Aitoa rinne-elämää Peuramaassa
Ajaessamme kohti Peuramaa Ski:n rinteitä joulun jälkeisenä pakkaspäivänä, ympäristö oli täysin lumen peitossa ja metsämaisema loi mieleeni hetkellisen harhakuvitelman siitä että olin saapumassa jollekin tunturiseudun hiihtokeskukselle. Saavuttuamme perille tuo tunnelma hieman latistui, sillä eihän siitä nyt päästä mihinkään, että Etelä-Suomen nyppylät ovat nyppylöitä, kaukana tuntureiden, saati sitten vuoristoseutujen, korkeuksista.
Kauaa en kuitenkaan ehtinyt latteita ajatella, sillä heti astuttuani parkkipaikan puolelta rinnekahvilan läpi rinteen juurelle, tunnelma oli muuttunut täydellisen aidoksi mäkielämäksi. Monot kopisivat ja toppapuvut suhisivat, valonheittimet loistivat, hengitys höyrysi pakkasessa ja hissit surisivat taustalla. Ihmisillä tuntui olevan kivaa. Eikä mikään ihmekään, sillä kausi oli juuri alkanut! Kaikki rinteet eivät vielä olleet avoinna, mutta tykit sylkivät lunta minkä ehtivät pakkasen näyttäessä lupaavia lukemia.
En yhtään pistä pahakseni, että uuden kotiympäristömme läheisyydestä löytyy juuri Peuramaan kaltainen perherinteenä tunnettu laskettelukeskus. Peuramaa tuntuu ainakin minun tilanteeseeni hyvin sopivalta paikalta, sillä sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Rinnettä on sekä jyrkkää että loivaa, hissit mattohissistä (erityinen plussa pikkulaskijoiden kannalta) sompaan ja ankkuriin. Huomasin myös kilparinteen viereisen ankkurihissin olevan kivan ripeäliikkeinen. Meidän perheen pikkuisen ollessa vielä liian pieni rinteeseen, pulkkamäki rinteiden välissä tuntuu loistavalta ratkaisulta. Sen testailu ei tosin vielä ole mennyt aivan putkeen, mutta siitä lisää myöhemmin…
Juuri ulos katsahdettuani huomasin lumisateen taas alkaneen, joten eiköhän tässä vielä talvipäivistä ehditä täällä etelässäkin nauttimaan, sekä tuota uutta kotirinnettäkin paremmin testailemaan. Lautailumanian ohella olisi varmaan hyvä iskeä myös murtsikkasukset jalkaan ja suunnata hiihtoladuille sekä bonuksena Peuramaan tunnelmaa luovalle grillikodalle eväiden kanssa lämmittelemään…
