Suksipäivitystä, apuna Lajikumppanit

Julkaistu: 29.11.2017

Yhteistyössä: Lajikumppanit

Nyt kävi niin, että koko perheen suksien päivitystarve tuli yhtäaikaa. Harmi sinänsä, että se tietää aikamoista lovea lompakkoon kun neljät sukset päivittää. Mutta mukavahan se on uusia välineitä ostaa ja kyllähän se toki niin on, että harrastaminen maksaa. Nyt ennen reissua toisaalta oli looginen hetki myös huolehtia välineet kuntoon.

Minä ja Aleksi olemme pari kautta jo laskeneet Black Crowsin suksilla ja olemme molemmat tykänneet todella paljon suksistamme. Itselläni oli ehkä minulle hieman lyhyt 183cm pitkä Corvus ja kun tälle kaudelle Corvuksesta tehtiin kevyempään freebird sarjaan 188cm pitkä versio niin olin myyty saman tien.

Lajikumppanit

Jos mietit minne sukset huoltoon Oulussa, niin tässäpä vastaus. Oulussa toimii Limingantullissa suksihuolto ja -kauppa nimeltään Lajikumppanit jonka omistaa aiemmin City Sporttia Oulussa pyörittänyt Miika Uusitalo. Miikalla on vuosien kokemus lumilajeista ja rakkaus lajia kohtaan. Tämä perheenisä hoitaa suksia aamupäivät ja iltapäivät pyörittää kauppaa, jossa varsinkin neljän jälkeen kun ihmiset pääsevät töistä käy kova kuhina. Liiketila on karkeasti puoliksi jaettu, jossa toisella puolella on huolto ja toisella puolella myymälätilat.

Myymälän puolen vaaterekkejä.

Uudet välineet

Lajikumppaneilta löytyy hiihtourheiluun oikeastaan kaikki mahdollinen. Murtomaasta, laskettelun ja telemarkin kautta lumilautailuun ja näihin liittyvää vaatetusta sekä muuta tarvittavaa välineistöä. Täällä onnistuu niin monojen muokkaus kuin skinien leikkaus ja uudet välineet saat viimeisen päälle kuntoon laitettuna, valmiina rinteeseen tai ladulle. Näin vapaalaskun/randoilun näkökulmasta voi sanoa, että ei Oulusta kyllä mistään löydy vastaavaa valikoimaa erikosvälineitä. Perussuksipaketteja toki löytyy muualtakin, mutta jos vähänkään erityisempää välinettä etsit, niin kannattaa kääntyä Lajikumppanien puoleen, eikä aina heti suunnata nettiin. Lajikumppaneiltä löytyy monia eri merkkejä. Black Crowssia, Blizzardia, Salomonia jne. Kannattaa käydä paikan päällä tutustumassa valikoimaan. Sekä tottaki myös kattava murtomaasuksivalikoima.

Murtomaahiihtovälineitä

Vapaalaskupuolta.

Huolto

Ennen kaikkea suksihuoltoon on panostettu Lajikumppaneilla. Huollossa on kaikki tarpeelliset laitteet jotta saat välineet kuntoon. Oli sitten kyseessä murtsikka, laskettelu, tellu tai lumilauta. Kaikki luonnistuu. Lajikumppaneilta löytyy esimerkiksi useampi kivihiomakone jolla saadaan ajettua suksen pohjaan erilaisia kuvioita erilaisia kelejä varten.

Miika tekee viimeisiä säätöjä King pineihin

Aleksi mittailee skinejä uusiin suksiin.

Käytetyt välineet

Liikkeessä on myös saatavilla käytettyjä välineitä, ennen kaikkea vapaalaskuun. Niitä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa varsinkin jos meinaa ensimmäisiä vapaalaskuvälineitä hommata. Sieltä saa laadukkaat välineet halvemmalla ja hyvään kuntoon laitettuna.

Black Crows

Black Crows on ranskalainen suksimerkki, joka julkaisi ensimmäiset suksensa vuonna 2006. Sen jälkeen suksia on tullut monia malleja lisää, niin randoiluun tarkoitettu kevyempi freebird mallisto, kuin erityisesti naisille suunnattu birdie mallisto. Black Crows on muutenkin laajentanut mallistoaan. Saatavilla on nykyään laskuvaatteet, hanskat, pipot, reput yms.

Oulussa ja Suomessa Black Crowsia on tehnyt tunnetuksi erityisesti Oivon Skipe. Tämän suomalaisen vapaalaskun kummisedän voit bongata laskettelukeskuksista talven mittaan suksia esittelemässä. Ainakin Pyhällä Freekend-avajaisten aikaan 8.-9. joulukuuta pääset suksia testaamaan.

