Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2016

The laskureissu lähestyy

Julkaistu: 15.1.2016

Ensi viikolla se sitten tapahtuu, kun vihdoin ja viimein alkaa kauan odotettu ”the laskureissu” Pohjois-Amerikan mantereelle kera iskän. Ensimmäinen ja pääasiallinen pysähdyspaikkamme on Vancouverin olympialaisistakin tuttu Whistler-Blackcomb. Millaisesta paikasta on oikein kysymys?

Keskus sijaitsee Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadan länsirannikolla sekä on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista ja tunnetuimmista keskuksista, jossa laskettavaa riittää. Rinteitä on peräti 216, joista viimeisimmän tiedon mukaan avoinna on 200. Ylin hissiasema kohoaa n 2300 metriä merenpinnan yläpuolelle ja alin hissiasema taas sijaitsee kyläkorkeudessa ( 675 m ), joten korkeuserokin on noin kiitettävät 1600 metriä.

Omintakeisinta Whistler-Blackcombissa on kaksi huippua yhdistävä Peak 2 Peak- gondolihissi. Kuvat siitä näyttävät niin huimilta, etten malta odottaa hetkeä, jolloin pääsen ensi kertaa astumaan siihen. Melkein 4,5 kilometriä pitkä gondolihissi yhdistää siis Whistlerin ja Blackcombin hiihtokeskukset yhdeksi yhtenäiseksi laskijan temmellyskentäksi.

Sijainti rannikolla takaa, että lunta Whistler-Blackcombissa riittää sekä rinteissä että niiden ulkopuolella ja offarilaskeminen kuuluukin reissumme pääteemoihin. Ja koska nyt ollaan suuressa Amerikassa, homma tehdään myös suuren maailman malliin. Matkanjärjestäjämme Elämysmatkojen kautta olemme varanneet muun muuassa parin päivän Extremely Tour-kurssin, jonka tarkoitus on tutustuttaa meidät takamaastoissa liikkumisen saloihin vuoristo-olosuhteissa ja kehittää laskutekniikkaa syvässä lumessa. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä reissuun kuuluu myös suunnilleen saman pituinen satsi heli-skiitä! Sitä ajatellessani en malta pysyä nahoissani. Joskus tuumin, että pääsisin korkeintaan lentämään Medi-Helillä, mutta toivotaan, ettei tämä reissu pääty siihen.

Laskemisen lisäksi pääsemme nauttimaan myös Whistlerin kylän elämästä. Ravintola-, shoppailu-, after ski- ja yöelämätarjonta vaikuttaa keskuksen nettisivujen perusteella todella kattavalta eli opiskelijabudjetin omaavan henkilön tulee olla tarkkana, etteivät viimeisetkin kesätienestit hupene tuhkana tuuleen.

Kun olemme viettäneet noin kaksi viikkoa lasketellen, on aika ottaa pieni huilitauko ja suunnata Vancouveriin. Kanadan kahdeksanneksi suurin kaupunki sijaitsee vain noin parin tunnin ajomatkan päässä Whistler-Blackcombista. Siellä suunnitelmissa on kenties hieman shoppailua, nähtävyyksien katselua ja tutustumista kanadalaiseen elämänmenoon.

Kauan emme ehdi kaupungissa oleilemaan, sillä jo muutaman päivän kuluttua matka jatkuu rajan toiselle puolelle Seattleen sukuloimaan. Ohjelmassa on jälleen kenties jälleen pientä shoppailua ja nähtävyyksien katselua, mutta myös ilmeisesti laskettelua. Seattlen lähellä sijaitsee nimittäin Crystal Mountain Resort, jonne olisi tarkoitus tehdä vajaan viikon vierailu. Whistler-Blackcombin jälkeen tämä Washingtonin osavaltion suurin hiihtokeskus saattaa tuntua pieneltä, vaikka keskuksella riittää Suomen keskuksiin verratuna kokoa ja näköä. Merkittyjä rinteitä on 57 ja hissejäkin 11. Ylin hissiasema sijaitsee reilussa 2000 metrissä ja korkeuseroa kertyy noin 950 metriä. Ei varmastikaan huono paikka päättää jo etukäteen unohtumaton reissu.

Siinäpä oli melko runsaasti esimakua reissusta. Tuskin kenellekään jäi epäselväksi, että olen sanomattoman innoissani ja jos innostukseltani vain ehdin, pyrin välittämään ajantasaista kuvaa ja informaatiota matkan kulusta myös tänne. Au revoir!

