Paluu Aurailemaan
Pari viime viikkoa ovat tuntuneet tavallista syksyäkin harmaammilta ja välillä kuljen vain yhdessä suuressa sumussa. Eilen maailma kuitenkin kirkastui jälleen – tilaamani Völklin Aura-sukset olivat vihdoin saapuneet!
Ennen tämän vuoden Ski Expoille lähtöä vannoin pyhästi, että reissun ensisijaisena tarkoituksena olisi ainoastaan tutkailla ja vertailla all mountain-tyyppistä suksitarjontaa. Mikäli nimittäin aikoisin toteuttaa uhkaukseni offareille siirtymisestä tulevalla kaudella, tarvitsisin kipeästi myös siihen soveltuvat kulkupelit. Omistamani Fisherin reikäkärkiset puikkasukset ovat kyllä lyömätön pari hoidetulla alustalla, mutta niillä ei paljon rinteiden ulkopuolella seikkailla.
Aikani kierreltyäni messualuetta saavuin erään myyntipisteen kohdalle, jossa toiveeni kyseltyään myyjä esitteli minulle Völklin Aura-parin. Sukset vetivät minua puoleensa magneetin lailla, joten se siitä pyhästä lupauksesta. Rakkautta ensisilmäyksellä ei todellakaan ole vain urbaani legenda. Aivan uusi tuttavuus Aura ei minulle tosin ollut. Jo aiemmin olin ihastellut näitä juuri naisille suunnattuja suksia Internetin ihmeellisessä maailmassa ja todennut niiden vastaavan tarpeitani miltei täydellisesti: tip rocker-suksi, joka on pääasiallisesti tarkoitettu vapaalaskuun, muttei myöskään jätä laskijaansa pulaan rinteiden puolella. Myös tekniset ominaisuudet (pituus, paino, kääntösäde yms. yms.) sopivat minulle kuin nenä päähän. Tämä kaikki siis ainakin paperilla. Käytäntö saa vielä tovin odottaa vuoroaan.
Tässä kuva uusista rakkaistani. Kyseessä on kauden 12-13 malli eli kuosi eroaa tämän kauden vastaavasta. Mitä itseeni tulee, miellyttävät vuoret ja pilvet kuitenkin silmää paljon paremmin kuin tämän talven pinkit kukkaornamentit.
Suksien hintapolitiikkakin oli sangen ihmisystävällinen (tosin laskuhullu isäni hieman avitti) ja Expoilta tarttui mukaan myös muita kohtuuhintaisia hankintoja esim. kauan kaipaamani laskureppu. Se selässäni ja sukset siihen testauksen vuoksi kiinnitettynä tokkaroin jo pitkin messualuetta. Ainoa, jota heilumiseni tuskin hymyilytti, oli nainen, joka sattui liian lähellä erästä käännähdystäni. Pahoitteluni vielä hänelle.
Ja lopuksi se kaikkein tärkein. Aura-suksien kylkiäisenä myyjä lahjoitti minulle pipon, mutta ei ihan mitä tahansa reuhkaa, vaan Völklin violetin tupsumallin. Sukset, reppu ja etenkin pipo, ainakin minä olen valmiina uuteen kauteen. Ei muuta kuin Aurailemaan.