Meidän välineet

Meille tuli tosiaan kaikille uudet sukset. Siteitä saatiin vanhoista suksista siirrettyä muuten, paitsi Johanna tarvitsi uudet siteet. Hänellä ei randositeitä aiemmin ollut, niin nyt Markerin F10:t hänellekin laitettiin. Lapsilla on samat siteet ja itselläni on Markerin King pinit. Nuo Markerin F10:t ovat siinä mielessä hyvät myös lapsille, että DINit lähtee kolmosesta ja nuo ovat vähintäänkin yhdet kevyimmistä, jos eivät kevyimmät, normaalialppimonon kanssa toimivat randositeet. Toisaalta DINeissä säätövara loppuu jo mallinumeron mukaisesti kymppiin, mutta sillä kyllä pärjätään vielä meillä pitkään.

Suksivalinnat menivät niin, että itselleni otin Corvuksen uuden pitkän freebird mallin, joka on siis kevyempi, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkä, jotta sillä rinteessäkin viihtyy hyvin ja se kestää kyllä vauhtia. Olen testannut tästä sitä lyhyempää versiota ja sekin oli jämäkän tuntuinen suksi ja mukavan kevyt. Aleksille tuli Navis freebird 179cm pitkänä. Aleksi on itse nyt n. 170cm ja on kasvanut viime aikoina kauheaa vauhtia, niin ei sitä lyhyempää versiota enää uskallettu ottaa. Se olisi todennäköisesti ensi talvena jo liian lyhyt. Tuossa suksessa on kuitenkin rockeriakin sen verran, että se ei ehkä aivan noin pitkältä tunnu laskiessa ja on myös kevyt. Myös Aleksi on testannut monet Black Crowsin mallit Pyhällä esittelypäivinä viime talvena. Suosittelen kyllä noina testipäivinä käyttämään tilaisuuden hyväksi. Vaikkei sieltä välttämättä sitä omaa uutta suosikkisuksea löydykään, niin saat kuitenkin kokemusta erilaisista suksista ja niiden ominaisuuksista, joista pystyt koostamaan jonkinlaista mielipidettä siitä mitä itse haluat. Toisaalta kaikilla suksillahan on hauska laskea, joillakin vaan lasketaan erilailla kuin toisilla 🙂

Johannalle ja Heidille tuli molemmille Captis Birdiet. Heidille 157cm ja Johannalle 164cm pitkät. Tämä suksi valikoitui sen perusteella, mitä Johanna viime keväänä testasi Pyhällä vähän leveämpiä suksia, niin tämmöinen 90mm vyötärön omaava suksi tuntui passelilta. Ei liian leveä, mutta kuitenkin vähän enemmän leveyttä kuin ihan perusrinnesuksessa. Johanna testasi sekä testipäivänä, että myös vuokraamosta vuokrattuna, jotta pääsi enemmän muodostamaan mielipidettä ja laskemaan myös rinteen ulkopuolella enemmän. Vuokraamon suksi oli muistaakseni Atomicin Vantage myös n. 90mm leveänä.

Eiköhän tässä nyt taas useampi vuosi pärjätä näillä uudistuksilla ja Freekend-avajaisiin Pyhälle uusia välineitä testaamaan 8.-10. joulukuuta.

Meidän sukset kotiutuineina.

Kiitokset Miikalle ja Lajikumppaneille asiantuntemuksesta ja avusta välineostoksilla!

Piipparitreenit kotona

Julkaistu: 24.11.2017

Lunta satoi aika mukavasti, niin ajattelin pitää lasten kanssa piipparitreenit. Ensin perusperiaatteita piipparin käytöstä.

Muistutettakoon vielä, että minua ei ole koulutettu tähän hommaan mitenkään. Nämä minun opit on muutamilta kursseilta joilla oon käyny ja netistä ja kirjoista. Menkää ihmeessä oikeille kursseille, tässä vaan tämmöinen pintaraapaisu joka ehkä saa jonkun treenaamaan oman piipparinsa käyttöä.

Käyttö

Lumivyörypiippari on laite joka puetaan päällysvaatteiden alle, semmoiseen väliin, että sitä ei tarvitse koko reissun aikana ottaa pois. Käytännössä itse puen sen aluspaidan päälle ja jos housuissa on henkselit, niin henkseleiden päälle. Tämä siksi, että sitä ei tule vahingossa otettua pois reissun aikana kun vaatetta vähentää, ja ettei se sitten unohtuisi laittaa takaisin. Kun piippari puetaan päälle, niin se laitetaan lähetysasentoon. Jos sitten tulee tilanne, että pitää lumivyörystä jotakuta ruveta etsimään niin etsijät vaihtavat omat piipparinsa vastaanottoasentoon, jolloin ne vastaanottavat vyöryyn jääneen piipparin lähettämää signaalia ja opastavat etsijät oikeaan paikkaan.

Toiminta

Piippareita on olemassa analogisia ja digitaalisia, mutta eipä taida analogisia juurikaan enää kaupasta saada ja varmaan suurin osa lienee jo digitaalisiin versioihin päivittänyt piipparinsa. En ole analogisia piippareita käyttänyt, joten tässä nyt vain digitaalisesta asiaa.

Piippari lähettää 457 kHz taajuudella radiosignaalipulsseja ja niiden perusteella vastaanottoasentoon kytketyt piipparit paikallistavat lähettävää piipparia. Monissa piippareissa on mahdollisuus, että ne erottavat jos useampi piippari lähettää signaalia ja pystyt etsimään ensin yhden uhrin ja kun joku jää kaivamaan häntä pois vyörystä voit piippariisi merkata sen signaalin jo löydetyksi ja lähteä etsimään seuraavaa signaalia. Tutustu laitteeseesi huolella, koska nämä merkkaukset ja liputukset on eri merkeillä ja malleilla tehty monesti hieman erilailla.

Minulla itsellä on Arvan EVO 3+ piippari jossa on ainakin semmoinen ominaisuus, että se ei osaa aina lyhintä reittiä opastaa uhrin luokse. Piippari lähettää siis semmoista pulssia joka on hieman saman näköinen kuin magneettikentän käyrät. Saatat siis olla semmoisessa kohdassa käyrää, että toki molempiin suuntiin lähtemällä löydät kohteeseen, mutta toista kautta matkaa tulee huomattavasti enemmän. Jos siis lähdet nuolen osoittamaan suuntaan, mutta etäisyys rupeaa kasvamaan, niin voit kokeilla kääntyä 180 astetta ja lähteä uudestaan liikkeelle niin etäisyys rupeaakin ehkä pienenemään. Nämä ovat niitä asioita jotka sinun täytyy piipparisi kanssa itse treenata ja tutustua, jotta tositilanteessa tiedät piipparin toiminnan.

Ja piipparithan ovat aktiivisia laitteita ja vaativat näin ollen virtaa eli paristoja. Paristot kyllä kestävät kauan näissä, mutta kyllä minulla tulee mieluummin vaihdettua paristoja vähän useammin. Ikävämpi juttu jos patteri loppuu tuolla vuoristossa.

Etsintä

Kun laskemaan lähdetään ja on ehkä epäilys, että saattaa olla vyöryherkkä maasto, niin yleensä lasketaan yksi kerrallaan ja semmoiseen paikkaan jossa voi turvassa odottaa seuraavien laskemista. Kun yksi laskee muut katsovat ja jos vyöry tulee, niin ensin tietenkin yrittävät huutamalla varoittaa laskijaa, mutta jos hän jää vyöryyn niin sitten katseella seuraavat häntä niin kauan kuin mahdollista.

Kun on varma, että et itse enää voi jäädä kenties ylhäältä tulevaan lisävyöryyn, niin etsintä aloitetaan sieltä missä laskija viimeisen kerran nähtiin. Siitä alaspäinhän hänen on täytynyt kulkeutua. Nyt JOKAINEN paikalla olija vaihtaa piipparinsa etsintämoodiin. Ei ole hyötyä etsiä signaalia lähettimistä jotka ovatkin siinä lumen pinnalla turvassa! Jos siinä kohdassa missä hänet on viimeksi nähty vielä saa signaalia omaan piippariinsa lähdetään etenemään rinnettä alaspäin, kunnes signaali löytyy ja sitten edetään piipparin näyttämään suuntaan kunnes vyöryyn jäänyt on paikallistettu ja kaivetaan hänet pois lumen alta.

Signaalin etsintämetodi riippuu siitä kuinka monta etsijää on paikalla ja onko uhria nähty kuinka hyvin vyöyryssä. Jos olet yksin ja näit selkeästi pisteen missä kaverisi katosi vyöryyn niin hän löytyy melkolailla suorassa linjassa viimeksi nähdystä pisteestä alaspäin. Tällöin ei tarvitse juurikaan kulkea siksakkia aluetta reunasta reunaan. Jos teitä on useampia tai et ehkä nähnyt missä kohdassa kaveri vyöryyn peittyi, niin voitte ryhmänä jakaantua vyöryn alueelle sivuittain, tai sitten sinun täytyy yksin kulkea siksakkia aluetta alaspäin.

