Baijerin putikkaa: Hörnerbahn

Taas yksi viikko takana ja Alpeilla on ainakin 50 senttiä uutta lunta.
Vyöryriski on korkealla tuulen ja lumisateiden vuoksi, joten
on aika tutustua pienempiin hiihtokeskuksiin. Karttoja ja
wepowderia selailin pitkän tovin kunnes päätin
kokeilla hiihtokeskusta nimeltä Hörnerbahn,
joka sijaitsee Oberstdorfin pohjoispuolella lähellä Bolsterlangia
eli siis Baijerissa, Saksassa.

En ole ikuna kuullutkaan tuosta keskuksesta, mutta se on niin matala,
että huipullakin kasvaa metsää. Siellä on muutama rinne ja yllättäen
useampi ski route -reitti. Hissi nostaa 900:sta 1700:aan metriin,
mikä on aivan riittävää, kun nyt on hyvin lunta myös aivan Oberstdorfin
laakson pohjalle saakka. Ja on vasta joulukuu!

Rinnekartta kuvakaappauksena Bergfex’istä:

Lauantai-aamuna lyhyt ajelu Ulmista ja olen jo parkkipaikalla eturivissä
klo 8:30. Sää on pilvinen ja luvassa on lumikuuroja, joten rinteisiin
ei ole tunkua. Päivälippu, 38€, ei ole aivan halvimmasta päästä.
Lipputiskillä oleva Lawinenwarndienst Bayern:in lumivyörytiedote
sanoo, että puurajan alla vyöryriski on 2 ja yläpuolella 3.

Suurin osa uudesta lumesta satoi pari päivää sitten, mutta hissistä
näen, että rinteiden lähellä on vielä koskematonta hankea odottamassa
sotkijoita.

Kuten rinnekartasta näkyi, keskuksessa on metsää ja niiden välissä
avoimia kenttiä. Tässä on näkymä hiihtäjän oikealta puolelta
gondoli-hissin vierestä pienen traversen jälkeen.
Mukava ja viettävä aukeama metsässä ja puoli metriä uutta lunta
johtavat siniselle rinteelle. Vauhtia saa niin hyvin, että joka
käännöksellä lumipöly lentää kypärän yli.

Valitettavasti taas kerran GoPro Hero4 Black -kamera päätti
tyhjentää akkunsa yön aikana, joten koitan tallentaa päivän hieman takkuisilla
järkkäriotoksilla ja vanhan Thinkpad-läppärin näppiksella. Koittakaa
pysyä matkassa.

Idyllisen näköinen Hörnerhaus-ravintola
on viettävän metsäpätkän alla rinteen vieressä, mutta sinne ei ole tänään
asiaa. Uutta lunta on joka puolella!

Ravintolan takaa alkaa ski route numero 11, mutta siellä näkyy jo
sen verran jälkiä, että hiihdän tutkimaan ravintolan alapuolelle.
Bingo. Putskukenttiä ilman jälkiä. Ei jyrkkää, mutta vauhtia riittää.
Pari puuta ja taas uusi korkkaamaton aukeama vie kakkosrinteelle.

Pysähdyn hetkeksi miettimään ja kelaan näkymiä hissistä. Kyllä.
Kaksi käännöstä rinteessä ja kaarran hiihtäjän oikealle hämärään
metsikköön, jossa on tuuheista puista huolimatta riittävästi
lunta käännöksiin.

Täältä pääsee varmasti jotenkin ulos, ja olihan siellä takana se korkkaamaton
kenttä?

Jack Pot! Tänään pitäisi pelata Lottoa. Taas uusi aukeama ja kymmenkunta
käännöstä polven syvyisessä lumessa kunnes olen takaisin rinteessä.
Mutta vain käännöksen verran, sillä rinteiden välissä on taas
korkkaamatonta kenttää kohti hissejä. Pari käännöstä gondolin alla
ja viereisellä ski routella ja saavun ala-asemalle. Hörppään
teetä ja haukkaan müslipatukkaa hississä. Seuraava kierros!
Tästä tulee pitkä päivä!

Seuraan omia jälkiä neljä tai viisi kierrosta. Sekoan jo laskuista.
Itsekseen omia jälkiä seuraten! Aika etsiä jotain muuta.
Katsotaanpa, mitä on keskuksen toisella puolella uudenkarhean
6-hengen tuolihissin luona. Täällä on enemmän laskijoita offeilla,
mutta hissin alla ja metsän reunassa on vielä tilaa. Sinne siis!
Kolme tai neljä kierrosta tätä. Polven syvyistä!

Tuolihissin yläasemalta hiihtäjän vasemmalle lähtee reitti. Ylhäällä
harjalla se on kissalla tampattu, mutta muuttu nopeasti pitkäksi ja
kapeaksi poluksi loivassa metsässä. Se johtaa hiihtäjän vasemman
puolen laaksoihin ja – boom – avautuu kentäksi!

Pari sataa korkeuserometriä tätä kenttää alas. Lyhyt traverse hiihtäjän
oikealle jälkiä seuraten ja seuraava kenttä. Mitä?!

Aukeama seuraa toistaan. Välissä on muutama talo tai talli pellon
reunassa. Lopulta viimeinen kenttä johtaa padolle, jonka kapealla sillalla
on suksen jälkiä. Seuraan niitä.

Padon jälkeen polku tulee metsästä ulos suoraan gondolin ala-asemalla. Huipulta
alas asti putikaa! Uudestaan! Ja uudestaan! Varmaan nelisen kierrosta
samaa enkä näe koko aikana kuin yhden lumilautailijan ylhäällä traversella.
Uskomatonta!

Omien jälkien seuraaminen käy tylsäksi, joten skippaan pari siirtymää
laskijan oikealle. Muutamat jäljet laskevat suoraan alas ja lähden niiden
perään. Taas aukkoja metsässä! Toiseksi viimeinen oli mahtava, kunnes
huomaan olevani liian alhaalla. Traverse takaisin hisseille ei varmaan
enää onnistu. Jäljet kuitenkin jatkavat alas päin, joten kyllä täältä
varmaan jonnekin pääsee… Tattimaahan?

Kyllä, tattimaahan! Hakkuuaukealla on puita ja kantoja mahtavasti lumen
alla. Komea näkymä ja hieno laskea! Lumi on pehmyttä aivan alas pellolle
asti, jossa se on kantavaa ja jäistä. Siirryn poikkarilla oikealle ja
ylitän piikkilanka-aitoja kunnes saavun hiihtokeskukseen menevän tien
risteykseen.

Kymmenen minuutin kävely ylämäkeen vie takaisin gondoli-hissin ala-asemalle.
Teetä. Müslipatukkaa. Takki auki, jotta höyryt karkaa. Uusi kierros. Ja
toinen. Ja vielä yksi kunnes kello on 20 yli 2 iltapäivällä ja jaloista
on puhti poissa. Hiihdä ilman sauvoja, kun sormi on vielä paketissa, joten
polven syvyisessä hangessa laskiessa energiaa kuluu hiukan enemmän.

Vaihdan höyryävistä monoista tennareihin ja heitän sukset autoon.
Märät kuorivaatteet vaihdan verkkareihin ja ajelen kotia kohti.
Moottoritiellä kohti Kempteniä sataa taas lunta. Reilusti.