Kävin viime viikolla tekemässä tämän kauden ensimmäiset käännökset. La Graven ympäristössä hissit eivät ole vielä auki. Otin siis vanhat hiihtovaellus vehkeet komerosta ja suuntasin Col du Lautaretiin joka on 2000 m korkeudessa. Lumipeite ei ole vielä paksu tällä korkeudella ja kiviä on paljon joten vanhat sukset ovat valttia.
Col du Laurichaud
Ajaessani solaa päin jokavuotinen tunne valtaa minut taas. Mitenköhän laskeminen onnistuu? Miltä ensimmäinen käännös tulee tuntumaan? Mitä jos en osaakaan kääntää?
Laitan nousukarvat suksenpohjiin parkkipaikalla, ainakin tämä tulee selkärangasta. Monot jalkaan, piippari päälle, reppu selkään ja menoksi. Lähden kävelemään kohti Col du Laurichaudia. Tämähän tuntuu ihan samanlaiselta kuin viimeksi. Siitä on noin kuusi kuukautta kuin lähdin samasta paikasta kävelemään viime kauden viimeisenä hiihtopäivänä.
Viime kausi oli monella tapaa hieno, mutta ei aina ihan helppo. Minun viime kauden kohokohtiin kuluu pitkä viikonloppu Sveitsissä ruotsalaisryhmän kanssa. Kiersimme pikkukeskuksia Rhone-laaksossa ja puuterilunta löytyi mukavasti vaikka ei ollutkaan satanut viikkoon. Pienellä vaivalla kiertämällä keskuksien takapuolille löysimme koskematonta puuteria joka päivä. Loistava pieni perhehotelli ja hyvät sveitsiläiset viinit kruunasivat viikonlopun.
La Grave, huhtikuu 2012
Toinen hyvä muisto viime kaudelta on La Graven hissin viimeinen aukiolopäivä 1.5. Lunta oli edellisenä päivänä tullut reilu 30 cm ja ihmisiä ei ollut laskemassa juuri ollenkaan. Muutenkin huhtikuu oli viime kautena upea. Lunta tuli tasaisin väliajoin ja ihmismäärät olivat paljon pienemmät kuin maaliskuussa.
Kauteen kuului myös vähemmän hienoja muistoja. Helmikuussa olosuhteet La Gravessa olivat välillä hyvin vaativat. Kahden viikon aikana koko vuori oli kuin hyvin kova ja jäinen rinne ja vaara luisumisille oli erittäin suuri. Paikallinen opas ja hänen asiakkaansa menehtyi liukuessaan alas ”La Vaute” reittiä. He olivat jostain syystä kaatuneet ja lähteneet liukumaan ja vallitsevilla olosuhteilla ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä. He liukuivat noin kilometrin alas laaksoon saakka.
Kaiken kaikkiaan viime kaudesta jäi kuitenkin hyvä tunne ja odotan innolla tulevaa kautta. Minulla on nyt talvi melkein valmiiksi suunniteltu. Työt aloitan uuden vuoden jälkeen ja hommat jatkuvat näillä näkymin huhtikuun loppuun asti. Enimmäkseen aion pysyä kotona La Gravessa mutta myös pari Sveitsin reissua, Chamonix-Zermatt hiihtovaellus ja pari viikkoa Norjassa ovat ohjelmassa.
Puolentoista tunnin jälkeen seison harjanteella ja katson alas laaksoon. Eteläpuolen niityt ovat vielä paljaina mutta pohjoispuolella on parikymmentä cm puuteria. Irroitan nousukarvat ja kiristän monot. Tästä se lähtee! Kaikki tuntuukin ihan tutulta. Lähden pujottelemaan ensimmäistä rinnettä alas. Alussa puuterin alla on hyvä lumipohja mutta se muuttuu nopeasti. Vauhtia en juuri uskalla ottaa ensimmäisen rinteen jälkeen. Vähän väliä sukset kolahtelevat kivillä ja laskun loppupuolella on enää se kaksikymmentä cm puuteria terävien kivien päällä.
Aivan liian nopeasti saavun takaisin autolle. Tämä ei ehkä ollut se ikimuistoisin puuterilasku, mutta hyvä kauden avaus kuitenkin. Hauskaa oli, ja se on kaikesta tärkein. Laskettelu on aina hauskaa, ihan missä vain.