Sondaus ja lapiointi

Kun uhri on paikallistettu tarkasti, niin sondilla sondataan lunta kunnes kaveri löytyy ja sitten kaivetaan hänet pois lumesta. Tuohon lapiointiinkin on hyvä tapa, että aloitetaan hieman uhrista alarinteen puolelta ja kaivetaan ikäänkuin sola hänen luokseen. Vaikka se ehkä tuntuu aluksi oudolta ja tuntuu, että siinä pitää lapioda enemmän, niin se on kuitenkin paljon nopeampaa. Jos alat kaivamaan suoraan uhrin päältä alaspäin, niin lunta vaan valuu kaivamaansi kuoppaan lisää ja itse seisot sielä kuopassa ja tallot ehkä uhrin päälle tai mitä vaan. Kun aloitat alarinteen puolelta voit rauhassa kauhoa lunta taaksepäin ja se tippuu alarinteeseen eikä täytä kaivamaasi kuoppaan uudestaan.

Meidän treenit

piipparitreenit oulunlahden koulun kentällä

Meidän ”vyörymaasto” Oulunlahden koulun kentällä

Menimme läheiselle pallokentälle, jotta olisi hieman enemmän avointa tilaa missä treenata. Monesti autot ja rakennukset saattavat antaa hieman häiriötä signaaliin ja joutuu ehkä enemmän ihmettelemään mihin suuntaan osoittava nuoli pyörii. Ensin piilotin yhden piipparin hankeen toiseen päähän kenttää ja lapset lähtivät rivissä sitä etsimään. Heidin piippari (BCA) löysi signaalin aikaisemmin ja ohjasi aika lailla suoraan kohteeseen. Aleksin piippari (EVO4) oli vähän mietiskeleväinen toimissaan. Välilä se näytti kyllä ihan oikeaan suuntaan ja sitten taas hukkasi signaalin ja saattoi seuraavaksi osoittaa ihan eri suuntaan. Toki oikeassa tilanteessa on tiedossa, että ylöspäin ei vyöryuhri ole kulkeutunut, mutta noin tasamaalla se oli vähän harhauttavaa. Molemmat kuitenkin löysivät ”uhrin” muutamassa minuutissa. Piilotettava piippari oli meillä muovipussissa, ettei ihan suoraan lumeen viitsitty sitä laittaa.

BCA Tracker 2 ja Arva EVO4 etsintämoodissa.

Sitten kokeiltiin piilottaa kaksi piipparia ja tutkittiin miten laitteilla merkataan jo löydetty piippari jotta voidaan jatkaa toisen piipparin etsintää.

Havaintoja piippareista

Meidän piipparit ovat Arva EVO 3+, Arva EVO 4 ja BCA Tracker 2.

Kaikki piipparit toimivat ja niillä löytyi muut piipparit. Arva EVO3+ piipparissa löytyneen uhrin merkintä ei ole kovin intuitiivinen, siinä pitää napsauttaa etsintämoodi lähetysmoodiin ja takaisin. Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen jos ei olisi tarkistanut netistä kuinka se tehdään. EVO4 malliin tämä on parannettu niin, että on lisätty ”liputus” painike jolla voi merkata jo löydetyt piipparit. BCAn Tracker 2 piipparissa taas ei ole erillistä useamman uhrin etsintämetodia. Se näyttää kyllä jos uhreja löytyy useampia ja sitten pitää opetella useamman uhrin etsintätekniikkaa joka on kuvattu esimerkiksi täällä.

Aleksi tekemässä lähietsintää

Täytyy kuitenkin sanoa, että BCA:n piippari vei selkeimmin ja varmimmin piilotetun piipparin luo. Arvan piipparit arpoivat enemmän suuntaa ja etäisyyttä. Varsinkin jos oltiin jossain yli 20 metrin päässä. Vähänkään jos siinä jäi hidastelemaan niin tuntui, että nuoli rupesi pyörimään vähän holtittomasti. BCA näytti suunnan ja etäisyyden aika tasaisesti ja se tuntui hyvältä, kun vaan käveli reippaasti nuolen osoittamaan suuntaan. Ja vaikka Arvan piippareissa pystyikin yhden löydetyn piipparin merkkaamaan löydetyksi ja lähteä etsimään toista, niin ei se mitenkään selkeästi helpommin onnistunut kuin BCAn metodilla jossa siis siirrytään löytyneestä piipparista kaueammas ja etsitään poikkeamaa etäisyydessä joka osoittaa siihen vielä piilossa olevaan piippariin.

Heidi suorittamassa viimeisiä etsintöjä

Semmoinen erikoisuus saatiin myös aikaseksi, että kun oli piilotettu kaksi piipparia ja Aleksi etsi niitä Arva EVO4:llä, niin piippari näytti indikaattorilla ihan oikein, että kaksi hahmoa on kateissa. Kun rupesin ottamaan kuvaa piipparista ja pistin kameran päälle niin piippariin ilmeistyi indikaattori, että kolme hahmoa on hukassa. Sammutin kameran ja yksi hahmo katosi, pistin kameran päälle ja taas oli kolme hahmoa hukassa. Netissä on myös pyörinyt video jossa kännykkä aiheuttaa melkoisia häiriöitä piipparin toimintaan. Kännykkä kannattaa siis pitää mahdollisimman kaukana piipparista.

