Lunta satoi aika mukavasti, niin ajattelin pitää lasten kanssa piipparitreenit. Ensin perusperiaatteita piipparin käytöstä.

Muistutettakoon vielä, että minua ei ole koulutettu tähän hommaan mitenkään. Nämä minun opit on muutamilta kursseilta joilla oon käyny ja netistä ja kirjoista. Menkää ihmeessä oikeille kursseille, tässä vaan tämmöinen pintaraapaisu joka ehkä saa jonkun treenaamaan oman piipparinsa käyttöä.

Käyttö

Lumivyörypiippari on laite joka puetaan päällysvaatteiden alle, semmoiseen väliin, että sitä ei tarvitse koko reissun aikana ottaa pois. Käytännössä itse puen sen aluspaidan päälle ja jos housuissa on henkselit, niin henkseleiden päälle. Tämä siksi, että sitä ei tule vahingossa otettua pois reissun aikana kun vaatetta vähentää, ja ettei se sitten unohtuisi laittaa takaisin. Kun piippari puetaan päälle, niin se laitetaan lähetysasentoon. Jos sitten tulee tilanne, että pitää lumivyörystä jotakuta ruveta etsimään niin etsijät vaihtavat omat piipparinsa vastaanottoasentoon, jolloin ne vastaanottavat vyöryyn jääneen piipparin lähettämää signaalia ja opastavat etsijät oikeaan paikkaan.

Toiminta

Piippareita on olemassa analogisia ja digitaalisia, mutta eipä taida analogisia juurikaan enää kaupasta saada ja varmaan suurin osa lienee jo digitaalisiin versioihin päivittänyt piipparinsa. En ole analogisia piippareita käyttänyt, joten tässä nyt vain digitaalisesta asiaa.

Piippari lähettää 457 kHz taajuudella radiosignaalipulsseja ja niiden perusteella vastaanottoasentoon kytketyt piipparit paikallistavat lähettävää piipparia. Monissa piippareissa on mahdollisuus, että ne erottavat jos useampi piippari lähettää signaalia ja pystyt etsimään ensin yhden uhrin ja kun joku jää kaivamaan häntä pois vyörystä voit piippariisi merkata sen signaalin jo löydetyksi ja lähteä etsimään seuraavaa signaalia. Tutustu laitteeseesi huolella, koska nämä merkkaukset ja liputukset on eri merkeillä ja malleilla tehty monesti hieman erilailla.

Minulla itsellä on Arvan EVO 3+ piippari jossa on ainakin semmoinen ominaisuus, että se ei osaa aina lyhintä reittiä opastaa uhrin luokse. Piippari lähettää siis semmoista pulssia joka on hieman saman näköinen kuin magneettikentän käyrät. Saatat siis olla semmoisessa kohdassa käyrää, että toki molempiin suuntiin lähtemällä löydät kohteeseen, mutta toista kautta matkaa tulee huomattavasti enemmän. Jos siis lähdet nuolen osoittamaan suuntaan, mutta etäisyys rupeaa kasvamaan, niin voit kokeilla kääntyä 180 astetta ja lähteä uudestaan liikkeelle niin etäisyys rupeaakin ehkä pienenemään. Nämä ovat niitä asioita jotka sinun täytyy piipparisi kanssa itse treenata ja tutustua, jotta tositilanteessa tiedät piipparin toiminnan.

Ja piipparithan ovat aktiivisia laitteita ja vaativat näin ollen virtaa eli paristoja. Paristot kyllä kestävät kauan näissä, mutta kyllä minulla tulee mieluummin vaihdettua paristoja vähän useammin. Ikävämpi juttu jos patteri loppuu tuolla vuoristossa.

Etsintä

Kun laskemaan lähdetään ja on ehkä epäilys, että saattaa olla vyöryherkkä maasto, niin yleensä lasketaan yksi kerrallaan ja semmoiseen paikkaan jossa voi turvassa odottaa seuraavien laskemista. Kun yksi laskee muut katsovat ja jos vyöry tulee, niin ensin tietenkin yrittävät huutamalla varoittaa laskijaa, mutta jos hän jää vyöryyn niin sitten katseella seuraavat häntä niin kauan kuin mahdollista.

Kun on varma, että et itse enää voi jäädä kenties ylhäältä tulevaan lisävyöryyn, niin etsintä aloitetaan sieltä missä laskija viimeisen kerran nähtiin. Siitä alaspäinhän hänen on täytynyt kulkeutua. Nyt JOKAINEN paikalla olija vaihtaa piipparinsa etsintämoodiin. Ei ole hyötyä etsiä signaalia lähettimistä jotka ovatkin siinä lumen pinnalla turvassa! Jos siinä kohdassa missä hänet on viimeksi nähty vielä saa signaalia omaan piippariinsa lähdetään etenemään rinnettä alaspäin, kunnes signaali löytyy ja sitten edetään piipparin näyttämään suuntaan kunnes vyöryyn jäänyt on paikallistettu ja kaivetaan hänet pois lumen alta.

Signaalin etsintämetodi riippuu siitä kuinka monta etsijää on paikalla ja onko uhria nähty kuinka hyvin vyöyryssä. Jos olet yksin ja näit selkeästi pisteen missä kaverisi katosi vyöryyn niin hän löytyy melkolailla suorassa linjassa viimeksi nähdystä pisteestä alaspäin. Tällöin ei tarvitse juurikaan kulkea siksakkia aluetta reunasta reunaan. Jos teitä on useampia tai et ehkä nähnyt missä kohdassa kaveri vyöryyn peittyi, niin voitte ryhmänä jakaantua vyöryn alueelle sivuittain, tai sitten sinun täytyy yksin kulkea siksakkia aluetta alaspäin.

Sondaus ja lapiointi

Kun uhri on paikallistettu tarkasti, niin sondilla sondataan lunta kunnes kaveri löytyy ja sitten kaivetaan hänet pois lumesta. Tuohon lapiointiinkin on hyvä tapa, että aloitetaan hieman uhrista alarinteen puolelta ja kaivetaan ikäänkuin sola hänen luokseen. Vaikka se ehkä tuntuu aluksi oudolta ja tuntuu, että siinä pitää lapioda enemmän, niin se on kuitenkin paljon nopeampaa. Jos alat kaivamaan suoraan uhrin päältä alaspäin, niin lunta vaan valuu kaivamaansi kuoppaan lisää ja itse seisot sielä kuopassa ja tallot ehkä uhrin päälle tai mitä vaan. Kun aloitat alarinteen puolelta voit rauhassa kauhoa lunta taaksepäin ja se tippuu alarinteeseen eikä täytä kaivamaasi kuoppaan uudestaan.

Meidän treenit

Meidän ”vyörymaasto” Oulunlahden koulun kentällä

Menimme läheiselle pallokentälle, jotta olisi hieman enemmän avointa tilaa missä treenata. Monesti autot ja rakennukset saattavat antaa hieman häiriötä signaaliin ja joutuu ehkä enemmän ihmettelemään mihin suuntaan osoittava nuoli pyörii. Ensin piilotin yhden piipparin hankeen toiseen päähän kenttää ja lapset lähtivät rivissä sitä etsimään. Heidin piippari (BCA) löysi signaalin aikaisemmin ja ohjasi aika lailla suoraan kohteeseen. Aleksin piippari (EVO4) oli vähän mietiskeleväinen toimissaan. Välilä se näytti kyllä ihan oikeaan suuntaan ja sitten taas hukkasi signaalin ja saattoi seuraavaksi osoittaa ihan eri suuntaan. Toki oikeassa tilanteessa on tiedossa, että ylöspäin ei vyöryuhri ole kulkeutunut, mutta noin tasamaalla se oli vähän harhauttavaa. Molemmat kuitenkin löysivät ”uhrin” muutamassa minuutissa. Piilotettava piippari oli meillä muovipussissa, ettei ihan suoraan lumeen viitsitty sitä laittaa.

BCA Tracker 2 ja Arva EVO4 etsintämoodissa.

Sitten kokeiltiin piilottaa kaksi piipparia ja tutkittiin miten laitteilla merkataan jo löydetty piippari jotta voidaan jatkaa toisen piipparin etsintää.

Havaintoja piippareista

Meidän piipparit ovat Arva EVO 3+, Arva EVO 4 ja BCA Tracker 2.

Kaikki piipparit toimivat ja niillä löytyi muut piipparit. Arva EVO3+ piipparissa löytyneen uhrin merkintä ei ole kovin intuitiivinen, siinä pitää napsauttaa etsintämoodi lähetysmoodiin ja takaisin. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen jos ei olisi tarkistanut netistä kuinka se tehdään. EVO4 malliin tämä on parannettu niin, että on lisätty ”liputus” painike jolla voi merkata jo löydetyt piipparit.  BCAn Tracker 2 piipparissa taas ei ole erillistä useamman uhrin etsintämetodia. Se näyttää kyllä jos uhreja löytyy useampia ja sitten pitää opetella useamman uhrin etsintätekniikkaa joka on kuvattu esimerkiksi täällä.

Aleksi tekemässä lähietsintää

Täytyy kuitenkin sanoa, että BCA:n piippari vei selkeimmin ja varmimmin piilotetun piipparin luo. Arvan piipparit arpoivat enemmän suuntaa ja etäisyyttä. Varsinkin jos oltiin jossain yli 20 metrin päässä. Vähänkään jos siinä jäi hidastelemaan niin tuntui, että nuoli rupesi pyörimään vähän holtittomasti. BCA näytti suunnan ja etäisyyden aika tasaisesti ja se tuntui hyvältä, kun vaan käveli reippaasti nuolen osoittamaan suuntaan. Ja vaikka Arvan piippareissa pystyikin yhden löydetyn piipparin merkkaamaan löydetyksi ja lähteä etsimään toista, niin ei se mitenkään selkeästi helpommin onnistunut kuin BCAn metodilla jossa siis siirrytään löytyneestä piipparista kaueammas ja etsitään poikkeamaa etäisyydessä joka osoittaa siihen vielä piilossa olevaan piippariin.

Heidi suorittamassa viimeisiä etsintöjä

Semmoinen erikoisuus saatiin myös aikaseksi, että kun oli piilotettu kaksi piipparia ja Aleksi etsi niitä Arva EVO4:llä, niin piippari näytti indikaattorilla ihan oikein, että kaksi hahmoa on kateissa. Kun rupesin ottamaan kuvaa piipparista ja pistin kameran päälle niin piippariin ilmeistyi indikaattori, että kolme hahmoa on hukassa. Sammutin kameran ja yksi hahmo katosi, pistin kameran päälle ja taas oli kolme hahmoa hukassa. Netissä on myös pyörinyt video jossa kännykkä aiheuttaa melkoisia häiriöitä piipparin toimintaan. Kännykkä kannattaa siis pitää mahdollisimman kaukana piipparista.

Aleksin mielestä Arvan piippari oli vähän sekava kun ”piti mennä sinne sun tänne”. Heidin mielestä tuommoinen treenaus oli hauskaa, mutta välillä myös vaikeaa kun useampaa piipparia etsittiin.

Näin tuli talven eka piipparitreeni pidettyä. Näitä pitää muistaa pitää jatkossakin ja Johanna pitää seuraavalla kerralla ottaa mukaan, kun hän ei nyt kerennyt.

Ja minä itse patsastelemassa muuten vaan.