Pyhät puuterit

Eetu

Mories ja huhhuh! Olipas Topin kanssa makia viikonloppu Pyhällä! Seuraavaksi hiukan reissuraporttia.

Kun Topi sai kutsun ylläpitämään Pyhä Ski Resortin Instagram-tiliä, ei tarvinnu kauaa miettiä lähtisinkö messiin. Koulusta pari päivää vapaata, keskiviikko-iltana junaan ja torstaina oltiinkin jo vauhdissa. Molemmille Pyhä oli ennestään tuntematon ja eka päivä menikin oikeestaan paikkaan tutustuen. Sumussa rinteitä tuli vastaan vasemmalta ja oikealta, mutta nopeasti hahmotti koko alueen. Suunnistusta helpotti se, että yllätyksekseni Pyhän hissit voi laskea käytännössä yhden käden sormin. Tarkemmin asiaa ajateltuani tajusin, että mitäs sitä suotta niitä enempää rakentamaan kun näilläkin pääsee jo joka paikkaan ruuhkatta.

Lunta oli ihan kohtuullisesti!

”plussakelit”

Säiden suhteen täytyy olla kiitollinen, sillä lunta oli aivan törkeesti! Tavaraa satoi taivaalta koko reissun ajan ja pystyin vähän jopa kuvitella olevani Japanissa. Torstaina saapuessa vähän harmitti lämpötilan kohotessa plussalle, mutta perjantaina tulikin sitten parikytä centtiä kuivaa herkkua. Näkyvyys oli tietty melko kehno kaikki neljä päivää, mutta tulipahan huomattua ettei se Pyhällä juuri haittaa. Maisemakuvat sai jäädä toiseen kertaan ja nyt laskettiin putskua! Jyrkät metsäpätkät droppeineen tekevät kohteesta vapaalaskijan leikkikentän, jolle ainakin itse sytyin.

Näkymät huoneesta

Huipulla

Pohjalla

Pyhällä tuntuu järjestettävän aika paljon tapahtumia. Meidän visiitin ajankohta sattui Pyhän ystäväviikonlopuksi ja joka päivälle oli jotain ohjelmaa. Lumisateet ja suuri lumivyöryriski sotkivat kuitenkin vähän retkisuunnitelmia. ”Ystävät” ovat pyhälle tärkeitä ja #tunturifiilis jaetaan kavereiden kanssa. En tiedä ootteko te panneet merkille, mutta ainakin itse olen huomannut, että Pyhällä muutenkin on uusittu ilmettä aina nettisivuista tv-mainoksiin.

”Etsi topi kuvasta” -leikki.

Perjantaina lunta tosiaan tuli tauotta ja rinteet oli auki aina ysiin asti. Missä tahansa laskikin niin naamalle sai varmasti lunta. Jotenkin siellä lumen seassa pääsee sellaseen flowtilaan, että ruokailutkin jäi vähemmälle. Ruokataktiikkamme muutenkin oli tankata aamiaisella itsemme mahdollisimman pyöreäksi, että jaksoi sitten iltaan asti.

Viikonlopun paras näkyvyys sattui lauantai-iltapäivälle.

Vaikka edellispäivänä laskettiin pitkään, niin jo aikaisin lauantaiaamulla suunnattiin  ”jacksoniin”, Pyhän yhteen tunnetuimmista offaripaikoista. Iltapäivällä taivaskin rakoili ja nähtiin vähän paremmin missä sitä ollaa kurvailtu. Helppo saavutettavuus tietää paljon laskijoita. Erästä suosikikki bussikuljettaa lainaten: ”porukkaa oli kuin Saipan pelissä”. Noh uusia jälkiä sai onneksi kyllä piirrellä mitä kauemmaksi meni. Pyhän nettisivuilta löytyy muuten hyvää juttua vapaalaskupaikoista. Kannattaa tsekata täältä.

Neljä päivää kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta voin myöntää, että sunnuntain aamiaispöydässä istui melko raihnaisia ihmisiä. Hotellista löytyi myös tuttuja, kun TwentyKnotsin Maria kavereineen oli tullut viikonloppureissulle. Ystävänpäivän teemaan sopien lähdettiin lähes kymmenpäisenä joukkiona Aittakurun suunnille mielessä rakentaa bäkkärihyndää. Loppujen lopuksi innostuttiin Topin kanssa Aittakurun dropeista niin, että jäätiin koko päiväksi sinne leikkimään.

Kiitokset kaikille mukana vaikuttaneille. Pakko päästä vielä uusiksi Pyhälle! Nyt kuitenkin pari päivää akkujen latailuja ja sitten länsinaapuriin – stay tuned!

Kuvat joissa minä esiinnyn ovat Topi Leikaksen käsialaa, tsekkaa hänen galleriansa sekä instagram-tili.

-E