Morjess!

Viime viikonloppuna suuntasin Freekend -tapahtumaan Pyhälle jatkamaan helmikuussa Svansteinissa alkanutta ”kisauraani”. Oltiin broidin kanssa paikalla myös vuosi sitten, mutta silloin en uskaltanut ottaa osaan kipeän polveni kanssa. Tänä vuonna asia oli siis korjattava.

Ylläs – Pyhä väli ilman autoa ei ole mikään näppärin etappi, joten läksin torstai-iltana matkaan ja piipahdin Rollossa yötä. Aamulla hiihtokoulukaveri Jenna nappasi kyytiin ja hurjasteltiin (valitettavan kirjaimellisesti) Pyhälle aamupäiväksi.

Kuva: Jenna

Sen verta oli intoa laskea, että päivä taisteltiin yhden, mutta sitäkin maukkammaan vohvelin voimalla.

Taidan joka postauksessa hehkuttaa kuinka sää hellii, mutta niin se teki tälläkin kertaa. Apa nimittäin paistatteli oikeestaan koko viikonlopun ja pakkasta oli juuri passelisti. Perille päästyämme lähdettiin samantien mäkeen ja ilmottauduttiin viimetingassa spontaanisti Joker Ride -kisaan. Siinä laskettiin rataa, jossa yhdistyi vähän offarilaskeminen, banked slalom ja crossi. Ensin vetästiin aikalaskut yksin, jonka jälkeen sitten välierät ja finaalit mies miestä vastaan. Tiukkoja taistoja ja n. 40 sekunnin tykityksen jälkeen jaloissa kyllä tuntui. Itselläni meni ihan hyvin ja aikalaskuissa taisin olla jopa nopein. Finaalissa Niklas oli sitten liian kova, mutta olipa hauskaa kisailua!

Loppu päivä kruisailtiin ja kuvattiin yhdessä mökkikaverimme Juhan kanssa. Sain pitkästä aikaa toimia itse mallina, mikä oli mieluisaa vaihtelua. Tosin muutama foto oli myös itse otettava Ollesta ja Sannasta – ei paljon koiran päätä palellut.

Koutsasin Jennan kuvailemaan siksi aikaa, kun itse hääräsin seinällä. Hyvin onnistui!

Ja tuomaristo miettii.

Lauantaina oli ns. ”pääkisa” Aittakurussa. Aamulla tutkailtiin vähän porukalla reittejä ja sitten viime hetkenä taas ilmo sisään. Kisapaikalla saatin ensin ihastella runsaslukuista nuorisokaartia, jotka veti kyllä pirun hyvin! Olisi moni aikuinenkin jäänyt pärjäämättä siellä sarjassa.

Itse löysin ihan hauskan rännin tulla alas, mutta toteutus ontui pahemman kerran. Ehkä vähän liian löysällä otteella vedetty, mutta ainakin jäi tuntuvasti hampaankoloon – täytyy tulla uusiksi! Lohdutuspalkinnon kuittasin linjasta.

Jenna kaahaa.

Sanna slässhää.

Palkintojenjako sekä iltameiningit venyikin sitten myöhään ja sunnuntaipäivä meni illan haavoja parannellessa. Ehdittiin me onneksi mäkeenkin ennen kuin hypättiin taas autoon ja kohti Yllästä.

Iso kiitos järjestäjille ja mukana olleille! Fiilis viikonlopusta 6/5.

-E