Aleksin mielestä Arvan piippari oli vähän sekava kun ”piti mennä sinne sun tänne”. Heidin mielestä tuommoinen treenaus oli hauskaa, mutta välillä myös vaikeaa kun useampaa piipparia etsittiin.

Näin tuli talven eka piipparitreeni pidettyä. Näitä pitää muistaa pitää jatkossakin ja Johanna pitää seuraavalla kerralla ottaa mukaan, kun hän ei nyt kerennyt.

Ja minä itse patsastelemassa muuten vaan.

Pyhätunturi ja kauden 17-18 avaus

Julkaistu: 18.11.2017

Vaikka kausi tulikin jo avattua Rukalla reilu kuukausi sitten ja lapset avasivat oman kauden syyslomalla, niin onhan tämä nyt tavallaan se ihan oikea kauden avaus kun ”kotitunturiin” pääsee eka kertaa laskemaan. Ja Johannalle tämä oli ihan oikea kauden avaus. Hän oli päässyt laskutunnelmista nauttimaan vasta Arctic Weekendin muodossa.

Virallisesti rinteet Pyhällä aukaistiin torstaina 16. päivä, mutta kun työt monesti harrastuksia haittaa, niin me pääsimme mäkeen vasta lauantaina 18. päivä marraskuuta. Perjantaina töissä piti tietenkin vähän sääennustuksia tutkia ja kovasti luvattiin lumisadetta perjantai-illasta aina lauantaiaamupäivään asti.

Lunta satoikin aika lailla koko matkan kun Pyhälle ajeltiin. Pikkaisen yli 5 tuntia meni matkaan aikaa kun monenlaiset jonot vähän matkustamista hidastivat. Ei se keli nyt kuitenkaan kovin paha ollut loppujen lopuksi. Perille päästiin vähän kymmenen jälkeen ja pienet lumityöt piti tehdä ja sitten vähän iltapalaa ja nukkumaan.

Aamulla piti tietenkin katsella vähän NBA:ta kun Spurs ja OKC olivat yhteen ottaneet. Jännä peli oli. Lumisade oli yöllä loppunut, mutta muutama sentti oli kuitenkin uutta lunta tullut ja taivas näytti varovaisen kirkkaalta. Lumitykki kyllä pauhasi koko yön vaunualueen vieressä ja teki lunta ilmeisesti hiihtolatua varten. Itse huonounisena, myös sitä välillä kuuntelin yön hiljaisina hetkinä.

Näkymät kohti Pyhäjärveä huipulta

Pakkasta oli noin kymmenen astetta, eli täysi talvivarustus päälle ja mäkeen. Polar ja Piste Palander olivat auki ja yön sateen jäljiltä oikein mukavassa kunnossa. Ja olihan se mukava päästä laskemaan taas Pyhälle. Itse kyllä tykkään tosi paljon Pyhän polveilevista rinteistä, mukavasti on muotoa, välillä jyrkempää, välillä loivempaa ja vähän mutkaa siellä ja täällä. Kyllä kelpasi.

Heidi laskee Piste Palanderin yläosassa

Pari tuntia laskemista ja sitten Tsokkaan kahville ja kaakaolle. Hetken lämmittelyn jälkeen todettiin Aleksin kanssa, että pitäähän se käydä Huttu-ukko testaamassa, kun kuitenkin luonnonluntakin oli jonkin verran tullut. Ja Huttu-ukon pohja on niin heinikkoa ja pusikkoa, että ei siinä oikein kivillekään pääse. No aikamoista heinikko-pusikkomutkitteluahan se oli, mutta tulipa käytyä katsastamassa. Liekkö oltiin ekat tälle talvelle, en tiedä. Ei ainakaan muita jälkiä näkynyt.

Aleksi laskee Huttu-ukkoa.

Minä Huttu-ukossa

Sitten vielä muutama mäki ja taas Tsokkaan, tällä kertaa lounaalle. Lohi- ja porokeitot maistui hyvälle ja takaisin mäkeen. Päivän lopuksi vielä perinteinen after ski Callessa ja eikun saunaan.

Pyhä Expressissä

Näin saatiin kausi avattua myös Pyhällä ja koko perheelle. Olihan se taas hauskaa!

Lumiturvallisuus ja lapset, osa 2

Julkaistu: 14.11.2017

Kirjoittelin aiheesta jo aiemminkin ja nyt ajattelin vähän päivittää ajatuksia. Olen jutellut tuon kirjoittamisen jälkeen useammankin henkilön kanssa ja aika yhteneviä mielipiteitä on ollut. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja lasten kanssa kannattaa pysyä tarpeeksi helpossa maastossa. Siinäpä se lumiturvallisuus lasten kanssa lyhykäisyydessään, mutta kerron kuitenkin vähän enemmänkin ajatuksiani.

