Tervetuloa Blogimme pariin!

Laskukaverit lastenrinteessä blogimme kertoo kolmen pienen alamäkien hurjapään ensikurveista valkeilla rinteillä. Olemme Etelä-Suomessa asusteleva liikunnallinen perhe, joskin laskutouhuissa meitä voidaan pitää enemmän sunnuntai-skimbaajina, kuin aktiiviharrastajina. Tähän asiaan ryhdytään tekemään muutosta, kun pahnanpohjimmainenkin alkaa olemaan jo siinä iässä, että laskettelu alkaa maistumaan.

Lapsikatraan nuorin on tätä kirjoittaessamme 3-vuotias, keskimmäinen 5v ja esikoinen 7 vuotta. Jokainen muksuista on ottanut ensiaskeleet laskettelun pariin noin 3-vuotiaana. Jokaisella on tähän mennessä harrastaminen jäänyt tosin aika vähäiselle, pienemmät sisarukset kun mäessä eivät ole vielä pärjänneet. Välillä ollaan käyty hiihtelemässä myös murtsikkaa, siitä saa mukavasti suksituntumaa myös laskutouhuja silmällä pitäen.

Kautemme on juuri starttaamassa vauhtiin Jouluviikon Ylläs-reissulla. Nyt vain toivotaan että rinteitä saataisiin mahdollisimman paljon avattua reissullemme, alkutalvi kun on ollut valitettavan lauha. Nyt lumitykit huutamaan. Pyöräytetään kelloa kuitenkin vielä sen verran taaksepäin, että aloitetaan alamäkiseikkailuiden tarinankerronta viime talven Ruka-reissulta. Samaisella reissulla kävimme kotimatkalla vielä testaamassa Vuokatin rinteet ja meiningit.

Saapuessamme Rukatunturille oli pakkasta rapsakat 20 astetta. No sehän on vain varustautumis kysymys, joten paljon vaatetta päälle. Lähdettiin ottamaan alkuun tuntumaa kylän taikamatolta. Isommat veijarit olivat jo aiemminkin laskeneet mäkeä, joten he saivat nopeasti tuntuman suksiin. Pienimmälle kun laitettiin monot jalkaan, niin heti tuli palautetta kuinka ovat liian pienet ja ikävän tuntuiset. Tämä taitaa olla jokaisen pikku laskijan ensifiilikset jäykistä monoista. Meidän vinkkinä on pistää mahdollisimman nopeasti sukset jalkaan ja lapsi liukumaan suksilla, jotta kiva veisi voiton jalkojen ahtauden harmittelulta.

Valitettavasti kuvaaminen jäi aika vähiin tältä päivältä, mutta koostimme olevasta materiaalista pienen klipin lukijoidemme iloksi. Tehdään vielä toinen pätkä Rukalta ja kerrotaan vähän Rosa ja Rudolf Family Parkista seuraavassa postauksessa. Juonipaljastuksena voimme jo kertoa, että suksi rupesi luistamaan jo pikkumiehelläkin alamäessä ilman apuvoimia. Alkoi se itseasiassa jo ekanakin päivänä. Pystyssä pysyttiin kyllä koko pikkurinne, mutta ilman kurveja. Viimeistään alhaalla piti toisen vanhemmista olla ottamassa koppi ja pysäyttämässä vauhdit, kuin kanuuna posotti rinnettä suoraan alas.

Niin ja sai meidän pikkumies uuden lempinimen tällä reissulla. Kun olimme pienellä tauolla juomassa kuumaa mehua, kysyi kaveri vienosti, että milloin pistetään taas linnukengät jalkaan. Ja linnukengät ovat tietysti siskolta perinnöksi saadut legendaariset pinkit tipi-sukset =)