Aatonaatto

Käytimme yhden laskupäivän, eli aatonaaton, pikku autopyrähdykseen ja kävimme moikkaamassa vanhempiani Utsjoen Outakoskella. Matkaa kertyy vielä Levinkin leveysasteilta Outakoskelle n. 600 km edestakaisin. Vanhempani ovat viettäneet ansaittuja eläkepäiviään pohjoisessa jo pitkästi yli 20 vuotta. Ovat kyllä Pohjanmaalta kotoisin ja siellä eläneet ja yrittäneet, mutta eläkkeelle päästyään Lapin lumo veti heitä puoleensa. Heidän luonaan saimme hyvää ruokaa ja mieli oli kaikilla korkealla, kun nähtiin taas pitkästä aikaa. Ei yhtään harmittanut, että yksi laskupäivä kului tähän reissuun.

Näitä maisemia Utsjoen Outakoskella riittää ihailtavaksi…

…lähes silmänkantamattomiin saakka.

Matkalla bongasimme mielestämme ehdottomasti Suomen kauneimman huoltoaseman Inarista.

Meistä ehdottomasti Suomen kaunein huoltoasema löytyy Inarista.

Jouluaatto

Jouluaatto-aamuna nukutti hiukan pidempään ja koska tiedossa oli muutenkin lyhyempi rinnepäivä, päätimme pysytellä Eturinteellä. Minä treenasin käännöksiäni, Petri harjoitteli kypäräkameralla kuvaamista (kamera löysi kylläkin paikkansa sauvasta) ja Jennina totutteli vielä paremmin uusiin suksiinsa. Nuorimmaisemme on jonkin verran laskenut myös laudalla täällä ollessamme mutta nyt jätettiin lauta rauhaan. Janika ja anoppi touhuilivat omia juttujaan mökin lämmössä. Sen verran pitkään me laskijat viihdyimme kuitenkin rinteessä, että lounaaksi tarkoitetun joulupuuron syöntiin ehdittiin vasta iltapäivällä puoli kahden aikaan. Sitten olikin jo aika lähteä kuuntelemaan joulurauhan julistusta Zero Pointin edustalle.

Matkalla kuuntelemaan joulurauhan julistusta Levin keskustaan… ja pitäähän ”lapsia” pulkassa vetää 🙂

Pukki ja poro ”reen” lähtövalmisteluissa???

Joulupäivä

Joulupäivänä rinteet aukesivat vasta kello 12 ja silloin taas kolme perheenjäsentämme suuntasi heti rinteeseen, loppujen jäädessä katselemaan leffaa sohvan uumeniin. Nettisivuilla aamupäivän lämpötilat olivat pyörineet lukemissa 24,5 astetta alhaalla ja 10,8 astetta tunturissa (tunturissa lisäksi tuulta noin 3,8 m/s). Hyvin tarkeni silti, kun pysyi liikenteessä ja nautti sopivin väliajoin lämmintä juotavaa. Pari kaatumista sattui omalle kohdalleni tälle päivälle mutta sehän kertoo vain sopivasta yrittämisestä. 🙂 Etelärinteellä kävimme nuorimmaisen kanssa harjoittelemassa kantille kääntämistä ja alkoihan se sujua jo meillä molemmilla. Toki jyrkemmissä rinteissä tilanne on vielä toinen mutta kaikki aikanaan. On muuten ihan älyttömän motivoivaa huomata itse oma edistymisensä. Vauhtia voi ottaa rinteessä jo huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja aloittelevia carving-käännöksiä voi harjoitella. Parasta tässä on se, ettei muun laskuseurueen tarvitse enää odotella pikkuhiljaa perässä kaartelevaa (ja usein yltä päältä lumista – kerran pari joka rinteessä kaatunutta) äitiä.

Hyvää joulun jatkoa!