Hiihtopummeista tulevat mieleen Alpit ja niiden hiihtokeskukset.

Suomessakin voi hiihtää ja lasketella, mutta voiko Suomessa olla hiihtopummeja? 

Jos, niin miten Suomessa voisi ryhtyä hiihtopummiksi?

Näitä asioita pohdin tässä artikkelissa.

Mitä hiihtopummi tarkoittaa?

Hiihtopummi tarkoittaa henkilöä, jonka elämän sisältö muodostuu laskettelemisesta. 

Lasketteluliput, lasketteluvälineet ja asuminen laskettelukeskuksen liepeillä on kallista.

Siksi hiihtopummi ei voi lasketella aamusta iltaan, vaan hänen on tehtävä jotain työtä laskettelukeskuksessa tai sen liepeillä. Periaatteessa hän voisi myös tienata rahaa netissä, mutta useimmiten työt liittyvät jollain tavoin hiihtokeskuksen toimintaan.

Usein hiihtopummi pyrkii löytämään jonkin mahdollisimman helpon työn ja tekemään sitä minimaallisen vähän, jota aikaa jäisi tärkeimmille asioille – eli siis laskettelemiselle ja mahdollisesti myös after ski -bileissä notkumiselle.  

Kuten tässä Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan, pummi-nimitys on harhaanjohtava. Hiihtopummi ei pummaa, vaan maksaa itse menonsa. 

Tulot voivat olla pienet, mutta se ei haittaa, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin lasketteleminen. Siksi kaikesta muusta voi tinkiä, paitsi laskettelusta ja lasketteluvälineistä. 

Tässä Kaleva-lehden artikkelissa haastateltu hiihtopummi kertoo, että pienillä tuloilla voi elää, kun ei kuluta. Kyseisen hiihtopummin tulot koostuvat hiihto-oppaan töistä ja vaatteiden sekä varusteiden testaus- ja markkinointisopimuksista.

Osa hiihtopummeista tekee kesällä töitä melkein kellon ympäri, jotta laskettelukauden viimein alettua hän voi omistautua laskettelemiselle ja olla rinteessä eka, rinteessä vika.

Surffipummi on hiihtopummin hengenheimolainen. Samaa sarjaa ovat myös laskuvarjopummit ja valtameripurjehduksesta innostuneet valtameripummit.

Miten olla hiihtopummina Suomessa? 

Suomessa ei ole monellekaan hiihtopummille tarpeeksi haasteellisia rinteitä. Sitä paitsi laskettelukausi on – varsinkin eteläisessä Suomessa – lyhyt, ja elämä täällä on kallista. 

Suomi ei varsinaisesti ole mikään hiihtopummien ykkösmaa, mutta kyllä Suomessa voi ainakin periaatteessa olla hiihtopummeja.

Laskettelukeskukset tarjoavat kausiluonteisia töitä. Työtehtävät voivat liittyä välineiden vuokraamiseen, lipunmyyntiin tai vaikkapa asiakkaille annettavaan hiihto-opetukseen.

Työntekijöille voidaan tarjota työsuhdeasunto ja alennuksia laskettelukeskuksen palveluista (kuten ravintolaruoasta ja laskettelulipuista).

Iltasanomat kertoi huhtikuussa 2022 Lapin laskettelukeskusten jättipalkoista. Hiihtokeskuksissa voidaan maksaa tarjoilijalle jopa 4000 euroa kuukaudessa, mikä saattaa hyvinkin houkutella lisää kausityöntekijöitä Lapin lumikentille.

Kovan palkan varjopuolena ovat pitkät työpäivät. Koska työntekijöitä ei ole tarpeeksi, hiihtokeskusten ravintoloissa tehdään jopa 70-tuntista työviikkoa.  

70 työtuntia viikossa tarkoittaa 14 tunnin työpäivää, jos työskentelee viitenä päivänä viikossa. Jos työviikko on seitsenpäiväinen, tarkoittaa se 10 tunnin työpäivää. 

Olipa työpäivä sitten 10 tai 14 tuntia, ei siinä jää aikaa laskettelulle.

Suomessa on siis vaikeaa olla hiihtopummina, koska:

• Laskettelukausi on melko lyhyt
• Suomi on kallis maa
• Jos saa työpaikan hiihtokeskuksesta, työnantaja voi edellyttää työskentelyä jopa 70h/vko

Hiihtokeskusten vapaaehtoiset 

Joissain Suomen hiihto- ja laskettelukeskuksissa tai sopivasti aivan niiden lähistöllä työskentelee myös vapaaehtoisia. 

Esimerkiksi Suomen Latu omistaa Saariselällä hotellin ja retkeilykeskuksen, missä työskentelee vapaaehtoisia läpi vuoden. Kiilopää-tunturin juurelta ei ole kovin pitkä matka esimerkiksi Kaunispään rinteille.

Yleensä vapaaehtoinen saa ruoan ja majoituksen esimerkiksi 6 tunnin työpäivää vastaan. Hänelle ei makseta palkkaa, joten häneltä ei voida vaatia alun perin sovittua pidempää työpäivääkään. 

Majoituksen ja ravinnon lisäksi sopimukseen voi kuulua oikeus saada alennusta rinnelipuista, varusteista ja mahdollisesti myös after ski -kuppilan juomista. 

Voisi kuvitella, että näillä vapaaehtoisilla on parhaat mahdollisuudet hiihtopummailla Suomessa.

Jälkipyykki

City.fi:n artikkelin mukaan Suomessa alettiin tiedostaa hiihtopummien olemassaolo 1980-luvulla. Hiihtopummit olivat artikkelin mukaan tuolloin niitä, jotka:

“elättivät itsensä hiihtokeskuksissa satunnaisilla baarihommilla, asuivat puoli-ilmaisissa kommuuneissa, käyttivät puhkikuluneita varusteita, näyttivät persettä markkinakoneistolle ja jälkihiihtivät alppikylän halvimmissa juottoloissa”.

Sekä tuolloin 40 vuotta sitten että tänä päivänä hiihtopummit suuntaavat jonnekin muualle kuin Leville, Ylläkselle tai – johan nyt – Kolille.