Moi taas kaikille!

Talvi tekee kovaa vauhtia tuloaan ja pian taas pääsee laskemaan. Jatkan blogini sarjaa siitä mihin jäin viimeksi, eli kun olen ensimmäistä kertaa lumilautakoulussa, ja kaikki paikat aivan kipeenä. (:

Lumilautakoulu – Päivä 3 – Raporttia

En muista kunnolla, että oliko paikat yhtä (vai enemmän) kipeät kuin edellisenä aamuna, mutta tahdoin uskoa, että edellisillan venyttelystä oli jotain hyötyä. Normaalistihan siinä käy niin, että kun vaikkapa aloittaa kuntosalilla käynnin, niin ne pahimmat kivut tulee vasta kakkospäivänä.

Fiilis oli kuitenkin korkealla, sillä nyt olin jo ”vanha tekijä”. Tai ainakin vanha (:

Aamupuurot vedettiin nopeasti naamaan, ja sitten suuntasin taas ammattimaiseen opetukseen. Tämä päivä meni hieman vapaammin, eli ne muutamat jotka olivat edistyneet, pääsivät opettajan mukaan laskemaan ja hakemaan tuntumaa. Ne jotka vielä tarvitsivat enemmän jeesiä, jäivät toisen opettajan mukaan harjoittelemaan. Jep, kröhöm, omakehu hieman haisee, mutta pääsin siihen ensimmäiseen ryhmään. Kyllä muuten siitä tuli hyvä mieli!

Kolmas päivä olikin sitten paras päivä, luonnollisesti. Keli oli mainio ja lasku alkoi sujumaan. Myönnetään, että kyllä sitä tuli kantattua useampi kerta. Ja sen tajusin, että jos yrittää mennä yhtään liian lujaa, niin tulee aika nopeasti pupu pöksyyn, ja joutuu pysähtymään kokonaan.

Ja reidet aivan liekeissä! Huh, en ollut tajunnutkaan edellisinä päivinä, kuinka rankkaa, ja hyvää liikuntaa, lautailu on, sillä laskut olivat tähän asti olleet melko lyhyitä. Mutta annapas olla, kun kerran laskee pienenkin rinteen alas melkein kokonaan pysähtymättä, niin jalat on ihan hapoilla. Ja tämä on tietenkin hyvä syy mennä kaakaolle (: , sekä salille vahvistamaan kestävyyttä. Mietin, että spinning voisi esimerkiksi olla hyvä laji tukemaan lautailua, koska hyvillä spinning-tunneilla siinä vedetään jalat kyllä ihan hapoille, vaikka liikeradat ovat kyllä hieman erilaisia.

Kolmannen ja viimeisen päivän päätteeksi muistan miettineeni, että ”olen lumilautailija!”

Tai ainakin lautailijan alku. Olin kuitenkin erittäin varma siitä, että tässä on harrastus jota tulen jatkamaan pitkään!

Ensi kertaan taas. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivotaan että kelit kylmenevät mahdollisimman pian ja että tulee hyväluminen talvi! (:

Terkuin,

Maiju

Menin ensimmäistä kertaa vuorille, kun olin kahdeksan vuoden ikäinen.

Paikan nimi oli La Plagne Ranskassa.

Isä ja äiti ottivat minut mukaan skimbareissulle, mutta en tietenkään muista siitä hirveästi mitään.

Muuta kuin että siellä aloitin laskettelukoulussa oman laskuharrastuksen, muiden tulevien lupausten kanssa.

Ja muistan, että välillä tuli itku. Mutta ei kuitenkaan traumoja 🙂

Tämän jälkeen kävimme laskettelemassa pääasiassa Suomessa, ja Ruotsissa Åre:ssa kerran tai pari vuodessa. Joinain vuosina ei ollenkaan, vaan hiihdettiin perinteisellä tyylillä mummolassa.

Harrastus kuitenkin jäi lukion aikana.

Ja silloin lautailu olikin buumissa ja tosi trendikästä. Ja moni kaveri aloittikin silloin lautailuharrastuksen:

”Snoukkaatsä?”

Itse jäin siitä buumista paitsi jostain syystä. Mielenkiinto taisi olla enemmän ulkona käymisessä ja etelänmatkailussa.

Lukion ja yliopiston jälkeen alkoikin työura, jonka aikana en harrastanut talviurheilulajeja ollenkaan, vaan kaikenlaista muuta, joogasta zumbaan (joo, tuli testattua kaikkea).

Kun täytin 35-vuotta, päätin, että haluan aloittaa taas uuden harrastuksen.

Kävin läpi erilaisia lajeja, ja muistin lapsuusajan reissut, talvimaisemat, laskutauoilla juodun kuuman kaakaon maun, ja monta muuta positiivistä fiilistä.

Ja päätin että aloitan laskuharrastuksen uudestaan!

Mutta tällä kertaa päätin aloittaa lumilautailun, sillä olin jäänyt siitä kokonaan paitsi ja se kuitenkin kiehtoi.

Lautailun aloitettuani tajusin, että tämä on mahtavaa!!!

Jännittävää!

Ja hieno tapa nähdä maailman upeimpia maisemia, sekä tavata uusia ihmisiä!

Tulen siis kertomaan tässä blogissa lautailuharrastuksestani, siihen littyvistä asioista, välineistä, peleistä ja vehkeistä, sekä myös muista huomioista ja elämyksistä, mitä olen tehnyt tässä muutaman vuoden aikana.

Mutta pidetään tämä aloitus lyhyenä, ja jatkan turinoita seuraavassa osassa.

Toivottavasti tämmöinen kirjoitustyyli, jossa ajatuksenvirta juoksee sopii tänne lumipallo.fi-sivustolle, ja toivottavasti joku myös saa hyviä fiiliksiä, ja saamme keskustelua myös aikaiseksi.

Joten kommentoikaa ihmeessä, lupaan ottaa palautteen (positiivisen) mielelläni vastaan 🙂

Terveisin,

Maiju