Tiesitkö, että browserin private-moodi ei ole välttämättä se paras tapa etsiä lentoja? Tai miten lumilauta saadaan mahtumaan yhden sentin rakoon matkatavaroissa? Kaikkea tätä olemme saaneet oppia jo pelkkiä lentoja etsiessämme Japanin laskureissua varatessamme.

Reissukohteen selvittyä aloitimme lentojen metsästyksen. Se on onneksi nykypäivänä suhteellisen helppoa eri nettisivujen avulla. Pikaisen porukalla tehdyn skannauksen perusteella Skyscanner vaikutti meistä halvimmalta ja keskityimme sinne. Toki lopuksi teimme pikaisen varmistuksen ennen lentojen ostamista muualtakin, mutta Skyscanner vain oli halvin.

Etukäteen olin jo lukenut, että meillä olisi käytännössä kaksi samaan allianssiin kuuluvaa lentoyhtiöät, jotka lentäisivät suoraan Helsingistä Japaniin: Finnair tai Japan Airlines (JAL). Molemmat kuskaavat matkustajia eri puolille Japania ja meidänkin kohdesaarelle, Sapporon kentälle, tuntui menevän eri reittejä. Se puoli oli siis hyvin katettu, perille päästäisiin kummalla vain. Joten lentojen valintaan vaikuttivat kaksi asiaa: matkatavaroiden sallittu määrä ja välilaskujen vaihtojen pituudet.

Ja totta se oli! Täsmälleen sama sivu, täsmälleen samat hakukriteerit ja tuloksena n 30-50€ hintaero lennoilla.

Huomasimme lentojen haun yhteydessä jännän asian. Kuulin samalla viikolla radiosta, että nettiselaimen käyttö private moodissa voisi jopa nostaa hintoja. Päätimme testata kahdella eri koneella yhtä aikaa. Ja totta se oli! Täsmälleen sama sivu, täsmälleen samat hakukriteerit ja tuloksena n 30-50€ hintaero lennoille. Private moodi ei siis näin ollen aina ole avain onneen.

Välilaskujen vaihtoajat – kuinka paljon on paljon?

Skyscanner haku löysikin meille (elokuussa 2018) aika hyvin lentoja. Hinnat olivat Finskillä pääsääntöisesti n 650€ menopaluu Helsinki-Tokia/joku muu Japanin kaupunki-Sapporo. Mutta vaihtoajat esim Tokion kentällä olivat alle tunti! Ja tämä vaikutti meille kovalta riskiltä. Tuntematon kenttä ja vielä iso semmoinen. Voiko olettaa, että alle tunnissa pääsee varmasti jatkolennolle? Ehkä on parempi pelata varman päälle..

Jatkoimme Skyscannerin selailua ja haun toisella sivulla (kyllä, menimme jopa toiselle alasivulle!) löytyi Finskin lisäksi myös JAL:n lentoja, joissa välilaskun siirtymäaika oli 2h. Tämä vaikutti huomattavasti paremmalta, vaikka lentojen hinta nousikin n 30€. Siispä aloimme pitää tätä vaihtoehtoa meille parempana. Ei muuta kuin tarkemmin tutkimaan!

Matkatavaroiden mutkikas maailma

Jo ennen lentojen varsinaista valintaa tehty matkatavarasääntöjen tutkiminen, joka laskumatkoilla aina kannattaa tehdä, nosti esiin isohkoja eroja lentoyhtiöiden välillä. Tiivistetysti (ja hieman yksinkertaistaen):

• Finnairilla saisi ottaa normaalien matkatavaroiden lisäksi laudan mukaan 60€/suunta lisämaksulla
• JAL:lla saa ottaa 2*32kg painoista matkatavaa ilmaiseksi mukaan, joista molempien yhteismitan on pysyttävä alle 203cm alle. Jos tämän yli mentäisiin, hinta olisi 200$/suunta lisää.

Mikä ihmeen 203cm? Asia vaati lisää tutkimista.

Huh. Kun oma lauta on 165cm pitkä ja noin 35cm leveä, niin ei ”paksuudelle” juurikaan jää tilaa. Tämä sääntö vaikutti, niin oudolta, että oli pakko ottaa asiasta enemmän selvää. Ja kyllä. Soitto Finnairin (joka suorittaa lennot JAL:lle Japaniin) ja JAL:n puhelinpalvelut sanoivat asian olevan oikeasti näin. Toki JAL:n asiakaspalvelija sanoi, että ”normaali lautapussi” menee kyllä ongelmitta. Mutta mikähän se normaali sitten on? Ei varmaan semmoinen pussi, jossa on mukana lumikengät, kypärät, lumiturvallisuussetit jne..

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Pitääkö laudoista ruuvata siteet irti ja pistää ohut paketti menemään? Vai onko tähän suhtautuminen ylimalkaista? Missään foorumilla kukaan ei ollut lukemiseni mukaan avautunut pahemmin JAL:n tiukasta kohtelusta laskuvehkeisen suhteen. Mutta uskaltaisiko ottaa riskiä, joka pahimmillaan maksaisi 400$/matkaaja? Tämän asian äärellä porukkamme raapi pahasti päätään.

Nyt olemme päätyneet ratkaisuun, jossa neljän hengen porukasta aina kaksi ruuvaa laudastansa siteet irti ja pelkät laudat pussiin. Näin jäisi vielä yhteinen kassi, jossa kulkisi siteitä ja muita kamoja. Tämän uskoisi riittävän ja molemmille jäisi silti normaali matkatavarakassi muille varusteille. Saatte varmasti myöhemmistä blogikirjoituksista lukea kuinka tämä toimi. 🙂

Sähköisen vakuutusmyyjän pauloissa

Joten ei muuta kuin lennot pakettiin! Visa esille ja tilausta tekemään. Skyscanner ohjasi meidät hinnan perässä Supersaver-palveluun, jossa tilausta tehdessä mainoksia tuntui tulevan melkoisen paljon esille. Osta sitä ja tätä. Tuunaa lentoasi täten ja täten. Tyypillistä spämmiä. Mutta ostoskoria rakentaessa vastaan tuli kuitenkin sellainen mainos, johon tuli kerrankin tartuttua omien tapojen vastaisesti.

Blue Ribbon Bags-vakuutus tarjosi 9€ kokonaishinnalle vakuutuksen, jossa matkatavaran hukassaolo 24h antaisi automaattisesti 1000$ rahaa uusien kamojen ostoon. Tämä vaikutti sen verran mielenkiintoiselta näin isojen laskukamamäärän kanssa, että sorruin palveluun. Toivottavasti tätä ei tarvitse sitten koskaan testata. Tai jos tarvitsee, niin toivottavasti vakuutus on aito eikä porsaanreikiä täynnä. 9€ satsaus ei kuitenkaan tuntunut tässä vaiheessa liian pahalta. Jos matkatavarat olisivat hukassa, sitähän saisi kenties vaikka uuden laudan! 🙂

Vakuutus kainaloon, lopuille spämmeille ei kiitos ja lennot oli paketissa! Nyt reissu oikeasti konkretisoitui. Olimme vihdoin menossa.