Stowe – Jenkkien itärannikon hiihtopääkaupunki

Yhdysvaltojen hiihtokeskuksista puhuttaessa ensimmäiseksi esille nousevat yleensä Keskilännen suuret ja tunnetut Aspen, Vail ja Jackson Hole. Uudelta mantereelta löytyy kuitenkin vuoristoa ja laskettavaa muualtakin kuin Kalliovuorilta. Tunnelmallinen Stowe on eräs itärannikon arvostetuimmista hiihtokohteista ja sijaitsee aivan Yhdysvaltojen koillisosassa, Uudessa-Englannissa ja Vermontin osavaltiossa.

Euroopassa useat Alppien hiihtokeskukset keräävät keskiaikaisista hiihtokylistään ylistystä, mutta entäpä Yhdysvaltojen hiihtokylät? Uudelta mantereelta ei keskiaikaisia tirolilaiskyliä tietenkään löydy, mutta samoista asioista kumpuava viehätysvoima on selkeästi läsnä 1800-luvulta säilyneiden siirtomaahenkisten rakennuksien täplittämässä Stowessa.

Helppo Spruce Peak ja vauhdikas Mount Mansfield

Hiihtoalue jakautuu kahdelle vuorelle: Spruce Peakille ja Mount Mansfieldille. Laskuharrastusta vasta aloitteleville ja keskitasoisille Spruce Peak tarjoaa paremmin soveltuvia rinteitä ja maastoa. Etenkin vuoren juurella sijaitseva Lower Spruce –alue soveltuu hyvin aloittelijoille helppoine rinteineen ja lukuisine hiihtokouluineen. Hieman kokeneemmat siirtyvät nopeasti hisseillä yläpuolelta löytyvälle Upper Sprucelle, jossa maasto on hieman haastavampaa.

Vielä vaikeampaa maastoa löytyy viereiseltä Mount Mansfield –vuorelta. Alueen keskeisimmällä paikalla sijaitsee myös Stowen varsinainen kruununjalokivi: tuplamustat ja adrenaliinin virtaamista laskijalle takuulla aiheuttavat Front Four –rinteet: National, Liftline, Starr ja Goat. Jos näissä neljässä suuressa ei ole veteraaneille vielä tarpeeksi haastetta, voi tuplamustaa tarjontaa jatkaa aivan Front Fourin vierestä löytyvällä pitkällä ja kumpareisella Nosedive-rinteellä.

Mount Mansfield on tunnettu vaikeista osuuksistaan, mutta tarjoaa tämän lisäksi keskivaikeita ja itärannikon pisimpiä sinisiä kruisailurinteitä. Aloittelijoille ja pienille lapsille vuoren lempeimmät laskut löytyvät puhtaasti vihreitä rinteitä sisältävältä Toll House –alueelta Mount Mansfieldin juurelta.

Mantereen laajimpia latuverkostoja

Stowessa luonnonlumesta harvoin on pulaa ja tämän lisäksi rinteistä jopa 90 % on lumitykkien ulottuvilla. Hiihtokeskusta voidaan tämän vuoksi pitää todella lumivarmana kohteena pitkälle kevääseen saakka. Jenkkikeskuksille hieman epätyypillisesti myös perinteiseen hiihtoon tarkoitettu 200 kilometrin mittainen latuverkosto on todella laaja ja suksilla liikkuminen Pohjois-Amerikan metsissä tukee alueen jo entisestään voimakasta kolonialismin tunnelmaa.

Offarilaskijatkin saavat tuntuvan osansa hiihtämisestä puurajan alapuolella. Tämän lisäksi Stowen maastosta löytyy runsaasti sekä kapeikkoja että laajoja avoimia alueita. Offarilaskeminen ei kuitenkaan ole Stowen suurimpia vahvuuksia johtuen mm. pienestä korkeuserosta. Pohjois-Amerikasta takamaastoja kannattaakin ennemmin etsiä Yhdysvaltojen tai Kanadan Kalliovuorten hiihtokeskuksista.

Burtonin kotipaikka

Lumilautailijoille Stowe puolestaan on loistava kohde. Lautailijat ovat olleet tärkeä osa hiihtokeskuksen asiakaskuntaa aivan lajin syntyvaiheilta saakka ja asuupa kylässä nykyään muuan Jake Burton Carpenter – Burton Snowboardsin perustaja ja toimitusjohtaja.

Jaken lisäksi Burtonin henkilökunta lautailee pääsääntöisesti Stowessa ja vaikutus näkyy mm. alueen kuudessa laadukkaassa ja vaikeudeltaan vaihtelevassa parkissa: Fifth Avessa, North Slopessa, Lower Lordissa, Tyrossa, Midwayssa sekä Lower Standardissa. Hyvien puitteiden lisäksi lumilautailijoille järjestetään keskuksessa paljon tapahtumia ja kilpailuita usein juuri Burton Snowboardsin toimesta.

Paikallisten arvostamat maisemat

Stowe äänestetään Yhdysvaltojen julkaisuissa toistuvasti itärannikon parhaaksi hiihtokohteeksi. Tähän tulokseen vaikuttaa hiihtokeskuksen suosio etenkin ylempää keskiluokkaa edustavien ja suurkaupungeissa asuvien laskijoiden keskuudessa. Hiihtokylän 1800-luvun rakennukset ja rauhallinen tunnelma miellyttävätkin juuri tätä suurta kohderyhmää.

Koska Stowe on naapuriosavaltioiden valkokaulustyöntekijöiden suosiossa, on sen rinteillä valitettava taipumus ruuhkautua viikonloppuisin. Tämän vuoksi hiihtolomalleen kannattaa pyrkiä haalimaan niin monta kokonaista arkipäivää kuin vain mahdollista.

Yöelämän ja hiihtokylän puolella väenpaljous ei kuitenkaan pääse missään vaiheessa häiritsemään, sen verran runsaasti niissä on tekemistä ja vaihtoehtoja tarjolla. Suuri osa paikallisista turisteista tulee Stoween pelkästään laskemaan ja vetäytyy iltaisin omiin hotelleihinsa, jotka jo itsessään tarjoavat enemmän tekemistä kuin useat pienemmät hiihtokeskukset kokonaisuudessaan. Kylän after ski on tämän vuoksi melko rauhallista, muttei missään nimessä tylsää tai yksipuolista.

Stowen rauhallinen after ski

Aivan hiihtokeskuksen yhteydessä on joitakin vaihtoehtoja majoittumiselle, mutta toiminnallisempaa afteria kannattaa etsiä muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Stowen hiihtokylästä. Mikäli after ski houkuttaa omaa hotellia laajemmin, kannattaa tutustua nimekkään The Shed –baarin happy houriin tai hieman vauhdikkaampaan Rusty Nailsiin, jossa livemusiikkia soitetaan lähes jokaisena iltana. Lisäksi tarjolla on yöhiihtoa valaistuissa rinteissä.

Stoween matkustaminen on Euroopastakin helppoa. Burlingtonin kansainvälinen lentoasema on Vermontin osavaltion suurin ja ajomatkaa sieltä kylään ja hiihtokeskukseen on vain 40 minuutin verran.