Himos on ollut meidän perheessä vähän väärin ymmärretty kohde. Jälkipolvemme ollessa alakoululaisia kävimme siellä kerran. Tuo kerta ei vakuuttanut. Rinteet tuntuivat olevan rivissä samalla profiililla, väkeä liikaa ja lounasajan seisova pöytäkin tyhjiä kulhoja täynnä. Aivan yksipuolinen kokemus ja mielikuva parani viime ja tänä vuonna kertaheitolla ihan eri sfääreihin!
Vesa kävi viime vuonna ennen koronan alkua yksin laskemassa päivän Himoksella ja kertoi, että turhaan olimme karttaneet näin hienoa paikkaa. Niinpä päätimme eräänä tammikuisena lauantaina pitää korona-ajan retkipäivän Himoksella. Lämmintä vaatetta päälle ja mukaan termarikahvit, makkarat ja pullat.
Sovimme, että lähdemme Vesan tyyliin jälleen ajoissa kotoa. Ja lähdimme, ainakin melkein ajoissa. Ihan ekana rinteeseen emme ehtineet, mutta tarpeeksi kärkeen, jotta reppu oli tauolla helppo hakea eturivissä seisovasta autostamme, totta kai 😀.
Miten olimmekaan joskus miettineet sitä, että rinteet ovat rivissä ja samalla profiililla. Kun katsoo rinnekarttaa, meidän on täytynyt jäädä pelkkiin pohjoisrinteisiin tuolloin kaukaisena historian kertana. Nyt tammikuussa pohjoisrinteet eivät olleet vielä auki. Sen sijaan länsirinteissä riitti puuhaa ja vaihtelevuutta. Rinnettä oli sinistä ja mustaa ja kaikkea siltä väliltä.
Himoksella riittää vaihtoehtoja rinteissä.
Vastaavan jyrkkää mustaa rinnettä saa muuten hakea Suomesta kuin mitä MC -rinne oli. Oli myös valaistua rinnettä, parkkia sitä etsiville ja erilaisia hissejä. Parkkeja on monen tasoisia ja ne on selkeästi värimerkitty.
Tuolihissikin löytyi ja se oli kyllä mukava aina välillä, etenkin suksituen kanssa. Kun kuomu vielä olisi ja penkkilämmitin, tuolihissi olisi hyvä ratkaisu Suomenkin talvessa aina pohjoisosia myöten.
Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Keli oli pehmeä, mikä toi kivasti vaihtelua Suomen talven usein jämäkän karkeisiin rinteisiin. Puolivälissä päivää kahvi ja ruoka jo maistuikin. Hankkiuduimme nuotiokatokseen makkaranpaistoon. Makkarat paistuivat ja kotipullatkin lämpenivät kivasti tulilla. (Niin, ei taaskaan munkkeja. Totta. Korona-ajan ja keski-ikäisten rajallisen herkkukiintiön takia luovumme toistaiseksi munkki-indeksistä. Palaamme asiaan, kun kahvilassa saa taas istua rauhassa eikä ole jouluaika tai tammikuiset härkäviikot.) Salaa kuuntelimme nuotiolla nuorten työikäisten miesten hauskoja juttuja ulkomaan työkomennuksilta ja vauhdikkaista harrastuksista. Miksipä ei tuollaistakin elämää voisi viettää, jos olisi nuori ja työssä vailla suurempia sidoksia. Peukut sille.
Himoksen eri alueita valojen syttyessä.
Meillä oli mahtava, pitkä ja punaiset posket tuova päivä. Lopuksi vaihdoimme maisemaa ja tapasimme vielä koko ihanan nuorisomme, söimme loistavaa spagettikastiketta ja herkkuja synttäreiden merkeissä ja nauroimme taas kippurassa ennen kuin suuntasimme kotiin kissojen luo. Hyvä talvipäivä.
Tässä vielä Himoksen speksejä:
Himos
- Sijainti: Jämsä, reilu 50 km Jyväskylästä ja n. 95 km Tampereelta. Busseja Himokselle tulee eri kaupungeista.
- Rinteitä: 26, hissejä 16. Kolme selkeää aluetta.
- Korkeusero: 151 m
- Pisin rinne: 1200 m
- Muuta: Himoksella lasketaan yleensä vappuun asti.
Tietoja poimittu https://himos.fi – sivustoilta.
Parkki ja jyrkempi rinne odottivat vielä lunta ja tampparia. Tykkien käytössä ei näytetty hoppuilevan, vaan tunnuttiin luottavan luvattuihin lumisateisiin. Nuoriso sai iloa tamppaamattomien rinteiden paksuhkosta puuterilumesta, jota toisen päivän aamun alijäähtynyt vesisade kyllä vähän rokotti.
Hissiä ja rinteitä valvottiin hyvin. Vain pari kertaa hissi pysäytettiin hetkeksi noina päivinä, kun joku kaatui, mutta toinen pysäytys oli kyllä Euroopan nopein. Kuulemma se hoidettiin valvomosta sisältä.