Ylläs on meidän #kotirinne

Ehkä hieman koomista, mutta meikäläisten kotirinne löytyy 1000 km päästä kotoa. Suomen suurin ja mahtavin laskettelukeskus Ylläs on rakkaista rakkain kivikasa.

Aino mäessä 1998

Eetun tarina Ylläksellä alkoi 6-vuotiaana, kun sai ekan kerran osallistua isovanhempien kanssa perinteiseen Lapin reissuun. Ensimmäisinä vuosina päivät meni hiihtoladuilla, mutta pikkuhiljaa mäki veti enemmän puoleensa. Nykyään onkin jo lähes ihme jos hiihtelemään ehtii.

Tosta on hieman kasvettu, mutta ompa muuten suksetkin muuttuneet.

Ainon eka visiitti on ollut 1,5 kk ikäisenä. Vanhojen albumeiden perusteella on tavallisesti viikko 15 tullut vietettyä Ylläksen keväthangilla. Jossain välissä on ollut vuosien tauko, mutta selvä kotirinnehän se silti on.

Ekaa kertaa hiihtokoulussa 1997!

Suurin muutos tapahtui viime kautena, kun ryhdyttiin opettamaan Iso-Ylläksen hiihtokoulussa. Aikaisemmin lomakohteena tuntemamme Ylläs vaihtui työpaikaksi. Fiilikset pysyivät kuitenkin samoina – yhä edelleen sitä pysähtyy ihailemaan mahtavia maisemia, ja ajattelemaan, kuinka onnellinen saakaan olla täällä hengatessa. Täällä voisi viettää aikaa enemmän ja enemmän… joskus jopa unohtuu, että elämä pyörii muuallakin. Ajatusmaailma muuttuu täysin, kun saa nauttia kunnolla tunturin tohinoista.

Töistä johtuen täällä on myös aina kavereita. Eikä mitään pelkkiä työkavereita, vaan meidän tunturiperhe, jonka kanssa viihtyy mäessä ja sen juurella. Yhdessä laskiessa tulee myös kehityttyä älyttömästi ja harrastus on lähtenyt totaaliseen lentoon.

Vuosituhannen vaihteessa

Onko teillä muistoja omasta kotirinteestä? Kannattaa käydä tsekkaamassa Lumipallon #kotirinne -kisa, jossa jaossa laskukamat itselle sekä kaverille! Tollainen sponsorointi ei kyllä olisi yhtään pahitteeksi itse kullekaan…

A&E