Syksy on hankalaa aikaa lautalajien harrastajille. Vielä ei ole tarpeeksi kylmää lumelle, mutta skeittaamaankaan ei enää ulos pääse. Kylmä sää ilman lunta on mielestäni totaalista energian haaskausta. Jos saisin päättää, vaihdos kesän helteistä metrisiin lumikinoksiin kestäisi maksimissaan viikon.

Olin jo vuosia sitten kuullut, että Espanjan pääkaupungista Madridista löytyy sisärinne. Ympäristöä ajatellen ei mikään maailman paras idea jäähdyttää rinnettä 365 päivää vuodessa, mutta olin kiinnostunut kokeilemaan, onko tällaisella keinotekoisella suorituspaikalla mahdollista löytää se kuuluisa ”stoke”. Koska olimme jo valmiiksi Espanjan Bilbaossa, omat laskukamat mukana, päätös lähteä kokeilemaan ei ollut vaikea.
Niinpä marraskuun alussa päätimme vuokrata auton ja ajaa pitkäksi viikonlopuksi Madridiin.

Kauppakeskus Xanadún sisältä Madridista tosiaankin löytyi 250m pitkä Madrid SnowZonen rinne. Olin hyvin skeptinen sen suhteen, kuinka kauaksi aikaa hauskuutta riittää.
Rinne oli jaettu kolmeen osaan, Snowparkkiin, pujottelurataan sekä aloittelijarinteeseen. Parkki oli kokoonsa nähden erinomainen. Sieltä löytyi kaiken tasoista obstaakkelia ja linjat oli ajateltu fiksusti. Joskin lipat olisivat vaatineet jonkinmoista sheippausta kesken päivää.

Nousu tämän huiman mäen huipulle tapahtui tuolihissillä, johon ainakaan marraskuun alussa ei tarvinnut juurikaan jonottaa. Aloittelijarinne oli aikamoinen sotatanner. SnowZonen hiihtokoulu pyöri rinteessä, itsenäiset laskijat treenasivat ja suksia sekä ihmisiä lenteli siellä täällä.
Parkin puolelle oli aloittelijoilta pääsy kielletty ja sitä myös valvottiin henkilökunnan toimesta. Muutaman kerran sai todistaa kun kovasanaisesti komennettiin aloittelijaa pois alastuloista. Ja aloittelijalla tarkoitan nyt henkilöitä joilla ei ollut laskuvälineet hallinnassa lainkaan, eli parkkilaskun aloittelijat olivat tietysti tervetulleita treenaamaan. Aina Espanjassa ei snowparkeilla ole mikään maailman paras tunnelma, mutta SnowZonella oli hyvä henki ja kaikille oli tilaa.

Jos omia varusteita ei ollut mukana tai ei omista, SnowZonelta sai vuokrata kaiken housuista lähtien. Eli jos sattuu matkustamaan Madridiin ja vasta paikan päällä kiinnostuu lähtemään kokeilemaan, vaatteet ja välineet saa kaikki vuokrattua. Kaapin sai lainaan päiväksi kolmella eurolla ja lukollisen suksi- ja lumilautatelineen käyttöön eurolla.
Sitten kun oli saanut kamat tauon ajaksi lukkojen taa, Xanadún kauppakeskuksesta löytyi varmasti kaikki ravintolat ja kaupat mitä vaan mieleen tulee. Laskuhousuissa pyöriminen ei kummempaa ihmetystä Madridin +20 asteessa aiheuttanut, sen verran tottuneita varmasti ovat rinteen käyttäjiin.

Kaiken kaikkiaan sain positiivisesti yllättyä, että kolme päivää olisi jaksanut rinteessä temmeltää helposti. Kolmannen päivän aamuna saavuimme ostamaan lippuja ja meille kerrottiin että parkki on suljettu junioriskabojen vuoksi. Pelkkään rinteeseen ei 36 euron hissilippuhintaan kiinnostanut enää mennä. SnowZonea voi suositella ihan ummikoille tai sitten parkkilaskijoille. Osaava rinnelaskija kuolee luultavasti tylsyyteen tunnin jälkeen. Tai menettää hermonsa hallitsemattomien ohjusten väistelyyn.

Xanadún kauppakeskus sijaitsee julkisilla noin 40 minuutin päässä Madridin keskustasta. Me päädyimme keskittymään laskemiseen ja majoituimme 1-tähden hotellissa kauppakeskuksen vieressä. Jos lähtee päiväksi kokeilemaan SnowZonea niin silloin suosittelen majoittumaan Madridin ytimeen, jossa pääsee muiden kaupunkiaktiviteettien ja nähtävyyksien pariin huomattavasti helpommin.