Henkilökohtaista, Lajipohdintoja, Laskemassa, Taapero mäessä

Taaperon kanssa rinteessä

Julkaistu: 08.1.2015

Jos tätä laskuharrastukseni elvyttämistä on hankaloittanut huono talvi ja minimibudjetti, niin kuvitelkaapa vielä mukaan 1,5-vuotias perheen kuningas, joka on selvästi sitä mieltä, että äidin paikka ei ole missään muualla kuin itse kingin vierellä. Näköpiiristä poistuessani kaikkien muiden hänen ylhäisyytensä palvelijoiden elämä on hyvin nopeasti verrattain hankalaa, joka tekee hississä rinnettä ylös kohoavan mamman mielialasta kaikkea muuta kuin ylhäisen. Siinä saattaa laskureissuun tulla stoppi ennen kuin se ehtii oikeastaan alkaakaan. No, tämä oli toki tiedossa kun ottaa lapsukaisemme kovan temperamentin ja muut hankaluudet huomioon, mutta mikään ei ole mahdotonta kunhan vain ottaa oikean asenteen kehiin.

peuramaa_pulkkamäki

peuramaa_lumilauta

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kaikilla asiat eivät tietenkään ole samanlaista säätämistä kuin meillä, eikä rinteeseen lähtiessä välttämättä tarvitse edes jättää sitä alle kaksivuotiasta kotiin eikä edes mäen juurelle krokotiilinkyyneleitä tuhertamaan, sillä toiset pohjoisen kasvatit ovat tosiaan syntyneet sukset jalassa. Näin ainakin on meille todistanut Destination Unknown-blogin Satu videossaan, jolla hänen 17-kuukautinen pikkumiehensä vallan riemukkaana laskee alas mäkeä isänsä avustuksella.

Tästä videosta inspiroituneena uskaltanen toivoa, että vielä meidänkin perheessä lasketaan rinnettä alas yhteistuumin. Jos ei vielä ensi talvena, niin ehkä sitten sitä seuraavana. Alle kouluikäisten laskettelusta löysinkin kovin mielenkiintoisen kirjoituksen Rinnepesue-blogin puolelta. Kuten tässäkin jutussa todetaan, kaikki on hyvin yksilöllistä, toiset ovat valmiita näihin astetta huimapäisempiinkin harrastuksiin paljon ennemmin kuin toiset. Epäilen, että meidän pikkukingi tulee kyllä vetämään raivarit heti sukset jalkaan saatuaan, mutta ei hommaa ole sillä menetetty. Niinhän minä itsekin tihrustin itkua kun ensimmäistä kertaa laskettelumonot jalkaani sain, mutta ei aikaakaan kun jo viiletin yksin alas mäkeä. Sitäpaitsi, niinhän se teki tuo miehenikin aikuisiällään stopin keskelle Pyhän rinnettä hississä kaaduttuaan. Ei meinannut mies lähteä kinoksesta enää mihinkään mutta aikansa mökötettyä alkoi homma aikuisopettelijallakin sujua.

swinghill_rinnetupa

Vielä emme ole siis onnistuneet kunnollista yhteistä rinnepäivää perheenä viettämään, kun ei Peuramaan pulkkamäkikään pikkumiestä kiinnostanut, Swinghillin lunta tuiskuttavasta tykkilumiputkesta puhumattakaan. Oli siinä hommaa jo kerrassaan että pääsimme edes keskellä rinnettä sijaitsevaan kahvitupaan maisemia ihmettelemään tykkilumen kiusatessa pikkuisen pakkasesta kylmiä poskia. Kaikki kuitenkin ajallaan ja sillä välin lautailuharjoitukset jatkukoon yhtäaikaisesti pikkuisen äitivieroitusharjoitusten kanssa. Onneksi tunnissakin ehtii tekemään useamman laskun täällä eteläisillä rinteillä ;)!

swinghill_rinne

swinghill_rinnenäkymä

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *