Ihana aurinko! Viime päivät on olleet Saariselällä kovin pilvisiä ja harmaita, minkä olen huomannut vaikuttaneen hurjan paljon yleiseen energiatasoon. Vaikka sitä kuvittelee olevansa tottunut kylmään talveen ja lumisateeseen, niin ai että auringosta saa lisää virtaa akkuihin. Tänään toimistopäivän päätteeksi lähdin mäkeen hiihtolomalaisten sekaan. Iisakkipään kevyt puuterikerros metsässä kovan hangen päällä oli aika makia laskea tässä pehmeässä, kultaisessa valossa. Lisää tätä, kiitos!

Kaunispäällä tänään riitti vilinää, kun pulkkailijat hurjastelivat huipulta alas, ja tuolihissistä oli hauska seurata menoa skicross-radalla ja parkissa. Kyllä se taitaa niin olla, että talven lapset eivät koskaan kasva aikuisiksi. Kyllä itsekin on tullut huomattua, miten mieli aina virkistyy ja kaikki huolet unohtuu, kun pistää sukset jalkaan ja lähtee tunturiin… Eilen oltiin ennen nukkumaanmenoa Kiilopäällä skinnausretkellä metsästämässä revontulia, ja pilvisen sään vuoksi jätin kameran ja jalustan autoon. Niinhän siinä sitten kävi, että kun 23 aikaan päästiin Kiilopään huipulle, niin taivas avautui ja taivas täyttyi tanssivista reposista. Näistä ei tällä kertaa siis kuvaa. Taas yksi oppitunti: jos ennen lähtöä täytyy pohtia ottaako kameran mukaan vai ei, niin vastaus on aina kyllä. :D