Lentojen metsästys Japaniin

Julkaistu: 02.12.2018
Tiesitkö, että browserin private-moodi ei ole välttämättä se paras tapa etsiä lentoja? Tai miten lumilauta saadaan mahtumaan yhden sentin rakoon matkatavaroissa? Kaikkea tätä olemme saaneet oppia jo pelkkiä lentoja etsiessämme Japanin laskureissua varatessamme.

 

Reissukohteen selvittyä aloitimme lentojen metsästyksen. Se on onneksi nykypäivänä suhteellisen helppoa eri nettisivujen avulla. Pikaisen porukalla tehdyn skannauksen perusteella Skyscanner vaikutti meistä halvimmalta ja keskityimme sinne. Toki lopuksi teimme pikaisen varmistuksen ennen lentojen ostamista muualtakin, mutta Skyscanner vain oli halvin.

Etukäteen olin jo lukenut, että meillä olisi käytännössä kaksi samaan allianssiin kuuluvaa lentoyhtiöät, jotka lentäisivät suoraan Helsingistä Japaniin: Finnair tai Japan Airlines (JAL). Molemmat kuskaavat matkustajia eri puolille Japania ja meidänkin kohdesaarelle, Sapporon kentälle, tuntui menevän eri reittejä. Se puoli oli siis hyvin katettu, perille päästäisiin kummalla vain. Joten lentojen valintaan vaikuttivat kaksi asiaa: matkatavaroiden sallittu määrä ja välilaskujen vaihtojen pituudet.


Ja totta se oli! Täsmälleen sama sivu, täsmälleen samat hakukriteerit ja tuloksena n 30-50€ hintaero lennoilla.


Huomasimme lentojen haun yhteydessä jännän asian. Kuulin samalla viikolla radiosta, että nettiselaimen käyttö private moodissa voisi jopa nostaa hintoja. Päätimme testata kahdella eri koneella yhtä aikaa. Ja totta se oli! Täsmälleen sama sivu, täsmälleen samat hakukriteerit ja tuloksena n 30-50€ hintaero lennoille. Private moodi ei siis näin ollen aina ole avain onneen.

Välilaskujen vaihtoajat – kuinka paljon on paljon?

Skyscanner haku löysikin meille (elokuussa 2018) aika hyvin lentoja. Hinnat olivat Finskillä pääsääntöisesti n 650€ menopaluu Helsinki-Tokia/joku muu Japanin kaupunki-Sapporo. Mutta vaihtoajat esim Tokion kentällä olivat alle tunti! Ja tämä vaikutti meille kovalta riskiltä. Tuntematon kenttä ja vielä iso semmoinen. Voiko olettaa, että alle tunnissa pääsee varmasti jatkolennolle? Ehkä on parempi pelata varman päälle..

Jatkoimme Skyscannerin selailua ja haun toisella sivulla (kyllä, menimme jopa toiselle alasivulle!) löytyi Finskin lisäksi myös JAL:n lentoja, joissa välilaskun siirtymäaika oli 2h. Tämä vaikutti huomattavasti paremmalta, vaikka lentojen hinta nousikin n 30€. Siispä aloimme pitää tätä vaihtoehtoa meille parempana. Ei muuta kuin tarkemmin tutkimaan!

Matkatavaroiden mutkikas maailma

Jo ennen lentojen varsinaista valintaa tehty matkatavarasääntöjen tutkiminen, joka laskumatkoilla aina kannattaa tehdä, nosti esiin isohkoja eroja lentoyhtiöiden välillä. Tiivistetysti (ja hieman yksinkertaistaen):

  • Finnairilla saisi ottaa normaalien matkatavaroiden lisäksi laudan mukaan 60€/suunta lisämaksulla
  • JAL:lla saa ottaa 2*32kg painoista matkatavaa ilmaiseksi mukaan, joista molempien yhteismitan on pysyttävä alle 203cm alle. Jos tämän yli mentäisiin, hinta olisi 200$/suunta lisää.

