melomassa
Retkeily, Yleinen

Melomassa Pyhäjoella

Julkaistu: 23.9.2017

Tätä on monta kertaa syksyllä tullut mietittyä, mutta eipä ole saanut aikaiseksi, joten kyllä nyt oli jo aikakin lähteä melomaan Pyhäjoelle. Pyhäjoki lähtee Pyhäjärvestä ja laskee lopulta Kemijokeen. Joki ei ole kovinkaan iso ja melkoisen matala se oli monin paikoin mikä huomattiin kyllä. Meillä ei kauheasti melomiskokemusta ole, joten meille joki oli aivan passeli. Välillä virtausta oli ja vähän kiviä sai väistellä ja välillä sitten pitempää suvantokohtaa.

No mutta lähdetään alusta. Otin yhteyttä Lucky Ranchiin, että olisiko heiltä mahdollista vuokrata kanoottia ja saada kyyditystä joelta pois. Ja kyllähän se onnistui, niin ei muuta kuin perjantaina lasten kanssa kohti Pyhää. Johannalla oli oma reissu Rokualle, joten hän ei nyt melomaan lähtenyt. Ruska oli kyllä mahtavan näköinen kun kohti Pyhää ajeltiin ja aurinko paisteli. Lauantaiaamuna oli sitten vähän pilvisempää, muttei kuitenkaan satanut joten ei muuta kuin retkelle. Ajeltiin Lucky Ranchin pihaan Pyhäjärven toiselle puolelle ja sieltä saatiin Antilta ohjeet miten kanooteille löydetään ja että kun tullaan reitin päätepisteeseen niin soitetaan hänelle, niin hän tulee hakemaan meidät sieltä. Siispä kohti kanootteja.

Kanootit Pyhäjoen rannalla 

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

 

Pyhäjoki

Jokihan lähtee tosiaan Pyhäjärvestä, mutta me lähdimme vähän lähempää Harjulan lähettyviltä. Aluksi oli oikein mukavasti virtaavaa vettä ja heti pääsi melomisen makuun. Harvoin kun tulee tätä harrastettua, niin kyllä siinä vähän adrenaliiniäkin taisi erittyä kun ohi kivien ohjailtiin. Vettä oli vähän ja monta kertaa pohjakosketuksia otettettiin. Aleksi oli keulassa, Heidi keskellä ja minä pidin perää. Aleksi pyrki huutelemaan jos isoja kiviä näkyy, mutta ei niitä kaikkia kyllä sieltä nähnyt ja välillä oltiin vähän jumissakin.

Melomassa

Yksi kolmekuuskymppinenkin tehtiin, jotta päästiin jatkamaan matkaa. Mitään varsinaisia läheltä piti tilanteita ei kuitenkaan ollut. Semmoinen puolitoista tuntia kun oli melottu tultiin kodalle joka on pystytetty nimenomaan melojia varten. Käsittääkseni sen kummemmin polkuja ei tuolle kodalla tule, joten ihan rauhassa saatiin siinä tulistella ja makkarat paistaa. Tuo kota tuli, ehkä tätä pätkää ajatellen vähä aikaisin, ehkä kun kolmasosa oli melottu, mutta jos tosiaan lähtisi Pyhäjärveltä liikkeelle, niin silloin tuossa vaiheessa jo varmasti taukoa kaipaisi. No joka tapauksessa kanootti maihin ja nuotioon tulet.

Kota Pyhäjoen varrella

Joki menee tuosta koivun edestä. Aika korkeat kasvillisuudet oli suurimman osan matkasta joen reunoilla.

Lämpimiä voileipiä.

Tauon jälkeen jatkettiin matkaa ja tässä vaiheessa joessa onkin pidempi suvantokohta. Ei se auttanun kuin meloa eteenpäin. Heidi meni tässä vaihteeksi eteen ja Aleksi oli keskellä. Varmaan reilu tunti oli melottu kun tuli sopiva kohta vähän rantautua ja Aleksi siirtyi taas eteen ja Heidi keskipaikalle. Tässä suvantovaiheessa joki oli myös reilusti syvempi. Yksi kalastajaparikin siinä rannalla nähtiin, harria kuulemma voisi saada, mutta ei ollut kala ollut syönnillään. Tämä suvantopätkä rupesi jo tuntumaan vähän pitkältä, mutta pikkasen suklaata, niin kyllähän sitä taas jaksoi ja vihdoin joki rupesi taas muuttumaan matalammaksi ja huomasi, että veden pinnalla lehdet taas selkeästi liikkuivat vauhdikkaammin virran mukana.

Kohta olikin taas ihan kunnon virtausta ja kummasti jaksoi taas paremmin kun oli vähän tekemistä ja ohjailemista. Taas oli matalaa ja pohjakosketuksilta ei vältytty, mutta mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut. Minä ohjailin ja lapset meloivat :) No meloin minäkin, ainakin välillä. Loppupäässä reittiä on tosi paljon mutkia ja olipa yllätys kun yhden mutkan takaa käännyttiin ja parikymmentä metriä meidän edestä lähti joutsenpari melkoiselle metakalla lentoon! Hieno näky! Vielä viimeiset metrit ja tultiin sillalle jolle oli tarkoitus retki lopettaa. Lucky Ranchin Antti oli arvioinut aika hyvin meidän vauhdin ja oli valmiina odottamassa rannassa. Kanootti peräkärryyn ja takaisin päin. Käytiin viemässä kärry tilan pihaan ja lapset jäivät katselemaan ja syöttämään hevosia ja me käytiin hakemassa Antin kanssa meidän auto vielä lähtöpaikalta. Tosi hieno reissu oli ja voin kyllä suositella kaikille. Myös semmoisille jotka eivät ole ennen juurikaan meloneet. Välillä on vähän virtausta, välillä ei ollenkaan. Ruska oli upean näköinen ja eväät maistuivat aivan loistavilta!

Lopuksi käytiin vähän vielä tutustumassa Lucky Ranchin tarjontaan. Siellä on tosiaan hevosia useita joiden kanssa järjestetään ratsastusretkiä lähimaastoihin. Ennenkaikkea lännenratsastustaitoja hiotaa täällä. Ja myös majoitusmahdollisuus on talon alakerrassa. Snowsurffista kiinnostuineille löytyy Ilahun lautoja ja läheisen Soutajan rinteille pääsee helposti laudoilla laskemaan. Pitäisi käydä itsekin testaamassa tuo Snowsurf, se voisi vanhalle lumi- ja rullalautailijalle olla mukavaa hommaa.

Heidi syöttämässä hevosia.

Mustangin sukuisia ”lännenhevosia” ja taustalla Soutaja, jonne voi tehdä retkiä sekä hevosilla, että snowsurffin kanssa.

 

 

 

 

 

Kommentoi blogikirjoitusta

Jätä omat kommenttisi: Kommentoi nimimerkillä tai Kirjaudu sisään.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *