Tällä kertaa aiheena ei olekaan pääkaupunkiseudun paras laskettelukeskus, vaan sen sijaan se niistä kaunein. En tiedä minkä verran ympäristön viehättävyydellä on itse kullekin merkitystä laskupaikkaa valitessa, mutta minä itse olen sitä sorttia, että nautin laskemisestakin tuplasti enemmän, jos paikka on sellainen jossa silmä lepää ympärilleni katsellessa.

Varsinkaan nyt, kun suksien sijaan laskeminen tapahtuu verkkaiseen vauhtiin lautailuharjoitusten muodossa, ei sillä itse rinteen haastavuudella ole kovinkaan paljon minulle merkitystä. En myöskään ole näillä taidoillani mistään reileistä tai bokseista kiinnostunut, joten enemmänkin minua viehättävät laskupaikassa juurikin maisemat, tunnelmallinen kahvio, nopeat hissit ja hyvä ilmapiiri.

Myönnetään, etten ole kovin hyvillä pohjatiedoilla tässä liikkeellä, sillä nämä kyseiset pääkaupunkiseudun rinteet ovat minulle sen verran uusia tuttavuuksia, että parempi olisi ensin käydä kaikki paikat kunnolla läpi ja sitten vasta hehkuttaa, mutta jospa tämä nyt toimisikin pohjustuksena tavoitteelleni tosiaan käydä kaikissa lähiseudun laskettelukeskuksissa kokeilemassa miltä laskeminen kussakin paikassa minun subjektiivisesta näkökulmastani tuntuu.

Jos siis joku paikka minut kauneudellaan yllättää, niin lupaan raportoida siitä heti, sillä siinä tapauksessa asiat ovat täällä meidän huudeilla verrattain hyvin. En nimittäin osaisi toivoa sen komeampia rinteitä lähimaastoista kuin millaisena minulle avautui Espoon Swinghill, jonne päädyimme oikeastaan Nikon kirjoituksen perusteella ja eritoten hänen mainittuaan matkan varrella näkyvän ”ehkäpä Espoon kauneimmat maisemat” (maisemabongari kun olen).

Nikon vieraillessa Swinghillissä sää ei tainnut olla kaikkein suosiollisin, mutta me korjasimme tilanteen hurauttamalla tuonne Nuuksion läheisyyteen juuri sinä parhaana tammikuisena päivänä, kun aurinko paistoi ja pakkanen paukkui. Olin itseasiassa yllättynyt siitä kuinka kivalta tuo paikka vaikutti. Ei kiirettä, ei hälinää, vaan selvästikin kunnon harrastajia tutussa rinteessä nauttimassa päivästä. Teinpä vielä huomion, että suurin osa paikalla olleista puhuivat ruotsia, joten en ollut ollenkaan yllättynyt kun myöhemmin minulle selvisi että rinteessä pitää kotipaikkaansa ruotsinkielinen laskuseura.

Kivan maiseman ohella Swinghillin pisteitä nosti poikkeuksellisen kiva kahvila, joka sijaitsee maisemapaikalla keskellä rinnettä. Hirsiseinät ja takkatuli loivat juuri sellaisen mahtavan tunnelman, että kaakao ja pullakin maistuivat parhailta ikinä. Rinteetkin olivat yllättävän hyvät, mutta niistä kannattaakin lukea enemmän sieltä Nikon Lumipesun puolelta.

Niinpä siis uskallan ainakin toistaiseksi väittää paikkaa pääkaupunkiseudun kauneimmaksi rinteeksi, jonne haluan ehdottomasti palata uudelleen, mutta jos olen väärässä, niin korjatkaa toki! Sillä välin minä jatkan lähirinteiden kiertelyä…

¨

Friolandia Instagramissa: http://instagram.com/evelaluna

Friolandia Facebookissa: https://www.facebook.com/friolandiablogi