lähimäet, laskemista, Messilä, Sveitsi, Talma, valokuvat, virittelyä ja välinehomostelua, Yleinen

Se on talvi ny!

Julkaistu: 31.1.2014

-15 näyttää ulkolämpömittari – eipä haittaa! Ulkomaan komennukselle lähtiessä talvesta ei oikeastaan ollut tietoakaan täällä Etelä-Suomessa, vaan nummet kärvistelivät tummina ja lumettomina, ja sen mukaisesti myös silmä tuppasi luppaamaan pitkin päivää kaiken tuon pimeyden keskellä. Lähes pari viikkoinen lumi- ja valokuuri Japanin saaristossa sai kuitenkin kropan taas heräämään myös päivällä ja palatessani reissusta myös kotosuomi oli saanut jonkin sortin valkoisen hunnun heijastamaan vähääkin valoa. Kovat pakkaset tietysti auttoivat jo lappuja luukuilleen laittaneita hiihtokeskuksia availemaan rinteensä uudelleen ja tällä hetkellähän tuntuu, että lähes jokaisella keskuksella on jo kaikki mäet auki – vähintäänkin tekolumen turvin.

Talmassa arki-illan touhuja

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Oma suhtautuminen laskutouhuihin on aina ollut sellainen, että omalla suhtautumisella kaikki on hyvää ja kivaa. Paljon on kysyttykin, että miten jaksaa innostua Talman pikkunyppylästä tai Alppien polven syvyisestä putikasta vuosittaisen Japanin puuterifestivaalin jälkeen, mutta se on omasta päästä kiinni. Nyt Japanista kotiutumiseni jälkeen olen käynyt innokkaasti tsekkaamassa lähimäkien meininkiä täällä etelän tasamailla ja aivan vilpittömästi voin sanoa, että on nautinnollista sivakoida näitä hyvin hoidettuja ja tasaisia (siis pinnaltaan) pikkunyppylöiden rinteitä. Toisaalta se on vaihtelua maisemassa, vaihtelua välineissä ja vaihtelua lajeissa – peräkontissa tulee nääs kannettua autossa mäkeen lähes poikkeuksetta ainakin kahdet erillaiset tellusukset ja jos rupeaa ahdistamaan niin kantapäät kiinni ja puikkarit alle. Eilen oltiin 3,5tuntia Talmassa hiihtelemässä 5500senttimetrin korkeuseroa. Aluksi vähä puikkaritouhua ja sitten Annille takaperin telluamisen opettelua ja itsekkin tuli peruuteltua kantapäät auki pitkästä aikaa.

Hyvinkään Sveitsissä sunnuntaina ei aamupäivästä vielä jonoja ollut

Pointtina ehkä tässä tuhnussa on, että talvi on meillä nyt päällä, lähtekää ihmiset ulos ja mäkeen! Rinteet ovat timanttisessa kunnossa ja kevät tulee sitten yks-kaks-yllättäen, eli nauttia pitää nyt!

Messilässä lauantaina – aamulla on tilaa, iltapäivästä pientä ruuhkan tynkää.

Myös kamapuolella on tullut hieman päivitettyä varusteita – nimittäin Japanin komennuksella n.8 vuotta vanhat Salomonin ”vapaalaskumonot” tulivat ilmeisesti oman tiensä päähän ja hyvin istuneet monot alkoivat painaa rumasti jalkoihin, kaiketi sisäkenkänsä menetettyä parhaan kimmoisuutensa. Niinpä bongasin vähän käytetyt Black Diamondin Factorit relaan myyntipalstalta, ja samalla siirryin nykyaikaan monorintamalla. Ehkä oli aikakin, koska vanhoissa loukoissa ei ollut esim. kävelylukkoja tms. ja skinnailua tulee nykyyään harrasteltua aina kun mahdollista – tulevaisuudessa siis meikäläinenkin juoksee ylämäkeen myös at-kamoilla, be afraid!

Kommentoi blogikirjoitusta

  • Minimiäs sanoo:

    Jokaiselta löytyy nämä laskemisen perus välineet, nimittäin (per)sukset. Ja lumen määräkin on kääntäen verrannollinen viettävän pinnan jyrkkyyteen…

    Vastaa

  • hanz0 sanoo:

    Itsehän päätin treenailla lähirinteessä lyhyttä sädettä sekä parkkihommia. Riittää tekemistä ja haastetta. Vaikka joka illalle.

    Vastaa

  • Niko76 sanoo:

    Asiaa!

    Olen täysin samaa mieltä tuosta asennoitumisasiasta. Hauskaan laskemiseen tarvitaan vain kolmea asiaa: lunta, viettävä pinta ja tarvittavat välineet. Muut jutut ovat plussaa. Viime vuonnakin halusin heti Tirolista palattuani mennä Kauniaisiin laskemaan, ja kivaa oli. Jokaisessa mäessä, pienessä tai suuressa, on oma hauskuutensa.

    Vastaa

  • Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *