Suksien valinta skinnaamiseen – kovempaa ylös vai alas?

Julkaistu: 30.3.2017

Jokaiselle jotakin. Toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä. Sukset ovat mielipidekysymys! Ajattelin vähän kertoa omaa näkemystäni hiihtovaelluksiin käytettävistä suksista.

Viime maanantaina olin hiihtovaelluksella Kühtain eteläpuolella kohteena Sulzkogelin huippu. Otin viimeisen skinnausosuuden kohdalla saksalaisen kaksikon kiinni. Morotettiin, kysyttiin mistä päin ollaan ja sitten tarkasteltiin siinä vähän varusteita. Suhteellisen kireisiin softshelleihin pukeutuneiden sekä lyhyiden ja kapeiden hiilikuituskimbojen kanssa menossa oleville jampoille meikäläisen 192cm pitkät titanal-levyillä vahvistetut sukset olivat ihmetyksen aihe. Ratkaisu ja sopu välinespekuttamiseen löytyi kompromisseista. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin siitä alas menemisestä enemmän kuin toisinpäin. Isomalla suksella saa alamäestä enemmän irti kun voi painaa lämä tiskissä eli täböö. Riippuu tietenkin olosuhteista, mutta nyt oli kyseessä kevätcorni*. Kuruja/muuta kapeampaa maastoa nakutellessa tietenkin kapeampi suksi antaa enemmän tilaa. Osa hiihtovaelluskansasta tietenkin suosii lyhyempää tikkausta = käännöksiä koko rahalla.


Sulzkogel

Minulla on skinnausvehkeissä käytössä Fritschin Diamir Vipec 12 -siteet. Techiside** tekee jämäkämmästäkin suksesta heti vaivattomammin skinnattavan verrattuna perus alppirandositeeseen (esim. Marker Duke). Paljon on hypetetty sitä, miten paljon heikommat techisiteet ovat, kuin alppirandositeet. Ehkä taannoin asia oli hyvinkin paljon näin, mutta oman ja ystävieni kokeman perusteella techisiteet kestävät melkeinpä käytössä kuin käytössä.


Meikäläisen most necessary kamat: Faction Ten5 192cm, Diamir Vipec 12, Faction Escape Poles, Roxa XFace 120

Yksi kovasti keskusteltu asia on ollut siteiden irti laukeaminen eri tilanteissa. Vipec 12 -siteessä on varmistettu ns. pinillä toe-piikkien pysyvyys, eli ne eivät pyöri eivätkä irtoa. Siteen etuosassa (toessa) on myös varmistettu irtilaukeaminen myös vaellus-modessa. Erittäin hyvä lisä esim. vaelluksen aikana sattuneessa lumivyöryssä selviämiseen (kukaan ei halua ankkuroitua suksilla vyöryn pohjille) Tästä klikkaamalla lisää speksejä Diamir Vipec 12 -siteestä! Pelikentille on lähdetty myös toteuttamaan alppisiteen takaosan (heel) ja techisiteen etuosan (toe) risteytystä, mistä hyvänä esimerkkinä ensi kautena 2017/2018 merkkinoille pamahtava Fritschin Tecton. Alppisiteen takaosalla haetaan varmuutta monon lukittumiseen siteessä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen uutuuteen.


Hissillä nouseminen on vaivattominta

Täyshiilikuituvehkeisiin meikäläistä ei ainakaan vielä saa täysin vaihtamaan, mutta saa suksen rakenteessa silti olla keventäviä materiaaleja. Onhan se puu minun mielestä kuitenkin se, joka tekee suksesta suksen. Puulla on se oma tuntuma ja ”dampness” mitä hiilikuidulla ei saada aikaan. Varsinkin jos alamäkeen menee suurin osa ajasta.


Skinauttamalla löydät parhaat mestat. Voiko tälläiseen kyllästyä?

