Nyt laitetaan asanat kuntoon

Julkaistu: 26.2.2015

Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Nyt on jälleen hyvä tilaisuus osoittaa tuo sanonta vääräksi kaikin tavoin. En tosiaan ole koira enkä järin vanhakaan, ja olen päättänyt oppia uuden tempun tai pikemminkin lajin – nimittäin joogan.

Mahdollisuuden päästä sukeltamaan joogan maailmaan minulle Lumipallon bloggaajana tarjosi Levillä toimiva KuruYoga. Lisäksi kun joogaan yhdistetään vielä yrityksen kustantama majoitus ja hissiliput, en voinut antaa tarjouksen livahtaa sormistani. Yksin ei kuitenkaan ole mukava matkustaa, joten mukaan ensi viikolla koittavalle reissulle houkuttelin opiskelukaverini Niklaksen. Saadaan tähänkin blogiin joskus vähän miehistä näkökulmaa.

Ennen reissua laitoimme viisaat päämme yhteen ja pohdimme ensinnäkin, mitä tiedämme Levistä.

Oikeastaan lähes kaiken. Varsinkin Niklas on kaiken Levillä nähnyt ja kokenut kettu enkä minäkään aivan ensimmäistä kertaa ole lähdössä kyseiselle tunturille. Ihan ulkomuistista ei gondolihissin pituus sentään löydy, mutta Levin monipuoliset sekä haastavat rinteet ovat jääneet mieleen yhtenä Suomen parhaista.

Tällä hetkellä rinteistä on auki täydet 43/43, joten laskettavaa pitäisi riittää. Pientä hifistelyäkin Levi tarjoaa nykyään, kun hissirepertuaariin on lisätty lämmitetty tuolihissi. Vuoden turhakeäänestys, täältä tullaan.

No ei vaan, ymmärrän kyllä lämmitetyn hissin mukavuudet erittäin tuulisella tai kylmällä säällä. Onneksi sellasia ei näyttäisi olevan tulossa, mikäli on norjalaiseen sääpalveluun yr.no uskomista. ( Unohtakaa Foreca Lapin osalta, yr.no sen olla pitää. ) Pikkupakkasta ja pilvipoutaa – kelpaa.

Toinen miettimämme kysymys kuului, mitä tiedämme joogasta. … Syvä hiljaisuus. Ainakin joogaliikettä kutsutaan asanaksi. Sitä kysytään usein ristikoissa.

Jooga on siis meille molemmille todellinen mysteeri ja ennakko-odotuksemme lajista pohjautuvat lähinnä mielikuviin. Epätietoisuus ei kuitenkaan vähennä intoamme päästä kokeilemaan asanoita, päinvastoin. Lihaksiston uudenlainen venytys ja rentoutus ovatkin todella tervetulleita rankan laskupäivän jälkeen sekä lomassa. Itse olen ainakin jämähtänyt niihin samoihin venytyksiin, joita olen tehnyt jo lasten liikuntaleikkikoulusta lähtien.

Aivan perinteisestä joogasta ei tosin tule olemaan kysymys, sillä KuruYoga on erikoistunut hot joogaan eli joogaan normaalia lämpimämmässä harjoitussalissa. Erilaisia tunteja on aktiivisemmista ”kuntoilutunneista” rauhallisempiin ja palauttavampiin venyttelyihin. Tuntien varaamisesta saattakin muodostua reissun haastavin vaihe: kaikki tunnit vaikuttavat mielenkiintoisilta ja mahdollisimman montaa olisi mukava käydä kokeilemassa, mutta toisaalta rinteeseenkin pitäsi ehtiä. Ensi viikolla siis lasketaan ja joogataan Levillä kuin viimeistä päivää.

Operaatio Tellu

Julkaistu: 21.2.2015

Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi päätin minäkin tehdä uuden vuoden lupauksen – opettelen laskemaan telemark-suksilla. Ei siis muuta kuin Ounasvaaralle ja kantapäät irti.

Siirtymä tavallisista alppisuksista telluihin ei kenties ole niin vaikea kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi lautailu on huomattavasti haastavampaa. Vähänkään jyrkemmissä kohdissa tulen laudalla alas joko selälläni tai mahallani, kun telluilla voi sen sijaan ottaa käyttöön aina turvallisen auran. Oikeastaan jyrkempien pätkien laskeminen on osoittautunut telluilla jopa helpomaksi kuin tasainen suora sujuttelu.

