Masikryong – Pohjois-Korean kaikille avoin laskettelukeskus

Muuan kirkkaana talvipäivänä vuonna 2013 Suuri johtaja Kim Jong-un kiipesi Taehwa-vuoren huipulle valtakuntansa itärannikolla. Suuri johtaja tarkasteli 1400 metrin korkeudesta ympäröiviä Kangwonin vuoria ja laaksoja ja suuressa viisaudessaan hän totesi maaston sopivaksi laskettelulle. Uusi harrastus tulisi ilahduttamaan hänen kansaansa ja tämä ajatus puolestaan ilahdutti Suurta johtajaa. Tuona kirkkaana talvipäivänä syntyi Pohjois-Korean suurin hiihtokeskus Masikryong.

Kyseenalaisen myyttisistä lähtökohdista huolimatta vuoden 2014 alussa avatun Masikryongin rakentaminen eteni todella vauhdikkaasti. Rakentamisessa hyödynnettiin maan armeijaa, jonka avulla laaja projekti valmistui kymmenessä kuukaudessa. Ehkä yllättävintä lopputuloksessa on nopeuden sijaan kuitenkin se, että Pohjois-Korean Masikryong on jopa oikeasti ihan toimiva laskupaikka.

Ei leipää, vain sirkushuveja

Maksaako hiihtokeskus ikinä edes rakentaja-sotilaiden palkkojakaan takaisin on tällä hetkellä kyseenalaista, sillä Masikryong on pysynyt varsin autiona. Odotetuista viidestätuhannesta päiväkävijästä paikalle saapuu yleensä vain parisataa laskettelijaa. Maan kansalaisille valtava rakennusprojekti on kuitenkin sekä kansallisen ylpeyden aihe että merkki pohjois-korealaisten vahvuudesta ja yhtenäisyydestä.

Länsimainen suhtautuu paikallisia ilahduttavaan Masikryongiin selvästi kyynisemmin. Köyhyyden ja nälänhädän koetteleman Pohjois-Korean hallituksella ei pitäisi olla varaa miljoonien luksuslomakohteeseen, mutta Suurella johtajalla on tapana saada mitä hän haluaa. Oli kyse sitten vesihuvipuistosta, delfinaariosta, laskettelukeskuksesta tai ydinaseohjelmasta.

Olympialaiskateutta

Tärkein syy suureen hiihtokeskusprojektiin on kansan ilahduttamisen sijaan ollut todennäköisemmin kateus. Sotšin olympialaisia on Pohjois-Koreassa ihailtu suuresti. Vaikka maa ei saanut yhtään omaa kilpailijaa mukaan Sotšiin, on vuonna 2018 Etelä-Koreassa järjestettävistä Pyeongchangin talviolympialaisista vannottu hakea kultamitali poikineen.

Kun Vladimir Putin rakennuttaa Venäjälle ”oman” hiihtokeskuksen ja inhottu etelänaapuri saa olympiaisännyyden, täytyy Suuren johtajan toki osoittaa maansa olevan samassa sarjassa molempien kanssa. Vaikka sitten kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella.

Kaikkea ei voi saada?

Masikryongin hiihtokeskuksen nopeasta rakentamisesta huolimatta sen alkutaival on ollut haastava. Vuoden 2013 alkupuolella jopa suuri johtaja Kim Jong-un joutui huomaamaan, ettei voi kerralla saada aivan kaikkea. Suuri johtaja halusi tuolloin uuden ydinaseen ja seurauksena maan ydinkokeista YK:n turvallisuusneuvosto määräsi länsimaiset luksustuotteet vientikieltoon. Valitettavasti tämä tarkoitti myös laskettelukeskukseen tarkoitettuja sveitsiläisiä tuolihissejä.

Ilmeisesti kaikkea ei voi saada ellei nimesi satu olemaan Kim Jong-un. Suuri johtaja tuomitsi nopeasti YK:n määräämät talouspakotteet ja hiihtohissien vientikiellot ihmisoikeusrikoksiksi ja hankki hissit keskukseen pimeiltä markkinoilta.

Aloittelijoiden laskettelurinteet

Pimeiltä markkinoilta on hankittu paljon muutakin ja ruotsalaiset lumitykit, italialaiset rinnekoneet ja kanadalaiset moottorikelkat ovat Masikryongissa varsin yleisiä. Kalusto on tuntemattomia reittejä hankittua 80-luvun hiihtohissiä lukuunottamatta modernia ja kokonaisuus toimii suorastaan yllättävän hyvin.

Hiihtokeskuksessa on yhteensä 11 laskettelurinnettä, joista yksi on helpon mattohissin palvelema lastenrinne. Helpot rinteet tulevat keskuksessa tarpeeseen, sillä pohjois-korealaisista tuskin yksi tuhannesta on aiemmin lasketellut. Hiihtokeskus on kuitenkin eliitin lisäksi avoinna myös tavalliselle kansalle, joten ensikertalaisia ja poikkeuksellisen varttuneita kypäräohjuksia liikkuu rinteissä suhteessa väkimäärään runsaasti.