Tää viikko on mennyt kolmen hiihtovaelluksen ja yhden perus mäkipäivän merkeissä. On menty skineillä, jääraudoilla ja hakuilla. Hyvää reeniä ja vielä parempia reissuja, mutta lepohan on tärkein. Vaativammilla reissuilla on tärkeä pysyä fressinä ja valppaana, herkkänä. Ehkä onkin paras huomenna vaan makoilla ja hypistellä 10.4. Tromssaan suuntaavia lentolippuja ja fiilistellä. Saa tietenkin nähdä mitä viikonloppu tuo tullessaan! ;)


MESTOILLA

LATERS

HEMU

*Corn
Coarse, granular wet snow. Most commonly used by skiers describing good spring snow. Corn is the result of cycles of melting during the day and refreezing at night. (https://en.wikipedia.org/wiki/Types_of_snow)

**Techisiteitä 2017

Kommentoi

Kevät yllätti vapaalaskijan

Julkaistu: 24.3.2017

Aurinkoiset terveiset Innsbruckista!

Engelbergin tukikohta on muuttanut nyt Innsbruckiin ja kevät on koittanut. Vähän liiankin paljon. Ilma on ollut viime vuoteen verrattuna n. viisi astetta lämpimämpää, välillä jopa kymmenen astetta. Surullisia uutisia on kuulunut ympäri alppeja epävakaiden lumitilanteiden vuoksi. Engelbergissä juuri lähtöpäivien hetkillä koko Steinbergin jäätikkö (mitä usein lasketaan) oli vyörynyt alas. Vyöryhalkeaman kruunu oli joissain kohdin jopa viisi metriä korkea ja ylikin. Ei ole ollut helppo talvi tämä talvi.


Steinbergin vyöry. Kuva: Oskar Enander


Innsbruckin lämpötilavertailu 2016 (sin) ja 2017 (pun)


Yöllinen näkymä kämpän ikkunasta

Päivät täällä Innsbruckissa on mennyt keskuksiin tutustuessa ja muutamien skinnauksien parissa. Päivien kääntyessä iltapäivään on lumi ollut erittäin raskasta. On pitänyt olla erittäin tarkka ilmansuuntien kanssa ja siltikin erittäin varovainen, sillä nollaraja on huidellut 2500m molemmin puolin. Niin lämmintä, ettei pakkanenkaan ole öisin päässyt töihin.


2400m ja nurtsi paistaa! Hyvää randoa silti.

Innsbruckin bussisysteemi keskuksiin on erittäin toimiva. Ilmaiset yhteydet ovat käytettävissä päivittäin kunhan on laskukamat päällä ja hissilippu taskussa. Bussit lähtevät keskustan alueelta ja useimmat jopa pysähtyvät suoraan kämppämme vieressä. Tietysti omalla autolla on helppo lähteä mäkeen. Sen kuin pakkaa kamat kyytiin ja lähtee. Mutta esim. autottomat vaihto-opiskelijat saavat varmasti kaiken irti laskumahdollisuuksista bussien ansioista.


Turistina bussissa matkalla Axamer Lizumiin

Kirjoja ja oppaita on luettu ja paikallisten tietäjien kanssa keskusteltu. Muutamia suojaisia kuruja olisi vielä listassa, mutta mieli kaipaa vielä kunnon talvea ja lunta. Kesä ei kelpaa vielä! Tietysti firni/corni/yms on myös mukavaa ajeltavaa keväisin ja auringon paistaessa. Tänään oli kyllä mukava päivä Stubaissa, kun tuuli tuiversi, uutta lunta satoi ja oli pakkasta. Jes!


Saksan armeijan ukkoja tuli vastaan Stubain takapihalla. Kova meno!

Mitäs nyt? Mistä löydän talven? Aloitin puhelinrallin ja painoin viestiä menemään huolella. Näyttää siltä että pian otan suunnan kohti Norjaa. Siitä mihin ja milloin löytyy tietysti tulevissa kirjoituksissa. Joitain avainsanoja voisi ehkä heittää: teltta, paku, kuru, botski? Pysykää kuulolla!