No, vaikka telluttelu itsestäni tuntui taas vaihteeksi tosi mukavalta ja kenties helpoltakin, ei se siltä varmasti näyttänyt. Huojuntaa ja horjuntaa oli ajoittain milloin mihinkäkin suutaan eikä polvi maassa viistävistä käännöksistä ollut tietoakaan. Juuri jalan vieminen riittävän taakse käännöksessä on suurin ongelmakohtani. Osittain se varmasti johtuu kokemattomuudesta, osittain rohkeudesta. Heti jalan kadotessa näkökentästäni, tuntuu, että sen kontrollointi heikkenee huomattavasti. Ja hallinnan menettäminen jos jokin on mielestäni ahdistavaa.

Vesisade. Lapissa. Helmikuussa. Mitä?!

Ahdistusta, tai kenties pikemminkin epäuskoa aiheutti myös päivän sää. Taivaalta nimittäin vihmoi vettä siihen malliin, etten aina tiennyt, olinko laskettelemassa vai uimassa. Lasketteluun lopulta päädyin, mutta rinteessä en viihtynyt muutamaa tuntia kauempaa. Rajansa kaikella, vaikka telluilla laskeminen olikin hauskaa puuhaa ja koin paljon onnistumisen hetkiä. Operaatio Tellu siis jatkuu ja seuraava vaihe saattaisikin olla ihka omien varusteiden hankinta

Myös te, te arvon lukijat, voitte osallistua operaatiooni esimerkiksi antamalla hyvän harjoitteluvinkin tai paljastamalla paikan, josta saisi hyviä ja huokeita telluvarusteita ( en kaihda käytettyjä näin aluksi ).

Kymmenen käskyä

Julkaistu: 10.2.2015

Ensi viikolla pyörähtää taas käyntiin kolmen viikon mittainen hiihtolomarumba, joten rinteissäkin on tavallista enemmän laskijoita. Siksi ajattelin muistuttaa tämän kertaisessa jutussani kaikkia rinnesäännöistä, koska kertaus on opintojen äiti ja, koska hiihtolomaa ei ole mukava päättää sairaalaan tai oikeussaliin. Seuraavassa siis Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n yleiset rinnesäännöt höystettynä omilla kommenteillani.

1. Varusteet

Tarkista varustuksesi toimivuus ja siteiden säädöt. Kypärän käyttö on suositeltavaa.

Vanhoissa kunnon sukkapuikoissa, takaaladattavissa monoissa jne. ei ole ole mitään vikaa, mutta oman turvallisuudenkin kannalta saattaa olla syytä harkita siirtymistä 2000-luvulle. Toisaalta uudetkin varusteet muodostavat riskitekijän, mikäli ne eivät ole toimintakunnossa. Siteiden säätäminen kannattaa jättää suosiolla ammattilaisille, jos omasta osaamisesta asian suhteen ei ole täysin varma. Usein keskusten vuokraamohenkilökunta säätää pyydettäessä varusteet ilman, että tarvitsee kaivaa lompakkoa esille. Ja mitä kypärän käyttöön tulee, se ei ole mielestäni vain suositeltavaa – se on ehdotonta.

2. Hissikäyttäytyminen

Täytä kaikki hissipaikat ja poistu hissistä ainoastaan merkityillä poistumispaikoilla.

Henkilökohtaisesti minua ei ärsytä rinteessä ollessa mikään niin paljon kuin hisseissä temppuilijat. Joka kerta nähdessäni jonkun kiemurtelevan tai muuten hääräävän jotain asiatonta esimerkiksi ankkurihississä, toivon tämän tipahtavan kyydistä. Vähän ilkeää kenties, mutta oppisihan käyttäytymään.

3.Laske tasosi mukaan

Valitse rinne taitotasosi mukaan. Tutustu erityissuorituspaikkoihin etukäteen.

Laskettelurinne ei kenties ole se oikea paikka pönkittää egoaan muiden silmissä. Syitä on kaksi a) luultavasti satutat itsesi ja b) vielä nolompaa on kompuroida musta rinne alas sukset tai lauta kainalossa.

4. Väistäminen

Ohita muut rinteessä liikkuvat aina riittävän etäältä. Ylhäältä ja takaa tuleva väistää aina.

Hiihtolomaruuhkassa sattuu helposti törmäyksiä, mutta toisaalta pahimpaan ryysikseen ei aina tarvitse lähteä, vaan voi odotella rauhallisempaa hetkeä. Se saattaa koittaa jopa muutaman sekunnin kuluttua. On myös hyvä muistaa pyrkiä laskemaan muiden näkökulmasta ennakoitavasti: laskijaa, joka tikkaa aluksi pientä sievää käännöstä reunassa, mutta vaihtaa yhtäkkiä koko rinteen levyiseen super-g-malliin, on taitavankin kanssalaskijan vaikea väistää.

5. Pysähtyminen rinteessä

Pysähdy vain paikkaan, josta sinut huomataan. Noustessa ylös käytä aina rinteen reunaa.

