Yleinen

Advanced backcountry skills Pyhällä

Julkaistu: 25.3.2018

Meidän piti Aleksin kanssa lähteä yhdessä Freekendin yhteydessä järjestettävälle Advanced backcountry skills kurssilla, mutta Aleksi sairastui ennen kurssia joten minä lähdinkin sinne yksin. Kyseessä on Arto Majavan ja Miikka Hastin pitämä kurssi jossa treenataan taitoja joita voi tarvita jos on menossa vähän hankalampiin paikkoihin. Tuntuikin vähän oudolta lähteä aamulla Pyhällä mäkeen kun repussa oli valjaat, jääraudat, hakku sekä toki kaikki muu mitä siellä normaalistikin on.

Hieman reilu 10 kiinnostunutta laskijaa kokoontui Carlsberg talon edustalle kymmeneltä aamulla ja Ape ja Miikka kertoivat päivän kulusta. Tarkoitus oli treenata rautojen ja hakun kanssa kiipeämistä ilman köysivarmistusta ja köysivarmistuksen kanssa. Lisäksi oli tarkoitus harjoitella lumiankkureiden tekemistä sekä niiden varassa laskeutumista jyrkässä paikassa suksen jalassa. Ja lisäksi myös vähän jyrkän laskutekniikkaa ja hakun kanssa laskeutumista.

Aluksi siirryttiin Tajukankaalle ja siinä laitettiin valjaat ja jääraudat päälle ja hakku käteen. Sukset reppuun ja Tajun jääkiipeilyseinän vierestä lähdettiin kiipeämään kallion reunaa ylös. Alkupätkä meneekin kohtuu helposti, mutta ylempänä oli yksi hankala paikka jonka Ape varmisti kaikille kurssilaisille. Hän siis meni edeltä ja teki ylös ankkurin jonka avulla saatiin köysi aina alas ja pystyi kiipeämään niin, että köysi oli valjaissa kiinni ja jos jotain olisi sattunut, niin ei olisi päässyt putoamaan. Kun kaikki olivat ylhäällä jääkiipeilyseinän päällä jatkettiin matkaa Saunakuruun, jossa on hyviä jyrkkäreunaisia kuppeja, joissa voi turvallisesti harjoitella jyrkän laskemistekniikkaa, sekä tehdä lumiankkureita ja laskeutua niiden avulla. Turvallisesti siksi, että niissä ei kovin montaa metriä voi pudota vaikka jotain sattuisikin. Kupin pohja tulee varsin nopeasti vastaan.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Ape varmistaa ryhmän kiipeämistä.

Aluksi tehtiin vähän loivempaan kohtaan yksi lumiankkuri, missä itsekin pääsin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemaan köyden avulla laskeutumista sukset jalassa. Aika hauskaa hommaa ja helpottaa tosiaan huomattavasti tilannetta jossa laskeudutaan mäen alkuun ja siinä ei olisi mitään tasannetta missä sukset laittaa jalkaan. Nyt sukset olivat valmiiksi jalassa ja laskemaan lähteminen olisi ollut helpompaa. Ehkä jopa yllättävänkin helppoa oli laskeutua noin. Paino vain tasaisesti suksille ja valjaiden varaan roikkumaan ja sitten luisuteltiin alaspäin. Ensimmäisen laskeutumisen jälkeen lähdin auttamaan ylemmäs, jyrkemmän kohdan yläpuolelle tehtävän lumiankkurin rakentelussa.

Ankkuri tehdään siis niin, että kaivetaan lyhyt ojan pätkä. Meillä oli käytössä reilun puolen metrin laudan pätkiä, eli hieman sitä pidempi ojan pätkä kaivettiin. Keskeltä kaivettua ojaa kaivetaan sitten toinen oja joka lähtee suoraan kohti suunniteltua laskeutumissuuntaa. Eli nämä kaksi ojaa ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Tärkeää on, että tuo laskeutumissuuntaa kohti lähtevä oja on oikeasti oikeaan suuntaan, koska köysi kulkee sitä ojaa pitkin ja tarkoitus on saata veto kohdistumaan oikein tukipisteeseen, eli siihen lautaan joka meillä oli siellä ojassa. Jos veto tulee kierossa siihen lautaan, niin se väännättää tukipistettä ja ankkuri saattaa lähteä irtoamaan. Ankkurin ympäri laitetaan sitten slingi ja sen päähän sulkurengas ja sulkurenkaan läpi köysi. Jos siis olisi oikea tilanne, niin ankkuri, slingi ja sulkurengas jäisivät sitten ylös kun kaikki ovat laskeutuneet, köysi saadaan toki vedettyä sulkurenkaan läpi alas. Ankkurin päälle kasataan toki vielä lumet jotka kaivettiin pois. Samalla koko ajan vältetään, että ei tallota missään vaiheessa ankkurin etupuolella olevaa lumipakkaa, jotta se pysyy koskemattomana ja kestää hyvin.

Miikka kaivaa lumiankkurille paikkaa.

Itse laskeutuminen tapahtuu sitten itselle tutulla laskeutumisvälineellä joita on vaikka kuinka monia erilaisia, mutta idea niissä on sama, että niillä voi jarruttaa vauhtia kun laskeutuu köyttä pitkin alaspäin. Alhaalla sitten irrottaudutaan köydestä ja siitä sitten eteenpäin.

 

Köysihommien jälkeen kokeiltiin hakun kanssa varovaisesti laskeutumista reunan yli kohti ajateltua laskumaastoa. Ideana siis sivuttain hitaasti liu’uttaa tai askeltaa alemmas ja samalla hakkua apuna käyttäen saada tukea ja helpottaa urakkaa. Tuokin oli oikein mukava päästä testaamaan tuommoisessa paikassa, niin onpa ainakin ainakin yksi kokemus jos joskus tarvitsee oikeassa tilanteessa hakun kanssa laskeutua.

Tämän jälkeen lähdettiin käymään Pohjoisrinteillä Wurstissa syömässä Wurstin tarjoaman hodarit tai rieskat ja sitten palattiin vielä vähän treenaamaan jyrkänlaskutekniikoita. Näihin ei niin syvällisesti keretty enää paneutua, mutta se ei minua niin haitannut, tuo alkupäivän köysitreenaus oli juuri se mitä itse odotin ja lähdin kurssilta hakemaan. Joka tapauksessa kaikkien treenailujen jälkeen kello olikin jo melkein viisi, eli aivan täysi päivä siitä kertyi.

Voin kyllä suositella tätä kurssia. Jos tuommoiset hommat kiinnostaa ja ei ole päässyt treenailemaan niin jos tuo kurssi kohdalle osuu, kannattaa ehdottomasti mennä käymään. Apella ja Miikalla on pitkä kokemus tuommoisesta touhuilusta, joten käytännön vinkkejä saa tosi hyvin. Toki tuohon Saunakurun reunalle pääsee tosi helposti itsekseen myös treenailemaan. Se vaan tuntuu olevan, ainakin minulle, hankalaa saada aikaiseksi jos joku muu ei ole järjestämässä. Tai sitten se vaatisi kaverin jonka kanssa lähtee treenailemaan. Yleensä kuitenkin sitten valitsee mieluummin sen laskemisen. Tärkeitä hommia nuo kuitenkin on, että sitten jos niitä tarvitsee, niin olisi hyvä kyllä ne osata ihan kunnolla, ettei siellä vuoren kyljessä joudu hirveästi enää muistelemaan ja miettimään.

Kiitokset Pyhätunturille ja Freekendille tämmöisestä mahdollisuudesta, ja Apelle ja Miikalle hyvästä valmennuksesta!



Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *