Lomaa reissusta Riksgränsenin hotellilla

Roadtrip jatkui Norjan viikkojen jälkeen kohti Ruotsin keväthankia. Varasimme Riksgränsenin hotellista edullisen maanantai-torstai -paketin. Se piti sisällään asumisen kahden hengen ”hiihtohytissä” eli kapeassa pikkuruisessa huoneessa, järjettömän hyvän aamiaisen sekä hissilipun neljäksi päiväksi. Riksgränsenin hotelli on normaalisti kai aika hintava, mutta näitä paketteja (2500 SEK per henkilö) kannattaa metsästää.

Kuukauden skinnaamisen jälkeen oli taivaallista päästä tuolihissiin. Ei edes haitannut, että lunta oli aika vähän ja hauskoja pieniä muotoja täynnä olevat hissioffarit olivat kivisiä ja jäisiä. Fiilistelimme siis rinteissä, nautimme auringosta kahvilan terassilla ja loikoilimme hotellihuoneessa iltaisin. Kunnon löhöloma!

Malin kiipesi Riksgränsenin kodan katolle, ennen kuin ehdin edes ehdottaa sitä.

Kodassa saatiin myös kokkailtua kätevästi budjettilounaat omista eväistä.

Kuntoutusrando Vassille

Toisena rinnepäivänä polveni alkoivat olla aggressiivisen telemark- ja alppihiihtokurvailun jäljiltä niin kipeät, että päivä oli jätettävä kesken, mistä kirjoitinkin jo aiemmin. Onneksi paikalle juuri saapuneet Jenni, Jussi ja Nyyti-koira kutsuivat meidät mukaan seuraavan päivän kuntoilurandolle. Uskalsin lähteä laudalla matkaan, ja alun lämmittelyn jälkeen polvet eivät tulleet tolkuttoman kipeiksi. Kävimme melkein Vassi-tunturin pohjoistopissa. Lumi oli ylhäällä aika möykkyistä, mutta alempana oleva kivan profiilin leveä kuru oli pehmeämpää ja ihan laskettava. Tänne pitää tulla joskus paremmilla lumilla! Lähestyminen on lyhyt ja nousureitti oli hieman koppuraisenakin oikein mainio.

Vassilla pakkaantunut lumi teki laskemisesta aikamoista ryskytystä, mutta maisemat olivat hienot ja ulkoilu teki hyvää. Kiitokset retkikutsusta Jennille (kuvassa), Jussille ja Nyyti-koiralle!

Jussi, minä ja Malin tarkastelemassa karttaa Vassilla. Tajusin, että minun Haglöfsin kelta-pinkki laskuasuni on nimeltään Vassi, ja se toki viittaa juuri tähän samaiseen tunturiin. Vai vuoreen? Oli siis jo aikakin hiihdellä käymään siellä. Kuva: Jenni Kaipainen

Loivempaa linjaa Björklidenissä

Jatkoimme seuraavana päivänä matkaa Björklideniin, joka on Riksgränsenin vieressä sijaitseva pienempi keskus. Uutta lunta oli tullut pikkuriikkisen, mutta harmi kyllä rinteet olivat niin sinkissä, että entuudestaan tuntemattomille offareille ei ollut mitään asiaa. Paitsi pari kertaa vahingossa, kun en sumussa nähnyt rinnetolppia ja laskin ulos rinteestä. Björklidenin profiili on loivempi kuin Riksgränsenin, mutta sieltäkin varmasti löytyisi mukavaa losoteltavaa hyvällä kelillä.

Lähetääks ettii puuteria?

Sokerina pohjalla Abisko ja Nuoljan offarihiihtokeskus

Björklidenistä kurvasimme Mitsun Abiskoon. Yövyimme yhden yön verran Abisko.netin kautta varaamassamme hostellissa rautatien kupeessa. Hinnat olivat kohtuulliset, 250 SEK per yö. Hotellissa oli muutamia ranskalaisia nuoria sekä yksi metsästysporukka. Oli hassua, että keskeltä Ruotsin Lappia löytyi rento, edullinen hostelli, joka olisi voinut sijaita missä tahansa Euroopan pääkaupungeista.