Mikä ihmeen 203cm? Asia vaati lisää tutkimista.

Huh. Kun oma lauta on 165cm pitkä ja noin 35cm leveä, niin ei ”paksuudelle” juurikaan jää tilaa. Tämä sääntö vaikutti, niin oudolta, että oli pakko ottaa asiasta enemmän selvää. Ja kyllä. Soitto Finnairin (joka suorittaa lennot JAL:lle Japaniin) ja JAL:n puhelinpalvelut sanoivat asian olevan oikeasti näin. Toki JAL:n asiakaspalvelija sanoi, että ”normaali lautapussi” menee kyllä ongelmitta. Mutta mikähän se normaali sitten on? Ei varmaan semmoinen pussi, jossa on mukana lumikengät, kypärät, lumiturvallisuussetit jne..

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Pitääkö laudoista ruuvata siteet irti ja pistää ohut paketti menemään? Vai onko tähän suhtautuminen ylimalkaista? Missään foorumilla kukaan ei ollut lukemiseni mukaan avautunut pahemmin JAL:n tiukasta kohtelusta laskuvehkeisen suhteen. Mutta uskaltaisiko ottaa riskiä, joka pahimmillaan maksaisi 400$/matkaaja? Tämän asian äärellä porukkamme raapi pahasti päätään.

Nyt olemme päätyneet ratkaisuun, jossa neljän hengen porukasta aina kaksi ruuvaa laudastansa siteet irti ja pelkät laudat pussiin. Näin jäisi vielä yhteinen kassi, jossa kulkisi siteitä ja muita kamoja. Tämän uskoisi riittävän ja molemmille jäisi silti normaali matkatavarakassi muille varusteille. Saatte varmasti myöhemmistä blogikirjoituksista lukea kuinka tämä toimi. 🙂

Sähköisen vakuutusmyyjän pauloissa

Joten ei muuta kuin lennot pakettiin! Visa esille ja tilausta tekemään. Skyscanner ohjasi meidät hinnan perässä Supersaver-palveluun, jossa tilausta tehdessä mainoksia tuntui tulevan melkoisen paljon esille. Osta sitä ja tätä. Tuunaa lentoasi täten ja täten. Tyypillistä spämmiä. Mutta ostoskoria rakentaessa vastaan tuli kuitenkin sellainen mainos, johon tuli kerrankin tartuttua omien tapojen vastaisesti.

Blue Ribbon Bags-vakuutus tarjosi 9€ kokonaishinnalle vakuutuksen, jossa matkatavaran hukassaolo 24h antaisi automaattisesti 1000$ rahaa uusien kamojen ostoon. Tämä vaikutti sen verran mielenkiintoiselta näin isojen laskukamamäärän kanssa, että sorruin palveluun. Toivottavasti tätä ei tarvitse sitten koskaan testata. Tai jos tarvitsee, niin toivottavasti vakuutus on aito eikä porsaanreikiä täynnä. 9€ satsaus ei kuitenkaan tuntunut tässä vaiheessa liian pahalta. Jos matkatavarat olisivat hukassa, sitähän saisi kenties vaikka uuden laudan! 🙂

Vakuutus kainaloon, lopuille spämmeille ei kiitos ja lennot oli paketissa! Nyt reissu oikeasti konkretisoitui. Olimme vihdoin menossa.

Kommentoi

Matkasuunnitelman teko

Julkaistu: 11.11.2018

Reissuun lähdön henkisen päättämisen jälkeen ensimmäisenä tehtäväni oli tiedon hankkiminen. Tarkempaa tietoa Japanin laskumahdollisuuksista ei käytännössä kuitenkaan ollut, vain urbaania legendaa Japanin ylivoimaisuudesta lumenmäärällä ja -laadulla mitattuna. Mutta matkasuunnitelmaan tarvitaan hieman konkreettisempaa kuin urbaanit legendat. Oli aika kääriä hihat ja upota googlen avulla valtaviin hajallaan olevaan tietomereen.

