Yleinen

ENSA

Julkaistu: 10.4.2018

Ski Expon aikaan viime syksynä Vapaalaskufestivaaleilla katsoimme ystäväni Jussi Räsäsen kanssa Antti Autin Arctic Lights –elokuvaa, jossa Antti puhui laskulinjoista, joita on aina halunnut käydä laskemassa ja Jussi kysyi minulta, mikä on minulle sellainen. Eipä sitä tarvinnut edes miettiä, vastasin samantien: ”ENSA”.

ENSA -kuru on yksi Chamonixin alueen tunnetuimpia laskuja. Kuru kuuluu Breventin alueen teknisempiin laskuihin. ENSAan päästäkseen täytyy nousta Breventin yläkabiinilla huipulle. Noin 50 metrin jälkeen otetaan tiukka vasen narun ali rinnealueen ulkopuolelle ja alas harjannetta kohti selkeää loivempaa aluetta selkeiden ”kivitornien” vieressä kivikon läpi kurun alkuun. ENSAn sisäänmeno on jyrkkä, kapea ja usein niin kivinen, että se vaatii köydellä laskeutumista ensimmäiselle kolmellekymmenelle metrille.

Itse kuru on kapeahko ja kerää paljon lunta, joten lumivyöry osaaminen on ehdotonta, jos haluaa laskea ENSAn. Kurun lähdöstä alas kylään tulee yhteensä laskettavaa korkeuseroa 1500m ja itse kuru on noin 400 korkeuserometriä.

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

Kuvassa oikealla Breventin kabiinin yläasema. ENSA-kurun lähtö on kuvassa lähes keskellä olevassa kahden terävän kallion välissä olevassa solassa

 

Olen käynyt Chamonixissa monta kertaa vuosien saatossa ja usein miettinyt, että olisi siistiä jonain päivänä käydä laskemassa ENSA. Keskustelu Jussin kanssa nosti ajatuksen jälleen esille. Olen tässä parin vuoden ajan tehnyt omaa pientä kuruprojektia, johon olen valikoinut noin kymmenen enemmän tai vähemmän haastavaa laskua. ENSA on ollut minulla tällä listalla, mutta tähän asti olen jostain syystä sivuuttanut sen ja keskittynyt kotipaikkaani lähempänä oleviin Pohjois-Norjan mäkiin. Syksyllä sitten päätin, että tällä kaudella käyn sen laskemassa jos olosuhteet ovat jossain vaiheessa kohdillaan ja miehen pää ja taidot riittävät.

Seuraava askel oli löytää itselleni sopiva tuki projektia varten. Sekin hoitui verraten helposti sen jälkeen, kun olin löytänyt aikaikkunan, jonka puitteissa olisi mahdollista käydä Ranskassa. Laitoin viestiä ystävälleni ja huippu vapaalaskija Fred Syversenille, että olen tulossa käymään Chamonixissa muutaman kauden tauon jälkeen ja haluaisin käydä laskea ENSAn. Hän vastasi välittömästi, että lähtee mielellään tukemaan projektissa. Etenkin tällaisessa tekemisessä minulle on hyvin tärkeää, että ne, kenen kanssa lähden laskemaan tietävät ja tuntevat minut ja mihin pystyn. Olemme tuntenert Fredin kanssa yli kymmenen vuotta ja tiedän että pystyn luottamaan hänen rauhallisuuteensa ja osaamiseensa.

Tällä kertaa reissu oli hyvin pikainen johtuen muista aikatauluista, mkä osaltaan toi haasteita, kun ei ollut mahdollisuutta viettää pakanpäällä pidempää aikaa ja kytätä keliä. Lensin Ranskaan keskiviikkona 28.02. ja paluu oli jo sunnuntaina 04.03. Käytännössä se jätti mahdollisia päiviä itse laskulle perjantain tai lauantain, koska halusin käyttää torstain siihen, että käyn ylhäällä Breventillä laskemassa muutaman mäen, että näen lumiolosuhteet ja saan laskettua jalat auki matkustamisen jäljiltä.