 Lähteet:

Home

http://www.whistlerblackcomb.com

http://www.lumipallo.fi/hiihtokeskukset/pohjois-amerikka/kanada/whistler/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vancouver

Mielensäpahoittaja rinteessä

Julkaistu: 06.1.2016

Laskettelu on mahtavaa. Tarkemmin sanottuna rakastan sitä, mutta joskus tulee niitäkin päiviä, kun ärsyttää. Sillon kannattaa pahoittaa mielensä oikein kunnolla, niin eipä tarvitse sitten joka päivä äksyillä. Ja mikäpä onkaan parempi aika mielensäpahoitukseen kuin joulun ja uudenvuoden jälkeinen pimeä tammikuu, jolloin aito mielensäpahoittaja löytää valitettavaa myös laskettelusta. ( Valitus ei kohdistu mihinkään tiettyyn hiihtokeskukseen, teki vain mieleni yleisesti jupista. )

 1. Keycardit

Aina ne ovat siellä, missä niitä ei tarvitse. Eli kotona. Tai toisen takin taskussa. Tai lompakossa, joka on jossain. Toinen vaihtoehto on, että kyseinen hiihtokeskus käyttääkin eri keycard-järjestelmää kuin sinulla mukana olevat kortit. Niinpä joudut kantamaan vähintään kolmea erilaista mallia mukanasi, joista niistäkin se oikea on kotona tai toisen takin taskussa tai jne.

2. Hiihtokeskusten vessat

Laskettelu on urheilua, mutta laskupäivän rankin urheilusuoritus on käydä hiihtokeskusten vessoissa. Ensinnäkin olet pukeutunut sään vaatimalla tavalla muutamaan kerrastoon ja toppavaatteisiin. Toiseksi sinulla on muita tarpeellisia hyödykkeitä matkassasi, kuten kypärä ja laskureppu. Kolmanneksi jalassani on muussa kuin laskukäytössä hyvin epäkäytännölliset jalkineet, monot tai lautakengät, jotka totisesti vievät tilaa. Vaikka luulisi jokaisen hiihtokeskuksen tajuavan edellä mainitut seikat, on niiden vessat lähestulkoon poikkeuksetta pienen pieniä kopperoita, joissa laskutila on nolla. Siellä sitten istut polvet suussa ”hotelli helpotuksessa”, joka tuottaa lähinnä vain ahdistusta.

3. Hiihtokeskusten tilojen ja ravintoloiden lattiat

Kuten äskeisessä kohdassa totesin, laskukansalla on pääasiallisesti jalassaan hyvin epäkäytännölliset jalkineet. Varsinkin suksilla laskijat tietävät, kuinka petollisen liukkaat monot ovat. Siitä huolimatta hiihtokeskusten ravintolat yms. ovat valinneet lattiamateriaalikseen tyylikkään puun tai laatan, jotka yhdistettynä monojen tasaiseen ja ulkoa tullessa hieman kostean jäiseen muoviin tekevät lattiasta yhden suuren luistinradan. Kanna siis kaakaokuppisi varoen ja hillitysti tai löydät sen rinnuksiltasi ja itsesi lattialta pötköttämästä.

4. Veltot hissityöntekijät

Ymmärrän oikein hyvin, että pidemmän päälle hissikapulan antaminen käy puuduttavaksi. Mielensä on turha pahoittaa siitä, että työntekijä marssii välillä hissivalvomoon nauttimaan kupposen kahvia. Melko suuri osa laskijoista saa kapulan kiinni ilman apuakin. Mutta jos kapula päätetään antaa, voisi sen antaa kunnolla eikä kalauttaa sitä polviin tai pyöräyttää ohi, jolloin tottuneellakin hissinkäyttäjällä on vaikeuksia saada se kiinni. Toki lipsahduksiakin sattuu ja ne hyväksyttäköön.

5. Epämääräiset rinnemerkit

On aina mukava käydä laskemassa uusissa maisemissa. Paitsi silloin, kun rinteet on merkitty niin epämääräisesti, että sinulla ei ole hajuakaan, missä päin olet vai oletko enää ylipäätään rinnealueella. Hissien poistumispaikat ovat myös oma lukunsa. 30 metrin matka tuntuu Suomessa olevan usein varsin suhteellinen käsite, sillä ”30 metriä poistumispaikalle”- kyltti voi sijaita sekä 30 cm päässä poistumispaikalta että lähes lastausalueella. Ja keväisin on aika pahoittaa mielensä merkitsemättä jääneistä rinteisiin ilmestyneistä kivikoista ynnä muista maalänteistä. Niiden ansiosta ovat menneet jo muutamat sukset huoltoon.

PS. Hyvää uutta vuotta!