Maasto

Todennäköisesti lumivyörymaasto on semmoista jossa lapset eivät edes tykkää laskea. Tarkoitan siis yli 30 asteista rinnettä ja lapsilla semmoisia noin alle 15-vuotiaita. Toki kaikki ovat yksilöitä ja jotkut ehkä haluavat jo nuorena laskea jyrkkiä pätkiä ja kapeita kuruja, mutta epäilisin, että suurimmat nautinnot lapset saavat laskiessaan sopivan helppoa maastoa jossa saa mukavat käännökset ja monia onnistumisen tunteita. Lapsia ei tunnu myöskään haittaavan vaikka rinteessä olisi jo vähän jälkiäkin, se vaan helpottaa rinteen muotojen lukemista.

Epäilisin, että se olemme me aikuiset jotka monesti ajattelevat, että lapset haluavat niihin vaikeampiin paikkoihin lähteä. Tai ehkä ajattelemme, että ”olisipa hienoa jos minut tuotaisiin tähän paikkaan”. Mutta lapselle se voi olla huono rinne, vaikka siinä omasta mielestä olisikin tosi mahtavat näköalat ja todella ”elämyksellisiä” käännöksiä ja hankalia paikkoja, joita voi sitten after-skissä muistella kavereiden kanssa. Lasten kanssa se ei aivan noin monestikaan toimi. Ne ”elämykselliset” käännökset voivat olla aivan muunlaisia kuin aikuisten mielestä ja se syvin puuteri ei ehkä olekaan yhtä mahtavaa.

Todella hieno mäki, maisemat ja elämykset, mutta en missään nimessä lapsia tuonne olisi vienyt. Taustan lumilippoja piti kiivetessä tuijotella aina välillä. Mäki oli vyörynyt jo aiemmin ja tuntui erittäin stabiililta lumen puolesta. Hyvä lasku oli. Trollvastinden Lyngen, keväällä 2017.

Tottakai aina pieni lisähaaste kasvattaa taitoja, mutta niitä haasteita löytyy myös helpommista paikoista, eikä sen tarvitse olla kuin joku, että ”tee käännös tuon kiven/puun takaa, äläkä laskekaan tuosta samasta mistä jo aiemmin laskit”. Ja myönteisellä palautteella pääsee pitkälle 🙂

lumiturvallisuus-3 ukonhattu pyhätunturi

Ei ehkä niin upea mäki itselle laskun puolesta, mutta maisemaa, elämyksiä ja hyviä fiiliksiä senkin edestä! Ja laskun jälkeen makkaran paistoon. Heidi laskee Ukonhattua Pyhätunturilla, talvella 2017

Lumiturvallisuus ja välineistö

Lumiturvallisuusvälineiden käyttöä kannattaa tietenkin harjoitella ja tietoutta kasvattaa. Piipparin käyttöä on helppo harjoitella kotona. Itse mietin, että luistelukenttä voisi olla aika hyvä paikka talvella käydä treenaamassa. Luistimet jalkaan ja menoksi. Piilottaa yhden piipparin jonnekin sinne lumivalleihin, niin todennäköisesti sen saa jopa vietyä niin kauas, että hetki täytyy signaalia etsiäkin.

Kursseillakin kannattaa myös lasten kanssa käydä. Ei ehkä monen päivän kurssilla, mutta semmoisia lyhyempiä luentoja ja sitten kun takamaastoissa liikkuu, niin kertoa niitä asioita siinä samalla: rinteen jyrkkyyksiä ja muotoja, ”maastoansoja” yms ojan/kurun pohjia. Mutta laskujen suhteen mennä kuitenkin täysin lasten ehdoilla.

Meidän perheen piippareita. Yksi lähetysmoodissa ja kaksi hakumoodissa.

Ja kyllä tähän asiaan tuolla maailmallakin kiinnitetään huomiota. Instagramissa näin juuri videon jossa Jeremy Jones, yksi tunnetuimmista takamaastoissa viihtyvistä lumilautailijoista, oli puhumassa suurelle porukalle 12-vuotiaita vuoristoturvallisuudesta. Varmasti tuolla vuoristoisemmassa maastossa lapsetkin kasvavat erilailla tietoisiksi vuorten mahdista. Näytti olevan tuommoisen High 5s Foundationin tapahtuma se.

