Paniikkiratkaisuja
Pahus, tämän vuoden SkiExpo jäi välistä. Jotain piti keksiä ja äkkiä.
Niinpä otin sukset mukaani ja lähdin Ounasvaaralle. Tosin sukset olivat vielä turhan kevyet ja kapeat, mutta sainpahan edes jonkin asteisen kosketuksen lumeen. Mistään huikeasta elämyksestä nyt ei voinut kuitenkaan vielä puhua, vaikka ensilumen latu oli saatu pysymään 2,7 kilometrin matkalta siedettävässä kunnossa. Varsinkin alamäissä sai sentään päälle kunnon laskettelufiiliksen, kun piti kääntää ja vääntää sekä käyttää sitä olematonta kanttia pysyäkseen hajonneella ja hiekkaisella latupohjalla ja estääkseen itseään lentämästä suoraan lumettomaan pöpelikköön.
Vähän vääränlaiset sukset…
Sen sijaan lumeen onnistuin kerran mätkähtämään, mistä muistoksikin jäi kaunis, kämmenen kokoinen ja kivulias sinisen-punaisen-vihreä mustelma reiteen. Kauden ensimmäinen kaatuminen, mission completed.
Kenties kaatuminen oli kosto murtsikkajumalilta, sillä motiivini tuolle hiihtoretkelle ei ollut vain suuri rakkaus murtsikkaa kohtaan. Lähinnä tarkoitus oli a) päästä suksille, olivat ne sitten millaiset tahansa, b) käydä tarkastamassa Ounasvaaran hiihtokeskuksen tilanne ja c) lähettää ärsyttäviä hiihtokuvia murtsikkaan hurahtaneelle äidilleni. Noihin tavoitteisiin nähden voin todeta, että pieni hiihtoretkeni oli varsin onnistunut. Harmittamaan jäi ainoastaan, mustelmaa unohtamatta, Ounasvaaran hiihtokeskuksen vihertävät rinteet. Toivoin hartaasti, että viime viikon pakkaset olisivat olleet suotuisat lumetukselle, mutta vaikka jos näin olikin ollut, oli kaikki lumi ehtinyt jo sulaa viime viikonlopun vesisateiden vuoksi.
Ounasvaara oli vielä toistaiseksi aika surkea näky.
SkiExpoilla tunnetusti tarttuu mukaan kaikenlaista ja Visa vinkuu, vaikka mitään uutta ei tietenkään pitänyt hankkia. Jos siis haluaisin korvata menetetyt messut, myös minun pitäisi ryhtyä ostoksille. Eikun tuumasta toimeen ja parin klikkauksen kuluttua olikin Peakin Sugarhill laskuhousujen uusi onnellinen omistaja. Sallin itselleni kuitenkin lievän harkinnan käytön, sillä kävin peräti sovittamassa housuja ennen ostosta. Tällainen toiminta tuskin olisi SkiExpoilla tullut kuuloonkaan.
On siis ilmeisesti ihmiselle mahdollista selvitä ainakin yksi kausi ilman SkiExpoja erinäisten paniikkiratkaisujen turvin. Kyllä hätä keinot keksii.
