Kotoota on taas hyvä huudella?

No näinhän se on taas yksi reissu saatu pulkkaan ja ukkeli takasin kotio. Viikon määrämittainen on siis jo jäänyt taakse Engelbergissä ja käteen jäi niin hyvää hiihtoa, kuin poikkeuksellisen loistavaa afterski-touhua (osalliset tietävät mistä puhutaan). Mutta mutta, en ole tänne raportoinut kuin kahdesta ensimmäisestä laskupäivästä, joten pitänee ottaa aikataulu kiinni ja raportoida myös loput. Sen verran voi jo tässä vaiheess kiteyttää, että alkureissusta skinnailtiin ja loppureissusta chillailtiin.

Kolmas sivakointipäivä osoittautui varsin päteväksi hissiputikkapäiväksi. Kävi nähkääs sillälailla, että otimme heti aamulla kättelyssä ns. ressibussin Titliksen puolen hissille ja heti hissien auettua ei muuta kun yläpeltiin – oltiin siis a)hyvissä ajoin liikenteessä. Ja samalla sattui seuraksi pari melkolailla hienosti seudut tuntevaa suksijaa, joten eipähän b) tullut kamalasti turailtua aikaa arpomiseen – vaan miestä siis sitä mukaan ränniin kun hissi vei ylös. Ja niinhän siis kävi, että koko päivä tuli melkoisen yllättävästi hiihdeltyä hissiputikkaa ja kokolailla korkkailtua kaikki mitä laskettiin. Oheessa kuvapäivitystä tuolta melkoisen makoiselta hissipuuderipäivältä.

Zwei guidos, ei muuta ku pitää huolen että pysyy perässä niin kyllä maistuu.

Kalapuikot, tuli korkattua – eikä sieltä tainnu muiden jälkiä tulla myöhemminkään iltapäivällä.

Grossella vauhtipauderia

Laubin sisäänmeno melko mielenkiintoinen ja näkyvyys paikoittain haasteellinen

Vaikka tuuli oli puskenut paikoittain todella hienostikin lunta, harjanteilla piti välistä vähä myös luovia.

Hyvän hissiputikkapäivän jälkeen sitten ottikin afterskiin kova koura ryhmästä otteen ja pisti sukset naulaan toviksi – noh, olihan tuolloin kelikin melkoisen sinkkinen, eli ”no regrets”, mutta hiihtohommat jatkuvat….

Brunnilla aurinko paistaa välistä niin kovasti, että lumet lähtevät karkuun.

Viimeisen laskupäivän kunniaksi aurinko porotti Ekylän taivaalla lähes pilvettömänä. Osa ryhmästä lähti Titliksen puolelle, mutta meidän rytmiryhmä päätti ottaa ressittömän ratkaisun ja siirryimme Brunnin aurinkoisille rinteille tsekkailemaan, mitä edellispäivän sinkkikeli oli tuonut vuorille. Brunnin puolella ei tosiaan tainnut klo 09 hujakouilla olla yhtä ainutta vapaalaskijaa meidän lisäksemme ja sitä myöten luottamus korkkaushommista oli taas melko korkealla. Ja eihä myö kovin väärässä oltu. Lunta oli tullut n. 15-20cm vanhan ja tasaisen pohjan päälle, joten lasku oli melkoisen vauhdikasta ja hyvää – nopeeta pyydää siis! Homma voitaisiin jälleen luokitella päteväksi hissiputikkahommaksi. Laskettiin lähinnä ilman haikkaamista ja/tai skinnaamista hissiltä-hissille hiihtoa ja päätimme päivän sitten taka-Grünewaldin pitkään laskuun, joka päättyy siis tuolle vanhalle juna-asemalle. Jaa, eipä sitten muuta kun kuvatuksia perään vinopino, liikkuvat kuvat toimittanen vielä myöhemmin omana postauksenaan, joten tsiigailkaahan näitä sillä välin:

Mikko taittaa ns. guido-käännöstä Brunnin etubowlissa

Joel auringossa ja Titliksen darkside varjossa, luonnollisesti.

Joku sanois että kahen kilon putikka!?

Kuvaajan jouduin ajelemaan ekat jälet… ikävää.

Jogeli metsän siimeksessä

Putikka ja hissi samassa kuvassa.

Soijaa pukkaa kun kevät kelillä lampsii alamäkeen, mutta mitä sitten. Tähän oli hyvä päättää Eberin reissu vm2014 – suattaishan sitä vielä joskus neljännen visiitinkin heittää, mesta paikka nääs!