Abiskon vieressä sijaitsee äärimmäisen mielenkiintoinen hiihtokeskus, Nuolja offpist, jossa nimensä mukaisesti ei ole ollenkaan hoidettuja rinteitä, vain tuolihissi sekä maastoon hakattuja väyliä. Uutta lunta oli satanut jonkin verran, mutta mietiskelimme silti, haittaisivatko vanhat pohjat liikaa laskuja. Ystävällinen henkilökunta möi meille yhden nousun lipun, jonka saatoimme halutessamme muuttaa päivälipuksi.

No, tämä nyt oli kenties ilmiselvää, mutta yhden laskun jälkeen kävimme upgreidaamassa liput ja kurvailimme harvassa koivikossa loppupäivän. Eri puolilta hissiä löytyi eriprofiilisia linjoja ja hauskoja pikkukuruja. Ylhäältä löytyi suojaisesta paikasta jopa pikkaisen pöllytettävää! Keskuksessa oli meidän lisäksemme noin kymmenen henkeä, henkilökunta mukaan lukien. Ylhäällä sijaitsevasta rinnekahvilasta (joka ilmeisesti toimii öisin myös revontulien katselupaikkana) oli mahtavat maisemat. Voin vain kuvitella, millainen paikka Nuolja offpist on kunnon lumilla. Jatkoon!

Nuoljan vanha ja kapea tuolihissi on tehty aikana, jolloin takapuolet olivat kapeampia. Mahduimme onneksi kyytiin juuri ja juuri.

Terve vaan! 20 minuuttia myöhemmin oltiin ylhäällä.

Ekalla laskulla vähän tunnusteltiin miten paljon varvikko hidastaa ja kuinka ohutta lumipeite oli. Onneksi pohjat tuntuivat olevat aika peittävät, vaikkakin ohuet.

Nuoljasta sai myös ihanat vanhanaikaiset hiihtoliput, jotka ripustettiin käsivarteen.

Yläaseman kahvila oli kodikas ja sieltä sai hyviä kookospullia. Seinällä roikkuvan nallen voisi jättää pois.

Hoppaa! Tunturikoivikossa oli hauska puikkelehtia, vaikka alempana lumet olikin jo paikoitellen sulaneet.

Teltassa nukuttaa parhaiten

Roadtripin Ruotsin etapin päätteeksi hiihtelimme muutaman kilometrin verran Kungsledeniä pitkin Abiskon kansallispuistoon ja parkkeerasimme teltan kanssa lumihankeen. Emme laittaneet edes herätyskelloa soimaan. Kurkkasin kelloa ensimmäisen kerran 11 tuntia sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan. Yöllä oli jälleen tullut hieman uutta lunta, joka oli huurruttanut maiseman valkoiseksi. Talven viivytystaistelu kevättä vastaan, eläköön!

Makoisat yöunet ja rauhallinen teltta-aamu Abiskossa.

Entä mikä oli parasta? Tykkäsin kovasti Riksgränsenistä, mutta kaikesta huomaa, että helihiihto on paikan päälaji, ja palvelut hintoineen ovat sen mukaiset. Budjettimatkalaisina keittelimme muun muassa omat illalliset parkkipaikalla, sillä alueen ravintolatarjonta oli melko hintavaa. Björklidenin loiva profiili ei vakuuttanut, mutta olisi silti kiva käydä siellä joskus niin, että näkee, minne laskee. Ehdottomasti paras ja persoonallisin näistä kolmesta oli mielestäni STF:n pyörittämä Nuolja offpist, jonka ristimme Malinin kanssa  ”köyhän naisen helihiihdoksi”. Seuraavalla kerralla suuntaan sinne ensimmäiseksi.