lähimäet, laskemista, Messilä, suunnitelmia, valokuvat, Yleinen

Karhu II – ei ärjy.

Julkaistu: 10.2.2014

BadaBingBadaBum. Vedetääs taas kaukomailta jalat tanakasti kotohärmän (jo katoavan) lumen pinnalle ja palataan taas ns. perusasioihin. Suojasää on jälleen ottanut pirullisen otteen ainakin Etelä-Suomen talvesta ja lumipakka se uhmaa hävitä jälleen näkymättömiin, vaikkei sitä edes kovin montaa senttiä ole ehtinyt kerääntyäkään. Mutta hei, silloin kun ei sada vettä, niin on mitä mainioin ulkoilusää. Varsinkin rinteessä positiivisia puolia suojasäästä voi hakea esim. vallan mainion luiston puolesta, sekä vaatekerrastojen vähäisestä määrästä.

Tästä ehkä jonkinsrotin aasinsillalla päädymmekin jälleen Messilään ja kuluneeseen viikonloppuun. Lauantain melko karun sään jälkeen sunnuntai avautui oikeastaan ihan mukiinmenevänä päivänä alamäkitouhuja silmällä pitäen, koska taivas oli pilvipoutainen ja jopa aurinkokin pilkahti pariin otteeseen harmaan pilviverhon välistä häikäisemään varomatonta hiihtäjää. Suojasää piti myös suurimmat ruuhkat loitolla hiihtokeskuksesta, joten tilaa rinteessä tuntui olevan vallan mainiosti. Mutta päämielenkiinto lähinnä tämän kertaisen visiitin osalta osui Messilän uuteen rinteeseen, eli Karhu II:een. Uusi mäki saatiin lumetettua ja avattua nyt jo historiaan jääneen pakkasjakson aikana ja nyt siis mäki oli täydessä leveydessään odottamassa hiihtäjiä. Päivän aikana näytti kovasti siltä, ettei suuri yleisö oikein ole vielä ottanu rinnettään omaksi ja vain satunnaiset sivakoijat suuntasivat uuteen rinteeseen.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Profiililtaanhan Karhu-”kagone” on varsin helppo ja loivahko rinne alaosan pientä viettoa lukuunottamatta. Omaan makuun rinteen profiilin kontrastit ovat ehkä hieman turhan viehkeät, koska yläosassa eli n. 80% rinteen pituudesta viettoa on sen verran loivasti, ettei edes telesmarkkina vauhdit riitä kunnolla leikkaavaan ajeluun ja sitten puolestaan alaosassa viettoa tärähtää juurikin soppelisti parin vähän ”räädimmän” kurvin verran ja sittenhän hupi loppuukin jo. Näkisin ehkä tuon rinteen olevan melko timanttinen aloittelijoille, koska suurin osa pituudesta on huoletonta liirailua ja leveyttä mäessä riittää vähintäänkin riittävästi, lopussa sitten voi jokainen ottaa mittaa oman auransa rautaisuudesta.

Samalla suoritimme jo lähes perinteeksi muodostuneen SDP-DPS-puoluekokoussuksimiittinkin Laason terdellä Annin ja Hartsan kanssa. Tosin tällä kertaa jäivät makkurit ja mehut kotiin ja rillaaminen vaihtui Laason munkkikahveiksi.

Kattellaans kuluvalla viikolla sitten taas vähän isompia mäkiä, joten pysykää kuulolla…