Epikkiä pohjoisesta!
”Epic” on nykypäivän ehkä käytetyin hehkutussana joka tarkoittaa siis eeppistä ja kokolailla sanaa kylvetään kaiken maailman medioissa sitä tahtia, että sana sinällään alkaa menettämään merkitystään, mutta omalle kohdalle osui nyt niin eeppinen reissu parin viikon takaa, jotta koen sanan käyttämisen olevan oikeutettua!
Nimittäin erakoksi jääneen, viimeisen kesälomaviikkoni päädyin viettämään poikain kanssa jälleen kerran pohjoisessa, nimittäin Käsivarren suunnalla. Elokuun lopussa ajettiin Tahkolla Santa Cruz enduro sarjan toiseksi viimeinen osakillpailu, jonka jälkeen päätin jatkaa matkaa edelleen kohti pohjoista fillari auton kyydissä. Mystinen Kilpisjärven keisari oli kasannut yhteen meitä etelän hitaita ja suunnitelmissa oli ajella pitkin käsivarren tuntureita sekä Skibotnin vuoristopolkuja fillareilla viikon ajan.
Juomavettä on tarjolla myös.
Ensin ylös.
Maisemat ovat tyrmäävät, jos vain näkyisivät.
Hetkinen, nyt näkyy.
Paikkoja tässä niiden TOP SECRET-statuksen vuoksi enempää erittelemättä, polkupyöräily pohjoisessa on pähkinänkuorissa seuraavanlaista; valitaan törmä jossa eeppinen polku, talutetaan toistatuntia konkelia rennosti ylämäkeen, välpätään painovoimafillarointivehkeet päälle ja suitsait ajetaan niin kovasti kun sielu sietää alamäkeen tuo eeppinen polku – 15-20 minuuttia ja 5-6 kilsaa nautiskelua välillä hieman pysähdellen alas – TOISTA!
Ei olla suomessa, vaikkakin Haltille ei ole pitkä matka.
Lyngseidet ja viime vapun hiihtomaastot, kuvassa kolme hiihdettyä törmää =)
Ei se kurjaa Kilpisjärvelläkään ole, bongaa Saana!
Jäämeri!
Aina ei välttämättä myöskään tarvitse nousuhommia hoidella talutellen, eli tunkaten – vaan nousut voidaan myös hoitaa kuskia vaihdellen heittämällä ukot ja fillarit pakettiauton kyytiin ja annetaan näin polttomoottorin hoidella nousupuoli, jolloin alamäkeen jää rutkasti enemmän paukkuja sekä toistojen määrä eeppisillä poluilla lisääntyy.
Ylös tunkatessa on hyvä tutustua alas ajettavaan reittiin.
Sopuliparka oli jo noustessa kuukahtanut.
RAUTAA RAJALLE!
Kilpisjärven keisari apureineen oli myös järjestänyt fillarointiviikon päätteeksi epäviralliset Kilpisjärven piirimestaruuskilpailut alamäkiajossa, eli Kilpisjärvi-DH:n! Salaiseen paikkaan pojat olivat valjastaneet 200 verttimetriä omaavan haastavan polun, johon oli jopa merkattu erillaisia linjoja hurjille ja vähemmän hurjille kuskeille. Kilpailut olivat hieman sumuisesta ja kosteasta kelista huolimatta myös erittäin eeppiset – luonnollisesti. Alla videotallenne kilpailujen kulusta:
Aina ei kesäisessä Norjassa ole niin lämmin.