LATERS

HEMU

Kommentoi

Voiko hiihtopummeista kasata jääkiekkojoukkueen?

Julkaistu: 13.3.2017

Kauden aikana on kaksi joka vuotista tapahtumaa, joita kaikki odottavat. 80’s ski day ja Scandinavian selection vs. Engelberg -jääkiekko-ottelu. Toissa viikonloppuna hiihtopummit ja paikallinen 3. divarin jääkiekkojoukkue ottivat taas mittaa toisistaan. Scandinavian selection joukkue koostuu suomalaisista, ruotsalaisista sekä norjalaisista hiihtopummeista – nykyisistä ja entisistä. Saatta siellä välillä olla vierailevana tähtenä muitakin, kuten tänä vuonna yksi tsekki! Itse sain kolme vuotta sitten kunnian olla joukkueen valmentaja. Tuona kyseisenä vuonna voitimmekin pitkästä aikaa tiukan ottelun lopulla rankkareissa. Tänä vuonna minulla oli taas kunnia toimia valmentajan roolissa. Pysyikö urani valmentajana voittamattomana?

Päivä alkoi kaikilla aikaisin pelaajia, valmennusta ja huoltoa myöten pyydapäivällä! Tavattiin ala-asemalla pitkän linjan kausilaisten Johan Jonssonin (@jonsbert) ja Robert Lonnellin (@robert.lonnell) kanssa. Laskimme easy-accessiä (hisseiltä) muutamia linjoja ja lounaan jälkeen pojat jatkoivat matkaa pienelle hiihtovaellukselle. Minun piti lähteä alas valmistautumaan peliin, mutta tapasin Jenni Kaipaisen (@jennikaipainen) ja Jussi Hynnisen (@jupehynn) ja ajattelin, että lasken vielä muutaman siivun. Otettiin pari kuvaa ja sitten sipastiin nopeasti alas suihkuttelemaan ja hallille.


Pitkästä aikaa tuoretta pöllytystä. Kuva Jussi Hynninen

Hommaahan ei hirveästi ollut valmentajan kengissä. Kentälliset kuntoon ja varusteet ukoille ja menoksi. Sitten vaan huutelemaan nopeita vaihtoja. Tunnelma oli taas katossa. 250 katsojaa oli tullut kannustamaan lempijoukkueitaan. Mukavinta tässä perinteessä on se, että myös ne, jotka eivät jääkiekkoa seuraa, nauttivat pelistä joka kerta. Peliä on helppo seurata, kun se ei ole niin nopeaa ja kontaktit ovat vähissä.


Meikä Matikainen heittää läppää

Ensimmäinen erä päättyi meidän hyväksi 1-0 johtoasemaan. Toisessa erässä Engelbergin joukkue nousi 1-2 johtoon ja viimeisessä erässä kovista ponnisteluistamme huolimatta peli päättyi 3-6 Engelbergille. Vaikka kyseessä on ystävyyspeli saattavat tunteet kuumeta pelin loppupuolella. Vain muutama rangaistus ja kaikilla hyvä mieli. MVP-palkinto meni onneksi sinne minne se kuuluikin, eli meidän joukkueen maalivahdille Noora Keskitalolle. Noora piti ottelun ainoana naispelaajana vastustajan vedot kurissa. Hyvä Noora! Pelihän ei ollut mikää aivan pieni juttu, sillä olivathan lehdetkin kiinnostuneita legendaarisesta tapahtumasta! Tästä voit lukea Luzerner Zeitungin kirjoittaman artikkelin.


Noora vahtihommissa


Meidän jengi ja kapteeni Jonas Alajuuma

Tällaiset erilaiset ja urheilullisesti monipuoliset päivät ovat todella mukavia. Kaikilla oli hauskaa ja toivotaan, että pääsemme haastamaan paikalliset taas ensi vuonna!

Ps. Kirjoita kommenttikenttään, jos sinulla on kokemuksia jonkun muun hiihtokeskuksen/alppikohteen mielenkiintoisista perinteistä!

LATERS

HEMU

Kommentoi