Yleinen

Helin monot

Julkaistu: 07.3.2019

Vesa puhui koko alkutalven uusista monoista. Nimittäin Helin tulevista uusista monoista. Fleksiä pitäisi olla lisää ja siirtyä 70:stä 100:n paikkeille tai yli. Sen verran on kuulemma ehkä vauhtia ja laskettelutaitoakin, mutta ehkä myös pituutta ja painoa. Vai painonko takia Vesa sitä mietti? Kuitenkin. Sama se.

Vanhat monot olivat kyllä tyttömäisen nätit, mutta vähän aikansa eläneet. Niissä oli myös sellainen kummallinen ominaisuus suoraan sisältä tullessa, että niitä piti hiukan jäähdyttää ulkoilmassa ennen lumelle astumista. Muutoin niihin tarttui sekunnin murto-osassa monen sentin lumikerros, jota ei saanut oikein millään irti. Jos erehtyi lumelle suoraan, oli kylmenneiden pohjien putsauksen takia yleensä palattava jonkin metalliportaikon ritilöille pohjia raaputtamaan. Pelkät sauvat ja kopsuttelu olivat tehottomia keinoja. Mielenkiintoinen ominaisuus sekin.

No, aikansa puhuttuaan Vesa sai Helinkin innostumaan. Vesa esitteli netistä malleja. Sitten käytiin kaupoissa. Ajateltiin molemmat, että 

Mainos, sisältö jatkuu alla
Mainos, sisältö jatkuu alla

monot on sovitettava ja sitten kyllä ostettavakin sellaisesta paikasta, jossa saa sovittaa. Niitä ei viitsi netistä ostaa. Yhteinen periaatteemme on, että jos tilaamme netistä, vastaamme itse oikeasta koosta sekä mahdollisista vaihtojen ja palautusten vaivasta. Jos sen sijaan hyödynnämme yrittäjän varastoa tuotteita sovitellessamme sekä palvelua, opastusta ja asiantuntemusta, niin kyllä sitten rahatkin jätämme siihen liikkeeseen.

Yllättävän vähän liikkeissä oli tarjolla rinnemonoja, joissa fleksi on tuota luokkaa. Sovittaessa kyllä heti huomasi, mikä mono käy ja mikä ei. Mutta Mikkelin Suksistudiossa tärppäsi. Se on muuten kiva liike hiukan keskustan laitamilla. Ensimmäiset monot olivat malliltaan sopimattomat, kantapäästä tiukat ja muualta väljät, vaikka nekin tuntuivat paremmilta kuin muualla olleet eri merkit ja mallit. Sitten myyjä toi ’mustan hevosen’. Jippii! Vihdoin tärppäsi! Mukaan lähtivät K2:n LUV 100 MV:t. Ja mikä parasta, vaikka jotkut karmivan värisetkin olisivat kelvanneet, Heli ei ollut pahoillaan tumman harmaasta sävystäkään.

Avainsanat:
, ,