Sääennuste näytti vielä mielenkiintoisemmalta. Sen mukaan käytännössä anoa sääikkuna olisi perjantai, koska lauantaiksi luvattiin kiihtyvää lumisadetta ja vaikka itse kurussa näkyvyyttä olisikin, voi kumuloituva lumi tehdä siitä liian vaarallisen ja sen lisäksi on suuri mahdollisuus, että Breventin yläkabiini olisi sateen takia kiinni. Kävin siis torstaina Breventissä itsekseni laskemassa rinnettä ja rinteiden vierustoja. Tuntui, että olosuhteet olivat aika haastavat, 30-40cm uutta lunta, jonka alla jäätä ja vanhoja laskujälkiä. Laskeminen oli aika varovaista, koska varsinkin rinteen puolellla uuden lumen alla oli isohkoa kumpareikkoa, jota ei kunnolla nähnyt ja koko ajan piti varoa yllätyksiä. Olisi ikävä vääntää polvi tai nilkka rinnettä laskiessa. Sovimme Fredin kanssa, että näemme perjantaina klo 10 aamulla Breventin ala-asemalla. Ilta menikin sitten varusteita laittaessa seuraavaa päivää varten ja levätessä.

Aamulla olin jo seitsemän aikaan hereillä ja kävin katsomassa, miltä keli näyttää. Se oli paljon parempi, kuin ennuste oli näyttänyt. Taivas oli sininen ja muutama pilvi näkyi siellä täällä taivaalla. No aamiaisen jälkeen, kun kävelin yöpaikasta hissin ala-asemalle, oli tilanne jo täysin erilainen. Breventin huippua ei nähnyt alhaalta pilvien keskeltä ja taivaalta putoili isoja lumihiutaleita. Pidimme pikaisen tilannekatsauksen Fredin kanssa ja päätimme käydä ylhäällä katsomassa, miltä tilanne näyttää, laskea lämmittelylaskun, jotta näkisimme vähän miltä lumi vaikuttaa ja tehdä päätös sen jälkeen.

Ylhäällä oli keli aika sinkissä, mutta olosuhteet vaikuttivat muuten hieman paremmilta, kuin edellisenä päivänä. Koukkasimme hieman laskijan oikealle katsomaan, miltä lumi näytti viereisessä Bellinin kurussa. Se on ilmansuunnalta samaan suuntaan, kuin ENSA, joten saimme hieman kuvaa siitä, mitä oli odotettavissa. Lumi näytti hyvältä. Tosin Bellinin kuru, se mitä sitä näki, oli todella jyrkkä. Kysyin Frediltä, millainen se on verrattuna ENSAan ja vastaus oli lakoninen: ”quite the same”. Mihinköhän sitä oli nokkaansa tunkemassa..

Valehtelisin isosti, jos väittäisin, etten ollut hermostunut. Päätimme laskea vielä toisen lämmittelylaskun, että saisin tuntumaa ja itseluottamusta. Fred sanoi pariinkin kertaan, ettei meillä ole mikään kiire, ehtisimme laskea kurun sen päivän aikana, vaikka laskisimme useamman mäen. Samalla hän johdatti minua erilaisiin paikkoihin Breventissä, varmasti osaksi varmistaakseen, että pärjään itse kurussa ja osaksi, että saisin oikean fiiliksen.

Lopulta laskimme vielä pari mäkeä, jonka jälkeen totesin, että minun on pakko tehdä päätös, kun jalat ovat vielä riittävän tuoreet. Niinpä kun kolmannen kerran pääsimme kabiinilla Breventin huipulle, emme jatkaneetkaan kohti Bossonsin rinteitä, vaan narun ali rinnealueen ulkopuolelle kohti kurun alkua. Lähestyminen on kohtalaisen selkeä ja näkyvyys parani sitä mukaa, kun lähestyimme kurua ympäröiviä kallioita. Jouduimme matkalla tiputtamaan pienen tuulen tekemän lipan, mutta muuten lähestyminen oli loivahkoa kivien ja jäisen mäen sekoitusta.

