Valhallan kartanossa koitettiin kuluneella viikolla pitää hännät pystyssä ja liput salossa. Siitä huolimatta, epätoivo alkoi jäytää takaraivossa. Entä jos lunta ei enää tule? Multa paistoi rinteiden läpi ja offarit alle 2000 metrissä olivat loskaa. Tässäkö se oli? Kauan odotettu kausi (tai pari kuukautta) Alpeilla. Mökin terassilla oli bikinikelit eikä mäessä tarvinnut takkia. Kestine-kuurin aloituksessa tuli jälleen uusi ennätys, tammikuu.

Gerlossteinin monohississä ei tullut alkuviikosta kylmä.

Lopulta sääennusteissa alkoi näkyä Atlantilta tähän suuntaan vyöryvä matalapaine. Kyllä, se osuu tänne! Lunta tuli, ja millaista lunta! Höyhenenkevyttä amerikan puuteria, tai japanin, no kuitenkin, joka puolella ja paljon!

Spieljochissa on ollut melkeinpä Zillertalin parhaat pohjat. Sinne siis. Ekana päivänä unohtui evästaukokin, kunnes kahden jälkeen iltapäivällä oli pakko pysähtyä siksi aikaa, että ehti hotkaista eväsleivät nassuun. Ja sitten taas menoksi. Pieni klippi laskuista löytyy täältä.

Tokana päivänä mentiin sama homma uudestaan, vanhoista jäljistä ei ollut enää tietoakaan. Voi juku!

Spieljochilla löytyy tosi hyviä hissioffareita. Koko kahden gondolin välissä oleva metsä on käytännössä hyvää laskettavaa. Ei kannata antaa harjanteelle pystytetyn aidan hämätä; sen tarkoitus on kenties vain säästää työntekijöillekin jotain laskettavaa. Aidasta pääsee parista kohtaa ali, se on sallittua ja vallitseva tapa. Kuvassa tyylinäyte.

Eilen lauantaina pakenimme viikonloppusotureita randoretkelle. Reittivalinta lähti Geolsin Panoramabahnilta ensin laskulla alas bowlin pohjalle ja sieltä kohti Metzenjochia. Lumikuopan kaivamisessa kesti kauemmin kuin aiemmin, sillä Metzenjochin pohjoisrinteellä oli noin kahden metrin lumipakka. Myönteisten analyysitulosten jälkeen nousimme kurua pitkin ylös, samaa rataa kuin laskukin tulisi olemaan. Kurussa oli paljon lunta ja nouseminen sitä ylös oli ehdottomasti reitin vaikein pätkä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun kiipesin noin jyrkässä kurussa, mutta ylös päästiin! Oli mahtava fiilis, kun eka kertaa pääsi kurkkaamaan harjanteen yli. Aurinko paistoi toiselta puolen silmään ja luminen terävä harjanne kaartui molempiin suuntiin.

Kurun loppupätkää ei enää päässyt skinnaten. 

Maisemat harjanteen toiselle puolen olivat upeat. Taustalla Kreuzjochin kappeli.

Maisemat idän suuntaan harjanteelta.

Lasku oli kiva ja pitkä ja lumi hyvää. Laskimme bowlin pohjalle ja nousimme metsätietä pitkin Arzjochsesselbahnin ala-asemalle. Viimeiseen hissiin tuli vähän kiire: kellotimme 15 minuuttia 130 metrin vertikaalinousuun kilometrin matkalla.

Suunnon träkki reitistä. Pinkit laskuja, muut nousua. Kuten lopun punaisesta raidasta näkyy, loppunousu tultiin aika vauhtia.