Vaikka nykyinen värikäs laskumuoti helpottaa havaitsemista, ei kumpujen alle ole vieläkään syytä jäädä piilottelemaan. Perheen pienimmille heijastinliivin pukeminen ( vaikka se järkyttävältä näyttääkin ) ei myökään ole huono idea varsinkaan iltamäessä.

6. Säätele vauhtiasi

Säätele vauhti taitojesi mukaan. Huomio paikalliset rinne- ja lumiolosuhteet.

Jos luistelun opettelu aloitetaan kaatumisesta, niin laskettelun opettelu aloitetaan jarruttamisesta. Vauhti on sopiva vain niin kauan, kun sen pystyy pysäyttämään. Oikein sydäntä särkee välillä katsoa, kun joku viipottaa rinteessä ilman mikäänlaista kontrollia. Hänellä tosin luultavasti särkee pian muutakin kuin sydäntä.

7. Älä pulkkaile rinteessä

Pulkkailu on sallittu vain sille osoitetuissa paikoissa.

Tähän voisin kommentoida, etten minäkään aina mikään enkeli ole ollut. Kunnon laskettelurinnettä hurjempaa pulkkamäkeä saa etsiä, joten nuorempana on tullut tätä käskyä rikottua. Puolustukseksi sanottakoon kuitenkin, että pulkkailu tapahtui vasta rinteiden jo mentyä kiinni. Laskettelijoiden sekaan pulkalla ei ole mitään asiaa eikä oikeastaan rinteisiin muutenkaan.

8. Lasket omalla vastuullasi

Lasket rinteessä ja sen ulkopuolella aina omalla vastuullasi.

Laskettelu on mahtava, muttei ehkä se kaikkein turvallisin harrastus. Tämä näkyy esimerkiksi vakuutusyhtiöiden tavassa luokitella laskettelu ja varsinkin offarilasku niihin korkeimpiin riskiryhmiin. Toki hiihtokeskukset pyrkivät järjestämään kaiken mahdollisimman turvalliseksi ja hätää kärsivää autetaan, mutta lopullisesta vastuusta keskukset ovat itsensä vapauttaneet. Kalle Palanderia mukaillen: itse laskija päättää lähteekö rinteeseen nauttimaan maailman parhaasta harrastuksesta vai jääkö sisälle pelaamaan Kimbleä.

9. Päihtyneenä ei rinteeseen

Rinteessä liikkuminen päihtyneenä on kielletty.

Tässä sanan kielletty voisi alleviivata, yliviivata neonkeltaisella tussilla, kirjoittaa kissankokoisilla kirjamilla ja laitta perään 10 pinkkiä huutomerkkiä. Humalassa laskeminen on mielestäni yksi anteeksiantamattomimmista rinnesynneistä ja täysin verrattavissa rattijuopumukseen. Vielä joitakin vuosia sitten meno erityisesti kevättalvella oli suorastaan pelottavaa, kun rinneravintoloiden terasseilta siirryttiin vielä uudestaan suksille. Onneksi meno on siistiytynyt ja after ski:stä ymmärretään yhä paremmin kömpiä jatkoille jonnekin kaikkien kannalta turvallisempaan paikkaan.

10. Auta!

Jokaisen velvollisuus on auttaa tapaturman sattuessa. Ilmoita viipymättä onnettumuuksista henkilökunnalle.

Auttamisvelvollisuus ei ole vain Suomen hiihtokeskusyhdistyksen keksimä juttu, vaan se pohjautuu oikeastaan lakiin. Esimerkiksi pelastus- ja tieliikennelait sisältävät pykälät, joissa jokainen on mm. velvoittettu ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimiin sekä pysähtymään ja avustamaan vahingoittuneita. On myöskin syytä huomauttaa, että rikoslaissa on kriminalisoitu pelastustoimen laiminlyönti. Rangaistuksena on sakko tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Helpoimmailla siis pääsee, kun käy kysymässä yksinkertaisen kysymyksen: onko kaikki hyvin?

Loppukaneettina rinnesäännöt sisältävät vielä seuraavan käskyn: Noudata aina opasteita ja henkilökunnan ohjeita. Henkilökunnalla on oikeus ja velvollisuus poistaa hissilippu henkilöltä, joka ei noudata rinnesääntöjä.

Niinpä. Ei lisättävää.

Turvallista ja mahtavaa hiihtolomaa kaikille!

Puuterimaniaa ja pohjallisasiaa

Julkaistu: 03.2.2015

Elämme erikoisia aikoja: Lappi on saanut nauttia vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen runsaasta lumetulosta ja laskettelumonot eivät paina jalkoja kuin silloin aikaisemmin. Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa?

Ja antaa tulla lunta tupaan.

