä puhuin – toivottavasti jotain järkevää…

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Andorran elokuvateatteriin saapuikin lähes täysi tuvallinen porukkaa, tai ainakin silmämääräisesti ei kovinkaan montaa tyhjää paikkaa katsomoon jäänyt. Illan ohjelmaan kuului mm. varsin jyrkkää ja kuumottavaa laskua sisältävä ”Col du l´Aiguille Verte”, jossa urheat suomipekat kävivät tekemässä ”ensilaskun” melkoisen hurjan näköiselle seinälle Chamonixissa (HUOM! eipäs ollukkaan ensilasku, vaan suomalisten ensilasku). Tämän lisäksi tarjolla oli myös Peakin ”Let’s Go Get Small”, jonka allekirjoittanut näki jo kolmannen kerran, meidän Japanin reissustamme lyhäri ”All.I.Can’t”, sekä meikäläisen omaa käsialaa oleva fiilistely styge ”exotic/arctic”, ja tietysti Pilke. Kaikki nuo pätkät tuntuivat uppoavan yleisöön hienosti ja varsinkin oman luomistyöntuloksen tuloksena tehty ”exotic/arctic:n” kohtalo jännitti kovasti, koska a) Arttu PAKOTTI meikäisen lavalle raottamaan pätkän sisältöä ennen esitystä ja b) jokainen omia pätkiä tehneenä tietää, että objektiivinen suhtautuminen omaan tuotokseen on hävinnyt jo aikaa sitten, joten julkisesti jonkin oman luomistyön tulos on melko tuskaista katsottavaa… Mutta ei sille nyt kukaan ainakaan buuannut.

Joel vuorostaan kertomassa mm. miksi elokuvassaan kiroillaan.

Pistän tännekkin linkaten All.I.Can’t:n sekä tuon meikäläisen stygen, kunhan kiertue on ohitse. Ilta oli kyllä melkoinen elämys itselleni ja samalla olo oli aika abrusdi illan päätteeksi poseerata yhteiskuvassa lavalla kovien tekijöiden kanssa kuten Blumin, P. Pakkasen, Artun ja tottakai Joelin kanssa – kova respekt heille! Eikä paineita helpottanut laisinkaan myös se, että katsomossa istui saletisti monta kovaa suksimiestä mukaan lukien itse Arska Saarimäki.

H.Moilanen hieman normaalia kovemmassa seurassa stagella – Arttu tilaa lisää valoa.

Jyrkän laskua isolta ruudulta katsellessa täytyy myöntää että paikallaan istuessa ei meikäläisellä ole tainnut koskaan syke nousta samalla tavalla kuin Col du l´Aiguille Verteä tsiigatessa, muistaakseni keskijyrkkyydeltään 52astetta olevan rännin sivakointi on näet melko intensiivisenoloista touhua. Eikä saletisti jätkiä ole hietetty helikopterilla törmälle kameroiden ollessa offilla, kuten Peakin pätkässä kuulemma oli chaetattu. Myös leffaan tehty spiikkaus toimi todella hyvin ja syvensi touhua hienosti. All.I.Can’t:ssa oli kiva nähdä Joelin hienoa kuvaamista ja omaa, sekä kaevereiden sivakointia isolta kankaalta, myös hyvin valitut biisit täydentävät kokemusta kananliha-meiningille.

Pilke puolestaan puolituntisena on oikeasti aivan pirun hieno teos ja Arttua lainatakseni poikkeaa todella hienosti valtavirrasta konseptillaan, koska ”eihän kukaan enää jaksa pelkkää laskemista sisältäviä leffoja katsoa”. Henkilökuvat ja niihin kytketty laskeminen toimii tosi hienosta ja hivelee myös silmää. Mieleeni jäi varsinkin Apen kahvi-lumi metafora, koska myös omilla reissuilla ja reissukavereilla tuntuu tuo mokka-business olevan varsin vakavasti otettavaa touha, eikä sille parane hymyillä laisinkaan. Täytyy vielä tähän lisätä sen verran, että vapaalaskuiltamista ei juurikaan jäänyt mitään Pilkkeestä käteen vallitsevan viihdeolotilan vuoksi – muistaakseni =). Loppuun pitää vielä kiittää asianomaisia, että meikäläinen pääsi omalla rävellyksellään mukaan HUOM! suomen ensimmäiselle vapaalaskuelokuvakiertueelle, kunnia on minulle suunnaton – kiitos.