Offareiden kontrollointi Japanissa

Ensimmäisinä aloitin lukemaan suomalaista relaa.com Japani hiihtokohteena-keskustelua. Osittain keskustelu oli toki vanhaa, mutta antoi paljon hyödyllistä yleistietoa ja useita arvokkaita linkkejä. Samalla selvisi, ettei offarilaskeminen, jota lähdimme Japanin matkalla aidosti tavoittelemaan, ole aina itsestään selvyys. Joissakin paikoissa offarilaskeminen on täysin kielletty, jossakin voidaan vaatia erillistä kurssia ja yleisesti ottaen offareille oli viralliset portit, joiden kautta offareille piti hakeutua. Sääntöjä ei kannattanut hirveästu ruveta haastamaan, koska seurauksena saattoi olla vaikka hissilipun menetys aktiivisten hiihtopartioiden edessä..


”Japanissa suhtaudutaan usein nihkeästi metsissä laskeviin turisteihin ja esimerkiksi Hakubassa laskemista merkityn maaston ulkopuolella pyritään rajoittamaan ja kieltämään kokonaan niin tehokkaasti kuin mahdollista” – Ote keskustelufoorumista


Lukemisen perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että Hokkaidon saari pohjoisessa ja Honshun saari hieman etelämpänä tarjosivat parhaimpia lumiolosuhteita. Pohjoisempi Hokkaidon saari herätti mielenkiinnon, koska lumimäärän puhuttiin olevan hieman suurempi ja lumen kuivempaa Japaninkin asteikolla. Näihin kahteen halusin tutustua tarkemmin.

Hokkaido vs Honshu – mistä paras lumi sopivimmalla vaivalla

Tarkempi tutustuminen alkoi Hokkaidon osalta Nisekosta ja Honshussa mielenkiinto suuntautui Hakubaan. Molemmista oli löydettävissä hyvää kotimaista tietämystä Lumipallon-jutuista, kuten esimerkiksi Hakubasta ja Nisekosta tehdyt jutut.

Aika nopeasti Hokkaido rupesi kutkuttelemaan selvästi enemmän ja selvä rajaus oli syntymässä. Matka suuntautukoon Hokkaidoon ja siellä olisi halu käydä useampi eri keskus läpi! Niseko on selkeästi isompi keskus kuin moni muu paikka ja saarelta löytyisi hyvin monenlaista. Erinomaista tietoa offarin laskun näkökulmalta löytyi myös Powderhounds-sivustolta. Nämä puuterikoirat kuvasivat hyvin isoja ja pieniä keskuksia tällä(kin) saarella. Muita tiedonlähteitä reissunsuunnittelun aikana ovat olleet Skijapan-sivusto ja useat yksittäiset blogautukset kuten AnttiR:n Lumipallon blogautus ja Nisekosta löytyviä erinäisiä sivustoja.

Eteläinen saari + keskiosa saaresta vs pelkkä etelä

Suunnitelma tarkentui ja Nisekon lisäksi keskuksista tutustuin Rusutsuun, Moiwaan, Asahidakeen ja Furanoon. Näistä keskuksista kaksi ensimmäistä olivat aika helposti saavutettavissa Nisekosta, kun taas jälkimmäiset kaksi olivat selkeästi keskemmällä saarta.


”Tuon maagisen päivämäärän 10.1 (bank holiday) jälkeen kummassakin paikassa on ollut riittävästi lunta puuterinautintoihin.” – Ote keskustelufoorumista


Verkostoista löytyi nopeasti useampikin tuttuja, jotka olivat Japanissa käyneet ja muutamien keskustelujen jälkeen vaikutti parhaimmalta suunnitelmalta keskittyä saaren etelä osaan ja valita kohteet Niseko, Moiwa ja Rusutsu. Nämä kaikki olivat lähellä toisiaan (varsinkin Niseko ja Moiwa) joten majoitus oli helppo keskittää Nisekoon ja suunnitella muiden paikkojen tutustumista sieltä käsin.