Oli mikä oli, mutta se saisi vaivata useamminkin. Lähiaikoina ainakin maamme pohjoisosiin on tupruttanut valehtelematta neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen senttiin uutta lunta. Eikä mitä tahansa lunta vaan kunnon pehmyttä puuteria. Jääköön muille kolaushommien kiroilu, sillä minä ainakin pakkasin sukset mukaan ja lähdin laskemaan Ounasvaaralle.

Jo rinteiden puolella pölisi ihan mukavasti, kun varsinkin reunamien laskemattomiin kohtiin tuoretta lunta oli kertynyt useampikin sentti. Mutta kyllä se itse hauskuus löytyi rinteiden ulkopuolelta. Joskaan kovin kauas rinteestä ei tarvinnut lähteä, kun laskematonta puuteria olikin jo yli polven. Vuopalanrinteen ja Tottohissien välissä pääsi mainiosti metsälaskun makuun ja laskun jälkeen hissille paluu kävi näppärästi Totto-siirtymäreitin kautta. Omasta mielestäni paras paikka oli kuitenkin mäkihyppytornin viereinen puuton alue, josta niin ikään pääsi takaisin suoraan hissille. Offarilaskua helpoimmillaan.

Jos metsään tahdot mennä nyt, sä takuulla yllätyt…

Vieläkin helpommalla olisi päässyt, siilä myös aivan hissilinjan reunustat olivat lähes täysin laskematta. Minun on kuitenkin aina pakko hakeutua vähän syrjemmälle – en yksinkertaisesti kestä, kun muut katselevat hissinousun aikana offarilaskemistani. Kai tämä nyt on tätä perinteistä suomalaista häpeilyä, jota joskus vaatimattomuudeksikin kutsutaan.

Kuvan puuhäkkyrä oli hauska käydä droppaamassa ylhäisessä yksinäisyydessä ja syrjässä muiden katseilta.

Joku mukava kanssalaskija oli tehnyt raputkin valmiiksi.

Suosikkipaikka iltavalaistuksessa. Vasemmalla siis mäkihyppytorni.

Suomessa näin hyvät offarikelit ovat harvinaisia, joten niistä kannattaa ottaa kaikki irti. Toki isommille tuntureille matkaavien on syytä pitää mielessä, että runsas lumisade on tuonut tullessansa myös pahan äitipuolensa, kasvaneen lumivyöryriskin. Onneksi Ounasvaaralla ei lumivyöryistä juurikaan tarvinnut murehtia, vaan sai vain nautiskella laskuista.

115 cm pitkä sauva uppoaa helposti lähes kahvaan asti ja syvemmällekin, jos jaksaa painaa.

Mikä kenties hieman varjosti mahtavia puuterilaskujani, oli pieni pohjalliskokeiluni. Olen siis aiemmin saanut blogiyhteistyön merkeissä testattavakseni yksilöllisesti muotoiltavat FootBalancen Ski Sport QuickFit – pohjalliset, joita olen tähän mennessä käyttänyt reilu kuukauden päivät. En osaa sanoa, miltä ne nykyään tuntuvat, sillä jalkani ovat tottuneett niihin niin mainiosti. Siksi lähtiessäni Ounasvaaralle sainkin ajatuksen sujauttaa monoihini vanhat tavalliset pohjalliseni ja tutkia näin, mikä QuickFit -pohjallisten vaikutus tosiasiassa on.

Voin vain sanoa, että koko idea oli virhe. Noin puolen tunnin laskemisen jälkeen jalkateriä alkoi pakottaa ja monoja oli niiden kohdalta pakko avata hissimatkan ajaksi. Sen sijaan FootBalancen pohjallisia käyttäessäni olen huomannut kisauralta periytyneen monojen availun jääneen historiaan. Availu on yksinkertaisesti ollut tarpeetonta, kun erityisesti jalan holvikaaren sekä päkiän kohdat istuvat lähes täydellisesti Ski Sport QuickFit -pohjallisten ansiosta.

QuickFit -pohjalliset ovat siis tuoneet ehdottomasti lisää mukavuutta pitkiin rinnepäiviin ja tukevat jalkoja aivan uudella tavalla. Sitä on vaikea sanoa, onko pohjallisilla ollut korjaavaa vaikutusta muihin vartaloni asentoihin, mutta monoillahan seisoo jo valmiiksi niin epäergonomisessa ja -luonnollisessa asennossa, että siihen ainoa lopullinen ratkaisu olisi ottaa monot pois. Mutta sitähän minä en missään nimessä halua tehdä, sillä kuinka sitten voisi laskea. Parempi vain sujauttaa FootBalancen Ski Sport QuickFit -pohjalliset takasin monoihin.

Siellä ovat ja pysyvät.