Kurun lähtö oli aivan yhtä kapea, kuin mitä olin odottanutkin, mutta lunta oli huomattavan paljon odotettua enemmän. Olimme päivän ensimmäiset kurussa, joten laitoimme köyden ja Fred meni ensin sisään kuruun tunnustelemaan lunta. Jos se tuntuisi liian epästabiililta, meillä olisi vielä mahdollisuus nousta takaisin Breventiin. Fred huikkasi lumen tuntuvan stabiililta, irrottautui köydestä ja sitten oli minun vuoroni ottaa köysi ja lähteä laskeutumaan kuruun. Lähtö oli todella jyrkän oloinen ja kapea, joten totesin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi sidestepata köyden kanssa sisään.

 

Meillä oli mukana 30 metrinen köysi, joten kovin pitkälle se ei kurussa riittänyt. Kun köysi oli lopussa Fred vielä varmisti minua pienen pätkän, jotta pääsin kapeimmasta kohdasta läpi kunnialla.

Fred virittää köyttä ENSAn siisäänmenoa varten

Suksen kannat ankkuriksi hankeen ja henkistä varmistusta köydellä

 

 

 

Sisäänmenon jälkeen kuru leveni hieman. Yläosa eteni kohdaltani osin sivuttain luisuttaen ja aina kun koin, että oli tilaa riittävästi, hyppykäännöksillä. Muutaman kymmenen metrin jälkeen kuru loivenee hieman ja kääntyy laskijan oikealle. Siitä eteenpäin olin saanut kerättyä lisää itsevarmuutta ja kun tilaakin oli enemmän niin eteneminen alkoi tuntua laskemiselta, eikä pelkästään selviytymiseltä.

Lumi oli todella hyvää laskea, mutta koko ajan piti olla varovainen oman Sluffin -ja silloin tällöin suksien alla tuntuneiden jäisempien kohtien kanssa. Näkyvyys oli yllättävän hyvä, vaikka laskuun lähtiessä tuntui, että keli oli niin sinkissä, ettei näkisi mitään. Olosuhteet olivat siinä mielessä puolellamme, että saimme olla rauhassa ilman, että tarvitsi varoa muita laskijoita. Etenkin, kun olen hieman hitaampi teknisesti haastavissa paikoissa. Tässä kohtaa täytyy ehdottomasti myös antaa iso tunnustus Bollen NXT Modulator -linssille, joka todellakin toimii kaikissa olosuhteissa!

ENSAn yläosaa

 

Alempana kurussa pääsi jo nautiskelemaan enemmän käännöksistä.

 

Kun pääsimme itse kurusta ulos, oli edessä vielä muutama sata vertikaalimetriä laskua kohti Chamonixin kylää. Loppulasku olisi muuten ollut hieno ja sopivan jyrkkä vaikka hiihtää hieman kovempaakin, mutta jouduimme valitettavasti varomaan todella isoja vanhoja vyöryjälkiä ja suunnistaa tiemme niiden keskeltä ja välistä. Parhaimmillaan ympärillä oli useita kymmeniä metrejä pään kokoisia ja hieman suurempia jäätyneitä jäälohkareita, joiden keskeltä piti löytää väylää paremmalle lumelle että saisi taas muutaman käännöksen, ennen seuraavaa vyöryjäljen ylitystä. Se ei ollut mitään herkkua väsyneillä jaloilla.

Lopulta selvisimme kylään johtavalle metsätielle ja kylään Breventin ala-aseman kupeeseen. Oli todella hienoa saada ENSA hoidettua pois tikkilistasta. Vielä kun sen pääsi tekemään niin mahtavassa ja kannustavassa seurassa, niin mikä sen hienompaa! Iso kiitos siis Fred Syversenille tuesta, avusta ja kannustuksesta sekä Kuparin Sarille ja Ikävalkon Markolle jeesistä logistiikan kanssa!

Illemmalla kun Fredin kanssa istuimme virvoitusjuomien ääressä ja juttelimme päivästä kysyi Fred: ”Tiedätkö että taisit tehdä tänään vapaalaskun historiaa? Olit varmasti ensimmäinen liikuntarajoitteinen, joka on laskenut ENSAn”

Kitos tuesta ja avusta Fred!

 

Avainsanat:
, , , , ,