Kun alkuun pääsee…
Kirjoitin tuolla toisen blogin puolella hiljattain palanneesta innostuksestani juoksemisen suhteen. Vauhti on pysynyt hyvänä ja vihdoinkin minusta tuntuu, että myös juokseminen on ihan oikeasti palannut elämääni. Tuossa välillä ehdin kyllästyä koko hommaan, lähinnä siitä syystä että se tuntui niin yksinäiseltä eikä inspiraatiota koko hommaan vaan löytynyt. Yksilölajit ovat kylläkin minulle sopiva juttu, mutta kaipaan myös tosi paljon sosiaalisuutta urheilussa sekä sitä että niitä suorituksia ja muita lajiin liittyviä juttuja voi jakaa jonkun kanssa.
Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että jakaisin jokaista lenkkisuoritustani koko kansan kesken Facebookissa, no way, se nyt menee jo vähän överiksi, mutta se, että myös mies on (vihdoinkin, vuosien ja vuosien suostuttelun jälkeen!) ihan omatoimisesti löytänyt kiinnostuksen juoksemiseen (keski-iän kriisi?), tuo ihan uudella tavalla intoa myös omaan kuntoiluun, sen lisäksi että niitä juoksutietoja voi tosiaan seurata ja jakaa muiden lajiin hurahtaneiden kesken juoksuaplikaatioiden välityksellä. Toisten saavutukset tuovat niin paljon puhtia myös omaan juoksemiseen.
Se on kylläkin pakko todeta, että kun alkuun pääsee, niin aina vain haluaa lisää. Kerroin tosiaan tuossa aiemmassa postauksessani Strava:n luomasta kilpailuvietistä. Nyt kun olen päässyt vauhtiin omien lenkkien seuraamisessa, ei tuo puhelimen sovellus enää olekaan riittävä. Hermostun aivan totaalisesti kun puhelimeni ei löydä gps-yhteyttä, eikä tuo iso kapula kädessä juokseminen keskellä korpea muutenkaan ole ihan ideaalia. Sykettäkin pitäisi seurata ja niin – siihen ruokavalioonkin pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Siihen minulla on onneksi jo jonkun verran pohjaa, sillä erinäiset kurssit ruokavalioon ja urheiluun liittyen olen käynyt läpi. Nyt kun vielä saisi toteutettua hommaa ihan käytännössäkin, niin eiköhän tässä vielä ehditä ihan mahtava kunto saada aikaan seuraavaa laskukauttakin ajatellen!
Ja jos joku sattuu muistamaan, niin tulihan sitä telinevoimisteluakin kokeiltua alkuvuodesta. Tuon kurssin perusteella pysyn kannassani, sehän on ihan mahtavaa puuhaa näin aikuisella iälläkin! Syksyllä taas uudestaan, jos vain aika riittää. Kaikkea kun ei vain valitettavasti ehdi, se tuli myös tuon telinevoimistelun suhteen todettua kun jatkokurssi oli tältä keväältä pakko jättää väliin.
Näitä lenkkipolkukuvia ja muuta voi seurata Instagramissani @evelaluna ja blogin löytää nykyään myös Blogipolku.comista, joka vaikuttaa varsin kivalta paikalta löytää ja seurata blogeja aihealueittain!