Kun lapsi sitten kasvaa täysi-ikäiseksi ja laskeminen takamaastoissa edelleen kiinnostaa, niin olisihan se hienoa jos hänellä on työkaluja pakissaan toimia jos jonkinlaiseen vyörytilanteeseen joutuu. Siinä toimiminen on kuitenkin semmoista, että enää ei kerkeä miettiä miten ne laitteet toimi ja hermojen on pysyttävä kasassa. En itse ole onneksi koskaan joutunut semmoiseen tilanteeseen, että olisi pitänyt oikeasti ruveta vyörystä jotakuta etsimään. Enkä toivottavasti joudukaan.

Tästä tulikin nyt tämmöinen yhden sortin opastus lasten kanssa takamaastoihin siirtymisestä, mutta eipä se mitään. Tuli omiakin ajatuksia käytyä taas läpi ja jäsenneltyä, jotta muistaisi itsekin toimia lasten kanssa järkevästi takamaastoissa. Ja tottakai pitää muistaa, että hyvin paljon se on kuitenkin vain luonnossa liikkumista ja luonnosta nauttimista.

Keskustelua, kysymyksiä?

Mukavasti sai keskustelua aikaan tuo edellinen kirjoitus, ei niinkään täällä blogin puolella vaan ihan kasvotusten vaikkapa Arctic Weekendissä. Toivottavasti tästäkin jotain vinkkiä löytyi ja ajatuksia heräsi. Nyt alkaa olla hyvä aika muistella kuinka se piippari taas toimikaan ja miten siellä vuorilla kannattaa liikkua, lasten kanssa tai ilman.

Ja jos vaan tulee mieleen, niin kirjoita ihmeessä kommentteja, keskustelu on hyväksi. Tai jos mietityttää vaikka kuinka noita laitteita käytetään tai mikä vaan lumiturvallisuuden ympärillä niin kysy vaan!

Loppuun vielä muutamia linkkejä aiheeseen liittyen. Tuolla lumivyöry.fi sivulla on käsitelty laajemminkin Suomen lumiturvallisuus koulutusta ja minkälaisia etenemispolkuja aiheessa on. Joulukuun alussa julkaistaan uudet sivut, joilla sitten tarkempi tietopaketti.

Sinua voisi kiinnostaa myös nämä aiheeseen liittyvät postaukset:

Zillertal suunnitelmia, treeniä ja talven odottelua

Julkaistu: 08.11.2017

Syksy on jo pitkällä, laskettelukausi avattu ja kunnon talvea odotellaan. Ajattelin tähän väliin kirjoitella hieman päivitystä meidän tulevasta reissusta ja vähän jotain muutakin.

Zillertal

Zillertalin lumitilannetta ja webbikameroita tulee käytyä katselemassa aina silloin tällöin. Ei nyt vielä kovin usein mutta aina välillä. Nyt huomion kiinnitti ennuste, että tässä muutaman päivän sisään sinne lupailtiin jopa metrin verran lunta ja kun kameroita kävin katselemassa, niin kyllähän siellä ylempänä vuorilla jo varsin talviselta näytti. Mahtavaa!

Samoin on tullut etsittyä ja katsottua monenlaista videota Zillertalin alueelta. Ja muutenkin googlaillut tietoja alueelta. Hissilippujen hintoja, etäisyyksiä muihin paikkoihin ja sen semmoista. Tarkoitus kuitenkin olisi myös jossain välissä käydä vähän katsastamassa muitakin paikkoja, laskettelukeskuksia ja varmaan myös vähän jotain kaupunkiturismia. Hissilipuista sen verran, että tuolla on parikin eri vaihtoehtoa isomman alueen hiihtoa ajatellen. Zillertalin alueen kausikortti (Zillertal Super Ski Pass), tai koko Tirolin alueen kausikortti (Tirol Snow Card). Kovinkaan suurta hintaeroa niillä ei ole, mutta pitää nyt katsoa kumpiko se kannattaa ottaa. Hyvä tuuri kävi sinällään, että tuolla lapseksi lasketaan vielä 2003 syntyneet, niinkuin meidän Aleksi. Suomessahan raja menee monesti 12 vuodessa. Aika huomattava on hintaero aikuisten ja lasten lipun välillä, joten siinä useamman satasen säästää (720.50e vs 324.50e).

Järjestelyt reissua varten

Järjestelyt on varsin hyvällä mallilla. Niinkuin jo aiemmin kirjoittelin, niin asuntohan meillä jo on. Myös lentoliput on ostettu ja itselleni laivalippu Helsingistä Travemundeen. Suunnitelma on siis, että minä ajan isäni kanssa meidän auton Itävaltaan ja muu perhe tulee minun äidin kanssa sitten parin päivän päästä perässä. Minun vanhemmat jäävät noin viikoksi sinne myös laskettelemaan ja lähtevät sitten kotia kohden ja melkein saman tien Japaniin laskettelemaan.