Haastavia rinteitä harrastusta aloittelevalle kansalle

Isommista rinteistä löytyy sopivaa laskettavaa kaikille taitotasoille ja pisin lasku on yli viiden kilometrin mittainen loiva kruisailu. Käytössä ovat kaikki rinnekartan värit ja Taehwa-vuoren huipulle ja kaikkein pisimmille laskuille siirrytään kolmeosaisella tuolihissillä. Huipulta löytyy myös varsin toimiva Taehwabong-rinneravintola. Alueella toimii muutamia hiihtokouluja ja yllättävän hyvätasoinen välinevuokraamo.

Japaninmeren kostean ilman ja Siperian kylmien tuulten kohtaamispaikassa sijaitseva Masikryong voisi olla toimiva puuteripaikka. Lupaa merkittyjen rinteiden ulkopuolella lasketteluun ei Pohjois-Koreassa kuitenkaan kannata juuri odottaa saavansa.

Pohjois-Korea toivottaa tervetulleeksi

Kenties koko maapallon suljetuimman valtion voisi kuvitella pitävän uuden hiihtokeskuksensa visusti piilossa turisteilta. Suhtautuminen ulkomaalaisiin laskijoihin on Masikryongissa kuitenkin suorastaan epätyypillisen vastaanottavaista. Ihmiset ovat laskettelukeskuksessa aidosti kiinnostuneita turisteista ja laskijoilla on suksilla tai lumilaudalla yllättävän paljon vapauksia – ehkä osittain myös siksi, etteivät valtion määräämät viralliset valvojat osaa yleensä itse lasketella!

Kansainvälisiin laskijoihin on selkeästi varauduttu muutenkin ja vaikka keskuksen portilla on armeijan tarkistuspiste, ovat kaikkien opastekylttien tekstit hiihtokeskuksessa korean lisäksi myös englanniksi. Tietyt tahot arvelevat maan varojen olevan vähitellen täysin lopussa ja Kimin myyneen jo viimeisetkin kultavarannot Kiinaan, minkä vuoksi nopean elvytyksen hakeminen turismista olisi perusteltua. Joskaan ei nykyisellä eristäytymisen mallilla kovin tehokasta.

Kahden hinnaston palvelut

Rinteiden sulkeuduttua turistit pidetään erillään Pohjois-Korean kansalaisista ja kummallekin kävijäryhmälle on Masikryongissa omat hotellit. Kokonaisuuden kruunaavat kaikkialla hiihtokeskuksessa aamusta iltaan soitettavat ja Kim Jong-unia ylistävät laulut sekä ala-aseman suuri näyttö, joka näyttää propagandavideoita loputtomalta nauhalta.

Kansalaisille ja turisteille on hiihtokeskuksessa omat hinnastonsa, eikä paikallisten maksamia hintoja kerrota länsimaiselle turistille. Kauempaa saapuvalle laskijalle hintataso on melko korkea, mutta tyypilliselle pohjois-korealaiselle se olisi täysin mahdoton.

Masikryongin kauneus ja rumuus

Pohjois-korealaiset ovat väitetysti riemuissaan Suuren johtajan rakennuttamasta huvipaikasta, mutta ilman välissä olevaa propagandakoneistoa on helppoa nähdä karu totuus siihen uponneista varoista. Maa olisi voinut käyttää hiihtokeskukseen palaneet sadat miljoonat eurot esimerkiksi taisteluun nälänhätää ja köyhyyttä vastaan. Korean demokraattisen tasavallan asukkaat saivat sen sijaan kymmenkunta laskettelurinnettä ja muutamia hiihtohissejä.

Toisaalta Masikryong on toimiva laskettelukeskus ja maan harvoja paikkoja, joissa on mahdollista keskustella tavallisten pohjois-korealaisten kanssa avoimemmin ja vähemmän valvotuissa olosuhteissa. Tämän lisäksi hiihtokeskus todellakin on auki kaikille maan kansalaisille, joten tietystä törkeydestä huolimatta sen toiminta-ajatus on tässä suhteessa aivan oikea.

Kangwonin vuorille

Pohjois-Korea on laskettelukohteena ainutlaatuinen. Valtion eristäytymisestä ja tiukoista säännöistä johtuen Masikryong on tietyssä mielessä jopa syrjäisempiä maankolkkia eksoottisempi harrastuspaikka. Matkustamiseen liittyy toki käytännön vaikeuksia ja aiemmin mainittuja eettisiä ongelmia.

Pohjois-Koreaan saa matkustaa vain valmismatkoilla ja paikallisten, valtion hyväksymien matkaoppaiden valvonnassa. Tämän vuoksi matkustaminen laskettelukeskukseen vaatii runsaasti selvittelytyötä sekä varauksen tekemistä matkoja hiihtokeskukseen järjestävältä taholta.

Artikkelin pääkuva ja rinnekartta: flickr / northkoreatravel (Uri Tours)