Jossakin vaiheessa tätä suunnitelmaa löytyi vielä Sapporo Kokusai niminen paikka, joka täydensi suunnitelmamme Bermudan kolmion. Tai no tässä tapauksessa neliön. Korkean tason suunnitelma oli valmis, seuraavana oli tämän lähes kokonaan yksin tehdyn matkasuunnitelman myyminen muulle reissusta kiinnostuneelle porukalle.

Suunnittelun korkean tason tuotoksena oli dokumentti, johon tuli kirjattua monenlaista sekavaa huomiota.

Reissun kohteet valmis

Näinpä reissun kohteet oli tunnistettu. Hokkaido tarjosi jo itsessään todella paljon vaihtoehtoja, mutta lukemisten ja haastattelujen perusteella päädyimme Nisekoon, Moiwaan, Rusutsuun sekä Sapporo Kokusaihin.

Kohteet valittiin myös niin, että siirtymisiä voitaisiin minimoida, ei tarvittaisi isompaa siirtymää saaren eteläosista keskiosiin. Ensimmäiset tiedustelut näyttivät, että Nisekon ja Moiwan välillä on helppo liikkua bussilla ja Rusutsu sekä Sapporo Kokusai olisivat autoiltavissa Nisekosta, josta oli tulossa base camp reissullemme. Moiwa kun vaikutti isolta ja hyvin varustellulta keskukselta, toisin kuin muut keskukset. Mutta siitä myöhemmissä kirjoituksissa lisää..

PS. Tässä vielä materiaali, jolla ensimmäinen suunnittelu esiteltiin muille kiinnostuneille

2 kommenttia

Lautailemaan Japaniin 2019

Julkaistu: 16.10.2018

Taisi olla vuosi 2012, kun olimme laskuporukkamme kanssa Alpeilla ja sanoimme ensimmäistä kertaa ääneen, että viiden vuoden sisään pitäisi Japaniin päästä. Siitä päivästä asti ajatus on kutkuttanut takaraivossa ja elämän ruuhkavuodet siirtäneet suunnitelmia ”ensi vuodeksi”. Mutta unelma eli.


Viisivuotissuunnitelmasta oli tullut huomaamatta viisitoistasuunnitelma


Sitten talvella 2018 nämä ajatukset tulivat uudeestaan pintaan. Liekö syynä ollut varhaiskeski-iän kriisi, kun mittariin napsahti seuraava kymmenluku jota vietin kavereiden kanssa oman taloni takapihalla peräkärryn päällä makoilevassa paljussa ja puhuimme iän tuomista haasteista. Huomattiin, että viisivuotissuunnitelmasta oli tullut huomaamatta viisitoistavuotissuunnitelma. Jos tämän kaltaisia urheilullisia haasteita haluaa tehdä, on oltava jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa ja se on keskimäärin vaikeampaa mitä vanhempi on.

 

Photo by Peter Fogden on Unsplash

Photo by Peter Fogden on Unsplash

 

Ja tästä se kaikki lähti. Muutama osuva motivoiva tekijä (olen vanha, unelmia pitää elää jne muita varhaiskeski-iän kliseitä) ja mahtavasti asiaan suhtautuva rakastava perhe muutti ajatusmaailmani. Japaniin mennään kaudella 2018-2019! Niin yksinkertaista se oli, tavoite on konkreettinen, nyt vain hommiin!

Tämä blogi kuvaa Tumppupoikien Japanin laskumatkan kuvauksena. Blogissa kerrotaan matkansuunnitelusta, annetaan vinkkejä ja linkkejä vastaavaa reissua suunnittelevalle ja toivottavasti myös raportoidaan reissun tapahtumista kuvin ja videoin. Toivottavasti blogi tulee tarjoamaan hyötyä jollekin, iloa sen tekemisestä on ainakin meille itsellemme!

 

Kommentoi