Auton kanssa isoin mietinnän aihe oli renkaat. Nastarenkaillahan ei keskieuroopassa saa ajella ja meillä on perinteisesti nimenomaan nastarenkaat olleet. Ajattelin, että tuosta tulee harmillisen kallis paukku kahden kuukauden renkaiden käyttöä varten. Katselin netistä joitakin renkaita, mutta kylläpä ne kolmisensataa euroa olivat suuri osa. Sitten pistin paikalliseen Rengas-Heikkiin mailia ja kyselin, olisko heillä ideaa. No sieltäpä löytyi käytetyt, hyväkuntoiset kitkat ja hintaa 150e paikalleen laitettuna. Tai siis kesärenkaiden vanteille laitettuna. Tänään sitten menin kesärenkaat peräkontissa sinne ja vajaata puolta tuntia myöhemmin lähdin kitkarenkaat kesärenkaiden vanteilla peräkontissa ja kesärenkaat ilman vanteita takapenkillä. Tammikuussa ennen lähtöä pitää vaan vaihtaa ne enää paikalleen.

Koulutehtävät

Koulutehtäviä on selvitelty, ennen kaikkea Aleksin osalta, hän kun on jo yläkoulussa. Sekin on mennyt oikein mukavasti. Opettajat ovat antaneet tehtäviä joilla tuo kasiluokan kolmosjakso hoituu. Osan tehtävistä voi tehdä jo nyt etukäteen, ja jonkin verran tulee sitten paikan päälle opiskeltavaa. Joka tapauksessa suurin osa aineista on selkiytynyt, että kuinka ne hoidetaan. Koulu ja Aleksin luokanvalvoja on hoitanut asian hienosti. Mitä nyt poissaolohakemus piti tehdä pariin otteeseen, ensin se haluttiin kirjallisena, mutta sitten se haluttiinkin sähköisenä Wilman kautta.

Heidin vanhempainillassa juttelin Heidin opettajien kanssa reissusta ja he olivat kyllä vaan innoissaan reissusta. Heidillä (ja Aleksilla myös) menee koulu tosi hienosti ja he eivät nähneet mitään ongelmia tehtävien kanssa. Sitten vaan katsotaan muutamista aineista, että mitä opiskellaan sinä aikana ja Heidi lueskelee siellä kirjoja omaan tahtiin.

Treenaus ja urheilu

Jonkin verran on pitänyt yrittää panostaa myös treenailuun, että jaksaisi sitten laskea. Toki kesä on pyörällä ajettu yms, mutta tässä syksyllä vähän itsellä meinaa jäädä tuo pyöräily. Kerran viikossa käyn pelaamassa koripalloa plus pelit siihen päälle ja niiden lisäksi sitten pitäsi muuta kehittää. Kuntosalilla en saa aikaiseksi käydä, mutta nyt olen tsempannut ja saanut aikaiseksi tehdä kuntopiirityylistä treeniä kahvakuulalla kotona. Minulla on tuommoinen itse kehitelty ohjelma joka keskittyy keskivartaloon ja jalkoihin lähinnä. Etuheilauttelua paljon kahvakuulalla ja lankuttelua ja kyykkyjä ja askelkyykkyjä yms jne. Aleksi treenaa korista kolme kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan ja kulkee pyörällä koulussa ja muut liikkumiset siihen päälle. Heidillä on kaksi kertaa viikossa yleisurheilua ja kerran viikossa tanssia + muut ulkoilut ja koulumatkat pyörällä ja Johanna käy pilateksessa. Joka tapauksessa pitäisi itse terästäytyä ja ottaa pyöräily tai vastaava taas viikottaiseksi liikunnaksi.

Pyhätunturin kauden avaus

Viikon päästä torstaina 16.11. on Pyhällä tavoitteena saada hissit auki ja ilmeisesti tavoitteiseen päästää. Pakkasta on ollut ja tykit laulaneet. Luonnonluntakin tuli, mutta se taisi myös mennä vesisateiden mukana. Joka tapauksessa suunnitelmissa on ensi viikon perjantaina lähteä avaamaan kausi myös Pyhällä. Toivottavasi uudet sukset tulisivat sitä ennen, vaikka toki kauden avauksen voi vanhoillakin tehdä. Koko perheelle on kuitenkin tulossa uudet sukset. Aleksin kanssa jatkamme Black Crowseilla (Corvus freebird ja Navis freebird) ja myös Heidi ja Johanna siirtyvät nyt Black Crowseille Captis Birdieilla. Lajikumppaneilla asioidaan suksiasioiden kanssa.

Tämmöistä syksyä täällä. Aleksi tuossa juuri katsoi omasta laskuristaan, että kohta on vähemmän päiviä reissuun lähtöön kuin mitä siellä reissussa sitten lopulta ollaan. On se jo aika lähellä siis kuitenkin.