fillari, lähimäet, rando, suunnitelmia, syksy, Talma, valokuvat, virittelyä ja välinehomostelua, Yleinen

reeniäreeniäreeniä!

Julkaistu: 29.11.2013

Keinukallion hurja etupelti

Nii – eihän sitä muuta tässä auta puuhata kylmää vuoden aikaa odotellessa kuin koittaa pidellä mielialaa sopivalla levelillä lähinnä liikkumalla… Kun ei ryypätäkään hirveästi viittis. No leikki sikseen, tosiaan fillarihommat (lupasi joo lopettaa niistä paasaamisen, mutta…) maistuu taas tässä varsin hyvästi kun maa alkaa kovettumaan eikä kaikki remelit ole joka keikan jälkeen yltäpäältä mudassa. Ja vaikka päivä onkin nykyään varsin lyhyt, niin kiinan ihmelampuilla sitä ajelee vaikka säkkipimeässä, joten arkenakin työpäivän jälkeen homma jatkuu.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kovilla poluilla vauhti on välillä mukavan reipasta

Pimeässä ajaminen tuo seikkailunmaun lähipoluillekkin.

Juoksulenkkeilyä taas ei jaksa Erkkikään painaa, joten päätin ottaa viime syksyiset lääkkeet käyttöön ja lähteä ns. tennariRandolle tuohon kylän korkeimmalle törmälle eli Keinukalliolle. Tavoite oli nyt syksyn ensimmäisellä kerralla tuupata ainakin 500 verttimetriä ylämäkeen nousua ja kaikki muu olisi sitten plussaa. Mäki kun on kokonaista 45metriä korkeuseroa juuresta toppiin niin puupäämatikalla sellainen 11 kierrosta moista kiipeämistä pitäisi suurinpiirtein riittää – tai ainaki melkein =). Varusteina perus ulkoiluremelit sekä TENNARIT ja lisämausteena laskureppu bouttiarallaa kymppikilosena selässä ja nilkoissa monoja ja suksia s(t)imuloimassa parin kilon nilkkapainot, sekä tietty sauvat. Yllättävän mukavaa tuo raikkaassa ulkokelissä kiipeäminen oli ja ajallisest n. 1h10min ottanut touhu heilahti melko rivakasti, eikä kropassa homma tuntunut illalla mitenkään. Tosin pari seuraava päivää olivat melkoisia puujalkapäiviä, koska ylämäki ja alamäki kuormittavat melkolailla passivisina olleita kulkulihaksia, kun jalkapatikassa painaa menemään.

Keinarin ekstremefeissi, lumi kun tuohon tarttuu niin kyllä siinä pari vähä rivakampaa käännöstä tekee.

Ylämäkireenistä ei senkään puoleen tullut mikään dorka fiilis, koska pois lähtiessäni ja kamoja autoon pakatessa kurvasi viereen toinen heppu samanlaisissa remeleissä ja aikomuksena sama reeni – tosin tavoitteen jepellä on tulevalle talvella Haute Route, joten kannattaakin ehkä käydä etukäteen kiipiämässä ja verryttelemässä paikkoja. Suosittelen siis ylämäki retkeilyä ja meinaan ottaa tuon viikko-ohjelmaan niin pitkään syksyllä kuin hommassa on mitään järkeä (vaikkei siinä muuten mitään järkeä olekkaan).

Tiistaina Talmassa näytti jo tältä^

Ja hei, Talma saattaa availla rinteitään jo alkuviikosta ensi viikolla – eli joutuu varmaan käydä ulkoiluttamassa uusia rinnetelluja ja mäkigledjuja heti kun hissi pyärhtää tulille – prrr.

Ysikymppistä mustaa lintua rinteeseen.

ja FourElementsin valokuvaystävällinen hiihtotrikoo

ja pistetääs vielä loppuu YOtuubillinen tämän viikon perjantaista aurinko maasturointia:

Kommentoi blogikirjoitusta

  • anttihurskainen sanoo:

    Moro! Millaisessa käytössä tuo Keinukallio on talviaikaan, pulkkamäkenä?

    Vastaa

    • anttiR sanoo:

      rinteet ovat joutomaana, eli putikkaa on tarjolla jos vain lunta riittää.
      Muutoin Keinarilla on hienot ulkoilu-/kuntoilureitit, fillaripolut ja talvisin ladut – hiihdon SM-kisatkin tässä taannoin järjestetty. Keravan kaupunki vissiin pyörittää hiihtotouhua, löytyy jonkinsortin kahvilaa ja huoltotiloja myös mäen alta talvisaikaan.

      Vastaa

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *