Alppireissu 3/4 – Davos
Viime vuonna osallistuttiin Lumpparin järkkäämään ”lumielämys” -kisaan ja voitettiin tonnin lahjakortti Elämysmatkoille. Talvea suunnitellessa keksittiin yhdistää Vapaalaskuviikko Davosissa osaksi alppikiertuettamme ja näimpä kolmanneksi viikoksi lähdettiin junalla Sveitsiin.
Jakobshornin hissi nousemassa kaupungista.
Davos ei todellakaan ole tunnelmallinen alppikylä vaan oikea kaupunki. Vaikka se on kaupungiksi pieni niin silti se tunnetaan hyvin maailmalla erillaisten tapahtumien johdosta. Juna-asema mahdollistaa helpon kulkuyhteyden esimerkiksi Zürichin lentokentältä. Laskettelijalle paikka koostuu pienistä rinnealueista, joita yhdistää bussit. Davos on myös murtomaahiihtäjien suosiossa ja latuja riittää.
Hotellimme loistaa sinisenä ja juna kulkee.
Davosiin saavuttaessa oli positiivinen yllätys, että lunta oli suht reilusti vaikka matkaa Antoniin ei linnuntietä paljon olekaan. Kylässä kadut olivat melkoista loskaa ja vaikka sveitsiläiskuskit hyvin jalankulkijoita kunnioittavatkin, niin silti sai vaatteet välillä uutta väriä. Hotelli erottui maisemasta varsin hyvin, mutta hirveästä ulkoasusta huolimatta sisältä se oli oikein viihtyisä. Ja vaikka olimmekin varautuneet Sveitsin korkeisiin hintoihin, niin silti hirvitti nähdä kahdenkympin hawaii-pizzoja..
Lintu
Ensimmäiset päivät laskimme paikallisen suomalais-sveitsiläisen oppaan, Pepin, sekä Elämysmatkojen Petterin kanssa. Tarkoitus oli hakea tatsia ja tutustua rinteisiin, mutta nopeasti suunnattiin rinteiden reunustoille pöllyttelemään uutta lunta. Hiukan oli sekoilua ja eksymisiä, mutta ymmärtäähän sen kun reilun 15 hengen ryhmä on liikkeellä.
Seuraaviksi päiviksi jakauduttiin kolmeen ryhmään ja suunnattiin hiukan kauemmaksi rinteistä. Haikkaamaan ei tarvinnut kuitenkaa juuri ruveta, sillä hisseiltä pääsi helposti hyvälle lumelle ja bussilla takasin hissille. Meillä kävi onni ja kaksi päivää saatiin hiihdellä paikallisen oppaan, Steffin, kanssa. Oli kyllä varsin pätevä heppu ja varmasti täytyy ottaa yhteyttä, jos uusiksi sinne suunnille päästään. Melkein tuli jopa liian turvallinen olo hänen seurassaan.
Steffi saa vetästä ensimmäiset jäljet.
Kolmanneksi offipäiväksi Elämysmatkojen Pette Halme lähti meidän kanssa mäkeen. Aamulla oli loistavaa laskua Jakobshornin takapuolella. Keli kuitenkin heikkeni päivän mittaan ja yöllä saatiin hieman uutta lunta.
Viimeisenä päivänä meidän ryhmällä oli omatoimipäivä ja edellisyön lumisateen herkkua suunnattiin nauttimaan Pischaan. Siellä laajat puuterikentät ovat helposti hissillä saavutettavissa eikä väkeä ole paljon. Päivä olikin loistava, vaikkakin joka paikan kolotus painoi jo päälle.
Ankkurihissit eivät väkeä houkuttele.
Kokonaisuudessa viikosta jäi hyvä maku suuhun ja taidot kehittyivät uudelle levelille. Kahdestaan ollaan saatu laskea sen verran, että seuraa alkaa väkisinkin arvostamaan. Porukassa laskeminen ja kokemusten jakaminen olikin yksi viikon parhaista asioista – ja meillä oli huikee poppoo!
HIIHOLLE!
A&E
